Vartiainen, Onerva

Kuvatiedoston lataaminen

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

"Kauppakorkeakoulun 1. vuoden syksyllä 1952 aloin kirjoittaa runoja. Pääsin Nuoren Voiman Liiton pronssimerkkijäseneksi. Kehoitettiin jatkamaan", Onerva Vartiainen kertoo tiestään kirjailijaksi.

"1962 olin Kuopion kesäyliopiston oikeustieteen luennoilla aikomuksena lukea vielä juristiksi. Kesken luennon aloin kirjoittaa novellia. Kirjoitin lisää. Tuttavani tunsi Parnasson toimitussihteerin, joka luki niitä ja vei Parnasson päätoimittaja Kai Laitiselle. Sitten yksi novelli ilmestyi Parnasson debytantti-numerossa syksyllä 1963", hän jatkaa.

Elämäkertatietoa

os. Koivistoinen

Karttulassa syntynyt nykyään Lahdessa asuva Vartiainen on asunut myös Asikkalassa (1936-39), Orimattilassa (1939-45).

Opinnot ja ammatit:

- yo, Lahden yhteiskoulu (1952)
- ekonomi, Helsingin kauppakorkeakoulu (1955)
- kauppatieteiden maisteri, Helsingin kauppakorkeakoulu (1962)
- ulkomaankirjeenvaihtaja ja konttoripäällikkö, Oy Machine Tool AB (1955-56)
- tuntiopettaja, Helsingin kauppakoulu (1956-59)
- kauppaopin ja -oikeuden lehtori, Lahden kauppaoppilaitos (1960-62)
- kaupallisten aineiden opettaja, Helsingin Käsityönopettajaopisto (1962-68)
- lehtori, Lappeenrannan kauppaoppilaitos (1968-69)
- yritystalouden lehtori, Lahden kauppaoppilaitos (1969-96), jonka jälkeen hän jäi eläkkeelle.

Vartiaisen harrastuksiin kuuluvat puutarhanhoito, hiihto, uinti, pyöräily, klassisen musiikin kuuntelu ja yhteiskunnalliset asiat.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Runot:
"Ei kokoelmia, mutta Vesa Lattunen sävelsi kaksi runoa Martti Kainulaisen ja Inkeri Luoma-ahon Lahti-aiheiseen teatteri-iltaan, josta TV 2 teki myös lyhennetyn taltioinnin. Esitykset Loviisankadun teatterissa 1978."

Näytelmät:
Hei, hipi, hapi, hup! 1970. (lasten- ja nuortennäytelmä, esitetty Lahden kaupunginteatterissa 1970-71)
Kasper-teatterille TV-teksti (esitys 25.2.1972)

Päijät-Hämettä käsittelevät artikkelit
Artikkeli kirjassa: Meillä Lahdessa : muistoja omasta elämästä / toimittanut Pekka Laaksonen. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1997.
Aimo Känkänen - maestro. Julkaisussa Aplodit 1998, 1-2.

Muu tuotanto:
WSOY:n Yritystalouden ja hallinnon oppi- ja tietokirjatyöryhmän jäsen v.1978-92 (yhteensä 12 teosta).
Novelleja Parnasso -lehdessä (1963)
Hopeapeili, Kotiliesi (1963-67)
Taloudellisia ja elinkeinoelämään liittyviä kirjoituksia

Tekstinäyte

Huh, taas yksi perjantairuuhka takana päin!
Paula istahti käsivarastossa tikkaille ja hengähti syvään. Väsytti armottomasti.
Kaija, keski-ikäinen grillituotteiden myyjä, alkoi heiluttaa Paulan lähellä jalkaansa pidellen toisella kädellä kiinni kirjoituspöydän reunasta.
- Kun pääsis pian sairaalaan. Vaan kun ei mitään toivoa, pitkät jonot odottamassa puukkoa.
Kaijalla oli toisessa jalassa pahat suonikohjut, ja sen takia hänen piti käydä päivän mittaan lepuuttamassa jalkaa tuon tuostakin, ja muut alkoivat tuskastua, kun piti juosta tilalle uunin viereen.
- Älä Paula valitse seisomatyötä, saat ikuisen ristin.
- Oisit ostanut tukisukat aikanasi, joku heitti ohimennen ja veti takkia niskaan.
- Kun on nuori ei ymmärrä mitä kipeät jalat on.
Paula ajatteli että hän kyllä ymmärsi; tiesi äidin jalat. Ensi viikolla pääsi taas kotona käymään. Ja seuraava meno olikin sitten jo jäämistä. Alkoi kesäloma.
- Huomenna on kai jo hiljasempaa, ihmiset on alkaneet mennä maalle. Perjantaiksi ruuhkaantuu nykyään kaikki.
Paula nousi ylös, riisui työtakin ja päähineen, kampasi tukkansa ja veti päällystakin komerosta esiin.
- Hei sit huomiseen!
Kaija jäi nyt vuorostaan istumaan tikkaille.

....Martti kantoi tarjottimen pöytään.
Paula alkoi hämmentää kahvia. Ei oikein tiennyt mistä puhua.
- Onks sulla pitkä matka kotiin? hän kysyi sitten.
- Ei. Naapurikunta. Kahdeksantoista kilometriä.
- On se sentään aika matka, kun pääset vasta myöhään illalla.
- Eihän se Helsingissä olis matka eikä mikään. Ja äidin sisar ja samalla mun kummitätini asuu täällä kaupungissa. Mä olen sen luona nää väliajat ja joskus yötäkin. Yleensä keskiviikkoisin kun on konsertit.
- Konsertit?
- Niin, et sä ole huomannut että kaupunginorkesterilla on joka keskiviikko konsertti.
Paula oli hiljaa. Tämä oli aihe, josta hän ei osannut keskustella.
- Sä et ole vissiin koskaan käyny?
Paula pudisti päätään. Ei tiennyt pitäisikö olla vähän nolona. Mutta miten hän olisi voinut käydä, maalla kasvanut.
- Entä jos lähtisit ensi keskiviikkona?

("Paula on iltatöissä entisen Sokoksen tiloissa Aleksanterin- / Rauhankadun nurkalla. Lahden kaupunginorkesterin konsertit olivat tuohon aikaan keskiviikkoisin" kirjailija kertoo kirjan tapahtumista ja tapahtumapaikoista.)

Hei sit huomiseen, 1976.