Jormanainen, Erkki

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Kirjailijan omat sanat

Kirjoittaminen alkoi lapsuudessa ja jatkuu, kunnes täytän sata vuotta.

Miltei yhtä tärkeää on samoilu luonnossa kamera kaulassa. Tuloksena on ollut luontokuvanäyttelyjä.
Motto: "Hiljaa hyvä tulee"

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka Kitee, Värtsilä vuodesta 2009

Perhesuhteet: Naimisissa

Meriitit:
Pohjois-Karjalan läänin taidetoimikunnan journalistipalkinto 1979

Ura:
Toimittaja

Sanomalehti Karjalaisen Kiteen aluetoimittaja 1967-1993

Eläkkeellä, harrastaa luonnonvalokuvausta

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kirjoittanut historiikkeja:

Kolhoosikaivolta euroaikaan : Kiteen vesikunta 1952-2002. Kiteen vesikunta 2002.

Hakemotteja ja megawatteja : kiteeläisen kaukolämmön vaiheita. Kiteen lämpö 2004.

Leipää ja lirkutuksia : Topi Lipsasen kunnallinen elämä. Ilias 2006.

Tekstinäyte

"Älä yhtään kitise tai jäät seuraavalla kerralla kotiin", sanoi Marja kun Pena manaili säätä. Räntää satoi. Päivä alkoi sarastaa, Pena katseli ohi vilahtavia maalaistaloja ja ajatteli, että niissä mahtoi olla kukonlaulun aika. Hän ei kuitenkaan tohtinut valittaa, että oli pitänyt herätä aikaisin.

Oli sunnuntaiaamu, radiossa soi tango. Aamun koissa huomasin, mä palavasti rakastin. Penan sormet näpsyttivät tahdissa, huulilta pyrki vihellys. Marja napsautti radion kiinni. "Että pitää vielä vihellystäkin..." Muutaman kymmenen kilometriä ajettuaan Marja kurvasi kylätielle ja sieltä jollekin sivupolulle. Auton perä souteli laidasta laitaan, tie oli pehmennyt ja upotti melkein pohjaa myöten. Sitten he olivat rannassa. Pena haukotteli noustessaan autosta. He painuivat jäälle, jonka päällä oli lunta, vettä ja sohjoa. Upotti toisinaan melkein kumisaappaiden verran. Pena oli käynyt ostamassa uudet marketista kun Marja oli sanonut, että kohta tarvitaan lujia kenkiä. Räntä muuttui vedeksi, mutta he olivat ottaneet sadetakit mukaan. Selälle ei kunnolla nähnyt, tihku oli kuin sumua. Saari häämötti, sinne oli rannasta matkaa kilometrin verran.

[Luomuhumala. Ilias 2009, s. 63]