Kuolemalla on aina syynsä

Tanskan omalaatuisen tuoretta ja kiehtovaa tarinaperinnettä H. C. Andersenista Karen Blixeniin jatkaa nykypolveen kuuluva Linnemann sangen ansiokkaasti. Esikoisteoksen 'Kätketyt kasvot' tekotapa toistuu tässä uudessa kirjassa, sillä molemmissa kehysmiljöönä on pommisuoja, jossa ihmiset lyhentävät aikaa ja keventävät jännitystä kertomalla tarinoita, joissa ihmisajatusten ja -tekojen laajat syy-yhteydet paljastuvat. Tavalliseen tapaan jatkoteoksena Linnemannin uutta kirjaa tuskin kannattaa pitää, sillä käsittääkseni tekijä vain haluaa laajentaa ja selventää ensimmäisen kirjansa historiantajuun ja sukuperinteen kohtalokkuuteen perustuvaa näkemystään menneen suoranaisesta vaikutuksesta nykyiseen. Lähtökohtana on näennäisesti raaka murha, jossa veli on surmannut sisarensa. Sukupolvi sukupolvelta kerrotaan taannehtien tarinoita sisarusten esivanhemmista, jolloin väkivaltaisen kuoleman syyt vähitellen vaikenevat. Tämäkin osuus on suoritettu melko pitävästi, mutta jo yksityisten tarinoiden erilaiset tyyli lajit ja virkeät ideakeksinnöt riittävät säilyttämään lukijan kiinnostuksen. Kernaasti kirjastoihin.