Kähkönen, Mika
Elämäkertatietoa
Asuinpaikka Joensuu
Perhesuhteet:
Avovaimo Sirpa, tytöt Jutta, Sanna ja Oona
Ura:
Putkiasentaja 1988
Lähihoitaja 1995
Lääkintävahtimestarin työssä 1996-, Pohjois-Karjalan keskussairaalassa 2000-
Luonteeltani olen kai haaveilija ja taipuvainen romantisoimaan asioita. Niinpä minulla onkin sellainen kirjailijaleikki. Vaikka se on leikki, kirjoitan silti oikeasti. Istun tietokoneella, olen kerännyt lähdemateriaalia, varmistanut faktoja ja minulla on oikea hahmotteluvihko. Leikissä on mukana myös perheeni, joka saa sietää kiukutteluani, jos kirjoitus ei suju kuten haluaisin. Leikin lopussa lähetän käsikirjoituksen aina kustantajalle, joka sitten vastaa kirjeellä, että ei kiitos, mutta onnea. Mutta nyt, nyt muutin hieman leikkiä, sillä julkaisinkin viimeisimmän teokseni itse ja joku saattaa jopa ostaa sitä netistä.
Ja jos mielestäsi tekstissäni esiintyi liian useasti sana leikki, ei sitä pidä ottaa tosissaan. Sehän on vain... Niinpä niin.
Leikin jälkeen menen sitten töihin sairaalaan.
Perhesuhteet:
Avovaimo Sirpa, tytöt Jutta, Sanna ja Oona
Ura:
Putkiasentaja 1988
Lähihoitaja 1995
Lääkintävahtimestarin työssä 1996-, Pohjois-Karjalan keskussairaalassa 2000-
Luonteeltani olen kai haaveilija ja taipuvainen romantisoimaan asioita. Niinpä minulla onkin sellainen kirjailijaleikki. Vaikka se on leikki, kirjoitan silti oikeasti. Istun tietokoneella, olen kerännyt lähdemateriaalia, varmistanut faktoja ja minulla on oikea hahmotteluvihko. Leikissä on mukana myös perheeni, joka saa sietää kiukutteluani, jos kirjoitus ei suju kuten haluaisin. Leikin lopussa lähetän käsikirjoituksen aina kustantajalle, joka sitten vastaa kirjeellä, että ei kiitos, mutta onnea. Mutta nyt, nyt muutin hieman leikkiä, sillä julkaisinkin viimeisimmän teokseni itse ja joku saattaa jopa ostaa sitä netistä.
Ja jos mielestäsi tekstissäni esiintyi liian useasti sana leikki, ei sitä pidä ottaa tosissaan. Sehän on vain... Niinpä niin.
Leikin jälkeen menen sitten töihin sairaalaan.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tekstit kokoomateoksissa:
Työ tekijänsä niittää : Kouvolan dekkaripäivien novellikilpailun parhaat 2009. Kouvolan kaupunki 2009
Murhattu mieli : Kouvolan dekkarinovellikilpailun parhaat 2010. Kouvolan kaupunki 2010
Työ tekijänsä niittää : Kouvolan dekkaripäivien novellikilpailun parhaat 2009. Kouvolan kaupunki 2009
Murhattu mieli : Kouvolan dekkarinovellikilpailun parhaat 2010. Kouvolan kaupunki 2010
Tekstinäyte
"Olisin valmis vaihtamaan melkein mitä vain, jos pääsisin taas kentälle", Raimo sanoi ja nosti kätensä Pertun olkapäälle. Tämä oli alkanut huojua.
"Älä puhu paskaa. Mikä siinä niin hienoa on?"
"Se tunne, se porukka, kaikki taktiset kuviot. Mitä vielä?"
"Vaikka rahaa. Ei sillä Suomessa elä."
"Älä puhu paskaa. Mikä siinä niin hienoa on?"
"Se tunne, se porukka, kaikki taktiset kuviot. Mitä vielä?"
"Vaikka rahaa. Ei sillä Suomessa elä."
"Joo, mutta jos olet tarpeeksi hyvä, niin elää. Ajattele, se ei toteudu edes monessa ammatissa. Vaikka tekisit työsi kuinka hyvin, niin sinulla olisi sama palkka kuukaudesta toiseen."
"Ei se haittaa, jos se palkka on hyvä. Arvaa miltä tuntuu elää naisen siivellä?"
Raimo ei osannut sanoa mitään. Hän tiesi, että Piritta työskenteli pankkivirkailijana. Siinä palkkaus oli kohtuullinen, tai ainakin säännöllinen.
"Sinulla on vapautta. Ei sille voi laittaa hintalappua."
"Vai vapautta, Tiedätkö, tällaisia illanviettoja ei hyvin usein ole. Koko ajan on mietittävä mitä syö ja juo. Onko paikat hapoilla, kun on treenannut liikaa, vai pitäisikö vielä kerran juosta raput ylös. Voi helvetti. Sulla sitä vapautta on."
"Älä nyt."
"No on. Mitä sanoit aikaisemmin? Kahdeksasta viiteen, paitsi jos olet käynyt katsomassa jonkin matsin. Sen saa vähentää työajasta. Hei tajuatko, t y ö a j a s t a?"
Raimon työaika oli kahdeksasta neljään, mutta hän ei halunnut oikaista toverinsa virhettä.
"Tajuan", Raimo sanoi lopulta melkein kuiskaten.
Hän poimi jalan viereen unohtuneen pullon, nosti sen huulilleen ja antoi juoman valua nieluunsa. Huurteinen olut sai aikaiseksi vilunväristyksen. Sitä lisäsi ajatus, että Perttu oli täysin oikeassa. Hänellä oli vapautta ja työ, jossa oli suuri merkitys sillä miten hyvä olit. Hän siristi silmiään ja katsoi pimeyteen. Jossain siellä näkyi häivähdys autonkulmaa, hänen menestyksensä monumenttia. Hän painoi leukansa alas ja katsoi maahan. Kulmakarvojen varjo peitti hänen silmänsä.
[Väärin voitettu. Omakustanne 2008, s. 31]
"Ei se haittaa, jos se palkka on hyvä. Arvaa miltä tuntuu elää naisen siivellä?"
Raimo ei osannut sanoa mitään. Hän tiesi, että Piritta työskenteli pankkivirkailijana. Siinä palkkaus oli kohtuullinen, tai ainakin säännöllinen.
"Sinulla on vapautta. Ei sille voi laittaa hintalappua."
"Vai vapautta, Tiedätkö, tällaisia illanviettoja ei hyvin usein ole. Koko ajan on mietittävä mitä syö ja juo. Onko paikat hapoilla, kun on treenannut liikaa, vai pitäisikö vielä kerran juosta raput ylös. Voi helvetti. Sulla sitä vapautta on."
"Älä nyt."
"No on. Mitä sanoit aikaisemmin? Kahdeksasta viiteen, paitsi jos olet käynyt katsomassa jonkin matsin. Sen saa vähentää työajasta. Hei tajuatko, t y ö a j a s t a?"
Raimon työaika oli kahdeksasta neljään, mutta hän ei halunnut oikaista toverinsa virhettä.
"Tajuan", Raimo sanoi lopulta melkein kuiskaten.
Hän poimi jalan viereen unohtuneen pullon, nosti sen huulilleen ja antoi juoman valua nieluunsa. Huurteinen olut sai aikaiseksi vilunväristyksen. Sitä lisäsi ajatus, että Perttu oli täysin oikeassa. Hänellä oli vapautta ja työ, jossa oli suuri merkitys sillä miten hyvä olit. Hän siristi silmiään ja katsoi pimeyteen. Jossain siellä näkyi häivähdys autonkulmaa, hänen menestyksensä monumenttia. Hän painoi leukansa alas ja katsoi maahan. Kulmakarvojen varjo peitti hänen silmänsä.
[Väärin voitettu. Omakustanne 2008, s. 31]
Lähteitä ja viittauksia