Bengts, Josefina
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Museiverket
Elämäkertatietoa
Maria Josefina Bengts syntyi maanviljelijäperheeseen 1.10.1875 Pernajassa Hardomin kylässä. Lapsesta saakka vaivannut reumasairaus vaikeutti Josefinan liikkumista ja esti säännöllisen koulunkäynnin. Hänellä kuitenkin oli suuri tiedonjano ja hän luki kaiken saatavilla olevan kirjallisuuden. Tietonsa hän ammensi mm. Folkvännen- ja Östra Nyland-sanomalehdistä. Yhdistys Bildande nöjen edisti kansanvalistusta, ja sillä oli oma pieni kirjasto. Josefina oli kirjaston ahkerin käyttäjä. Hän myös kirjoitti yhdistyksen käsinkirjoitettuun lehteen. Saatuaan tästä kokemusta hän uskalsi lähettää pari pientä artikkelia myös Loviisassa ilmestyvään Östra Nylandiin. Näin oli ura lehtikirjoittajana alkanut.
Josefina ei sairautensa vuoksi voinut osallistua tilan raskaisiin töihin, mutta hän oli ahkera ja teki paljon käsitöitä, kehräsi sekä värjäsi lankoja kasveilla. Hän piti eläimistä. Kylän akkojen kerrotaan tulleen usein hänen luokseen saadakseen lääkettä kotieläintensä vaivoihin. Vapaahetkinään hän kuunteli mielellään kertomuksia äitinsä suvusta, isänsä nuoruudenmuistelmia ja renki Nymanin metsästysseikkailuja. Vanhat tavat ja kansanperinne tulivat tärkeiksi Josefinalle. Hän keräsi kertomuksia, muistelmia, sukutarinoita, sananlaskuja yms.
”Vi vilja hafva den högre bildning, som vet och tänker, men trifs vid plogen.”
Uusmaalaiset ylioppilaat järjestivät Loviisassa ja Pernajassa kansankorkeakoulukursseja, joihin Josefina Bengts usein osallistui. Hän sai myös ystäviä opettajina toimivista ylioppilaista. Tärkeäksi kannustajaksi aloittelevalle kirjailijattarelle tuli Östra Nyland-lehden toimittaja Ossian Reuter. Kannustusta Josefina tarvitsi, sillä hän ei katsonut olevansa tarpeeksi sivistynyt kirjailijaksi. Esikoisteos, novellikokoelma I nyländska stugor ilmestyi v. 1902. Kolmen viimeisen novellin aihe on kirjailijattaren kotiseudulta, ja osa kertomuksista on kirjoitettu pernajan murteella. Josefina Bengts piti murrettaan äidinkielenään, mutta hän hallitsi myös kirjakielen. V. 1906 ilmestyi I nyländska stugor II.
Hauska esimerkki Josefina Bengtsin äidinkielestä:
” No ha manga sagt att jag sku inga boda skriva tå när jag inga kan skrif ordentli svensko helder. Men tom som sär he så kan inga tom skrif betär svensko som ja. Ja ha no hörd manga som vil hald se jysom ti betär fölk, så talar dom eit ord å kvar sort men he tycker ja att rätt ä fånot. Tärför ha ja tänkt för men del: Å, tal din moders mål, å bräk int som en geit.”
Kirjalliseen tyyliinsä Josefina Bengts on saanut vaikutteita erityisesti Raamatusta ja pohjalaiselta A.J. Nygreniltä, jolta Bengts omaksui käsityksen, että puhuttua kieltä voi käyttää taideproosassa.
Myös Juhani Ahon novellit antoivat vaikutteita. Omimman tyylinsä Josefina Bengts löysi käyttäessään kirjakieltä, jossa on sanoja ja ilmauksia pernajan murteella. Erityisesti henkilöiden repliikit ovat murretta.
V. 1915 ilmestyi jälleen kertomuskokoelma, Från vargtider och vallpojksår, alanimekkeenä En samling minnen från forna dagars östra Nyland. Teoksen sanotaan olevan kansatieteellisesti painottunein Bengtsin teoksista, ja sen pohjana olevan kirjailijattaren isän nuoruusmuistelot.
Bengts sai kirjastaan 500 markan palkinnon.
Romaani Fäderna ilmestyi kirjana jouluksi 1921. Teos sai hyvän vastaanoton ja palkittiin SLS:n
palkinnolla ja valtionpalkinnolla. Lisäksi kirjailijatar oli saanut keväällä Finlands svenska författareföreningin stipendin kirjan kirjoittamista varten. Teoksen pohjana ovat renki Kalle Nymanin kertomukset. Teksti on kirjakieltä, mutta repliikit pernajan murteella. Karin Granit arvioi, että 1800-luvun suomenruotsalaista kansanelämää ja talonpoikaiskulttuuria on tuskin koskaan kuvattu niin suurella asiantuntemuksella, ymmärtämyksellä ja rakkaudella. Olihan kirjailijatar kasvanut ympäristössä, missä oli vielä jäljellä paljon vanhaa. Ympäristössä vallitsi myös tiukka normisysteemi, minkä vaikutuksilta kirjailijatar ei voinut välttyä. Warburton esittää tästä esimerkkinä perinteisen suomalaisvihan ja –halveksunnan, jotka selvästi ilmenevät romaanissa. Teos on myöhemmin dramatisoitu, ja sitä on esitetty Lurensin kesäteatterissa Pernajassa.
Josefina Bengts on kertonut kirjailijantyöstään, että hän ensin tarkoin miettii kaikki yksityiskohdatkin kertomuksissaan. Kaiken on oltava aivan selvää etukäteen, ja kirjoittaminen sujuu sen jälkeen nopeasti.
Kirjailijattarella on humoristinen näkemys ihmisistä ja arkisista oloista. Hän käytti kirjallisista henkilöistään usein niiden esikuvien oikeita nimiä, ja sai näin osakseen ympäristönsä epäluuloa ja väärinymmärrystä. Muistosanoissa kerrotaan Josefina Bengtsin sanoneen joskus kanssaihmisistään karvaita totuuksia, mutta hän sanoi ne omalla humoristisella tavallaan, josta ei voinut olla huomaamatta sitä rakkautta, joka kätkeytyi ei aina niin imartelevien sanojen taakse.
Seuraavaa teosta suunnitellessaan Josefina Bengts päätyi ottamaan aiheeksi kansalaissodan kotipaikkakunnallaan. Hän oli itse kokenut tämän ajan koettelemuksia. Bengtsit kuuluivat valkoisiin, ja Josefina osallistui Lotta Svärd-yhdistyksen toimintaan. Teoksen oli tarkoitus valmistua jouluksi 1925, mutta ensin keuhkokuume ja sen jälkeen pahentunut reuma estivät kirjailijattaren työn valmistumisen. Josefina Bengts ehti vielä viettää 50-vuotispäivänsä, jolloin ystävät ja naapurit kokoontuivat juhlimaan päivänsankaria, ja lehdistö osoitti kunnioitustaan. Pari viikkoa juhlan jälkeen alkoi tuberkuloosimyrkytys, joka johti kuolemaan 26.10.1925. Josefina Bengts haudattiin kotipaikkakunnalleen.
Teksti: Eija Kareno
LÄHTEET
Granit, Karin: Josefina Bengts : en studie. Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland ; 260. Helsingfors, 1937. Historiska och litteraturhistoriska studier ; 13, s. 191-294.
Josefina Bengts. Borgåbladet 29.10.1925.
Koronen, Ann-Mari: Josefina Bengts. Loisto 2000, s. 46.
Suomen kirjailijat 1809-1916 = Finlands författare 1809-1916 / toim. Maija Hirvonen. Helsinki : Suomen Kirjallisuuden Seura, 1993, s. 75.
Torckell, Olga: Bondflickan, som blev sin hembygds stolthet. Bårgobladet 5.12.1925.
Warburton, Thomas: Åttio år finlandssvensk litteratur. Helsingfors, 1984, s. 84-88.
Josefina ei sairautensa vuoksi voinut osallistua tilan raskaisiin töihin, mutta hän oli ahkera ja teki paljon käsitöitä, kehräsi sekä värjäsi lankoja kasveilla. Hän piti eläimistä. Kylän akkojen kerrotaan tulleen usein hänen luokseen saadakseen lääkettä kotieläintensä vaivoihin. Vapaahetkinään hän kuunteli mielellään kertomuksia äitinsä suvusta, isänsä nuoruudenmuistelmia ja renki Nymanin metsästysseikkailuja. Vanhat tavat ja kansanperinne tulivat tärkeiksi Josefinalle. Hän keräsi kertomuksia, muistelmia, sukutarinoita, sananlaskuja yms.
”Vi vilja hafva den högre bildning, som vet och tänker, men trifs vid plogen.”
Uusmaalaiset ylioppilaat järjestivät Loviisassa ja Pernajassa kansankorkeakoulukursseja, joihin Josefina Bengts usein osallistui. Hän sai myös ystäviä opettajina toimivista ylioppilaista. Tärkeäksi kannustajaksi aloittelevalle kirjailijattarelle tuli Östra Nyland-lehden toimittaja Ossian Reuter. Kannustusta Josefina tarvitsi, sillä hän ei katsonut olevansa tarpeeksi sivistynyt kirjailijaksi. Esikoisteos, novellikokoelma I nyländska stugor ilmestyi v. 1902. Kolmen viimeisen novellin aihe on kirjailijattaren kotiseudulta, ja osa kertomuksista on kirjoitettu pernajan murteella. Josefina Bengts piti murrettaan äidinkielenään, mutta hän hallitsi myös kirjakielen. V. 1906 ilmestyi I nyländska stugor II.
Hauska esimerkki Josefina Bengtsin äidinkielestä:
” No ha manga sagt att jag sku inga boda skriva tå när jag inga kan skrif ordentli svensko helder. Men tom som sär he så kan inga tom skrif betär svensko som ja. Ja ha no hörd manga som vil hald se jysom ti betär fölk, så talar dom eit ord å kvar sort men he tycker ja att rätt ä fånot. Tärför ha ja tänkt för men del: Å, tal din moders mål, å bräk int som en geit.”
Kirjalliseen tyyliinsä Josefina Bengts on saanut vaikutteita erityisesti Raamatusta ja pohjalaiselta A.J. Nygreniltä, jolta Bengts omaksui käsityksen, että puhuttua kieltä voi käyttää taideproosassa.
Myös Juhani Ahon novellit antoivat vaikutteita. Omimman tyylinsä Josefina Bengts löysi käyttäessään kirjakieltä, jossa on sanoja ja ilmauksia pernajan murteella. Erityisesti henkilöiden repliikit ovat murretta.
V. 1915 ilmestyi jälleen kertomuskokoelma, Från vargtider och vallpojksår, alanimekkeenä En samling minnen från forna dagars östra Nyland. Teoksen sanotaan olevan kansatieteellisesti painottunein Bengtsin teoksista, ja sen pohjana olevan kirjailijattaren isän nuoruusmuistelot.
Bengts sai kirjastaan 500 markan palkinnon.
Romaani Fäderna ilmestyi kirjana jouluksi 1921. Teos sai hyvän vastaanoton ja palkittiin SLS:n
palkinnolla ja valtionpalkinnolla. Lisäksi kirjailijatar oli saanut keväällä Finlands svenska författareföreningin stipendin kirjan kirjoittamista varten. Teoksen pohjana ovat renki Kalle Nymanin kertomukset. Teksti on kirjakieltä, mutta repliikit pernajan murteella. Karin Granit arvioi, että 1800-luvun suomenruotsalaista kansanelämää ja talonpoikaiskulttuuria on tuskin koskaan kuvattu niin suurella asiantuntemuksella, ymmärtämyksellä ja rakkaudella. Olihan kirjailijatar kasvanut ympäristössä, missä oli vielä jäljellä paljon vanhaa. Ympäristössä vallitsi myös tiukka normisysteemi, minkä vaikutuksilta kirjailijatar ei voinut välttyä. Warburton esittää tästä esimerkkinä perinteisen suomalaisvihan ja –halveksunnan, jotka selvästi ilmenevät romaanissa. Teos on myöhemmin dramatisoitu, ja sitä on esitetty Lurensin kesäteatterissa Pernajassa.
Josefina Bengts on kertonut kirjailijantyöstään, että hän ensin tarkoin miettii kaikki yksityiskohdatkin kertomuksissaan. Kaiken on oltava aivan selvää etukäteen, ja kirjoittaminen sujuu sen jälkeen nopeasti.
Kirjailijattarella on humoristinen näkemys ihmisistä ja arkisista oloista. Hän käytti kirjallisista henkilöistään usein niiden esikuvien oikeita nimiä, ja sai näin osakseen ympäristönsä epäluuloa ja väärinymmärrystä. Muistosanoissa kerrotaan Josefina Bengtsin sanoneen joskus kanssaihmisistään karvaita totuuksia, mutta hän sanoi ne omalla humoristisella tavallaan, josta ei voinut olla huomaamatta sitä rakkautta, joka kätkeytyi ei aina niin imartelevien sanojen taakse.
Seuraavaa teosta suunnitellessaan Josefina Bengts päätyi ottamaan aiheeksi kansalaissodan kotipaikkakunnallaan. Hän oli itse kokenut tämän ajan koettelemuksia. Bengtsit kuuluivat valkoisiin, ja Josefina osallistui Lotta Svärd-yhdistyksen toimintaan. Teoksen oli tarkoitus valmistua jouluksi 1925, mutta ensin keuhkokuume ja sen jälkeen pahentunut reuma estivät kirjailijattaren työn valmistumisen. Josefina Bengts ehti vielä viettää 50-vuotispäivänsä, jolloin ystävät ja naapurit kokoontuivat juhlimaan päivänsankaria, ja lehdistö osoitti kunnioitustaan. Pari viikkoa juhlan jälkeen alkoi tuberkuloosimyrkytys, joka johti kuolemaan 26.10.1925. Josefina Bengts haudattiin kotipaikkakunnalleen.
Teksti: Eija Kareno
LÄHTEET
Granit, Karin: Josefina Bengts : en studie. Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland ; 260. Helsingfors, 1937. Historiska och litteraturhistoriska studier ; 13, s. 191-294.
Josefina Bengts. Borgåbladet 29.10.1925.
Koronen, Ann-Mari: Josefina Bengts. Loisto 2000, s. 46.
Suomen kirjailijat 1809-1916 = Finlands författare 1809-1916 / toim. Maija Hirvonen. Helsinki : Suomen Kirjallisuuden Seura, 1993, s. 75.
Torckell, Olga: Bondflickan, som blev sin hembygds stolthet. Bårgobladet 5.12.1925.
Warburton, Thomas: Åttio år finlandssvensk litteratur. Helsingfors, 1984, s. 84-88.
Lähteitä ja viittauksia
Josefina Bengts. Borgåbladet 29.10.1925.
Koronen, Ann-Mari: Josefina Bengts. Loisto 2000, s. 46.
Suomen kirjailijat 1809-1916 = Finlands författare 1809-1916 / toim. Maija Hirvonen. Helsinki : Suomen Kirjallisuuden Seura, 1993, s. 75.
Torckell, Olga: Bondflickan, som blev sin hembygds stolthet. Bårgobladet 5.12.1925.
Warburton, Thomas: Åttio år finlandssvensk litteratur. Helsingfors, 1984, s. 84-88.