Hirvas, Harri

Katsojien näkösällä seisoi noin satakolmekymmensenttinen kääpiö, jolla oli jokseenkin valkoiset kasvot ja yllään koko ruumiin peittävä musta trikoo. Tulija oli antanut trikoonsa hupun valahtaa taakse selänpuolelle riippumaan ja juuri tämä toimenpide paljasti erään ällistyttävän seikan. Näytti ilmeiseltä, että kasvoja lukuunottamatta Marsin miehellä oli vahva karvapeite ruumiinsa verhona. Apina siis? Eipä varmaan, sillä silmät, jotka korkean otsan alta tähyilivät kiinnostuneina miesjoukkoa, kimmelsivät sen laatuisesti, että ne ikäänkuin varoittivat aliarvioimasta silmien omistajaa. Kun hiljaisuutta oli kestänyt kotvan, puhui Marsin mies yhtäkkiä. Ääni oli heikko, melkein piipittävä, mutta selvä:

Hyvää päivää, Maan asukkaat. Tuon teille terveisiä Marsin kansalta. Ensimmäinen harras toiveeni on, että ennen kuin ryhdymme mihinkään muuhun, tämä lentokoneeni toimitettaisiin varmaan suojaan.
- Hyvää päivää, Marsin mies, vastasi puolustusministeri Stewens. Vaikka olemme hyvin hämmästyneitä tulonne johdosta, lausun teidät tervetulleeksi maapallollemme ja hoidamme heti koneenne suojaan.
- Kiitoksia, herra. Minne saan viedä lentokoneeni? Hoidan itse sen suojapaikkaansa.
Paikalle oli saapunut myös kentän johtaja Ipper. Hän neuvotteli hetkisen jonkun asiantuntijan kanssa ja sanoi sitten:
- Vasemman puoleinen ovi hangaarin oikean siiven päädyssä, olkaa hyvä!
- Kiitoksia, sanoi Marsin mies ja katosi lautasen sisälle.
Vähän ajan kuluttua alkoi avaruusalus "kävellä" talliinsa. Vasen etujalka eteen, vasen takajalka eteen, oikea etujalka eteen, oikea takajalka eteen. Vallan ihmeellisen nopeasti liikkui Marsin hämähäkki metallisilla jaloillaan, kallistellen käydessään kuin paraskin erämaan kameeli. Mehiläisparven lailla seurasi miesjoukko eteenpäin tallustelevaa ihmettä.
- Voi tavatonta, voi tavatonta kumminkin!
Onko tämä todellakin totta vai untako vain? puuskutti Harry Dookie puolustusministerille. En voi käsittää tätä. Ja miten hiivatin hyvää englantiakin hän puhuu! Hitto vie, miten jännittynyt olen! Sen huomasi selvästi hänen kasvoistaankin, joille oli kohonnut kirkas innostuksen puna.
- Merkillinen juttu, ystävä, mutta aidolta näyttää. Pianhan todetaan, mikä tuo miekkonen lopulta on miehiään.

(Marsin mies Amerikassa 1960)