Kivenpyörittäjän kylä
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
1/1977
Teosarvio
Turunen, Heikki: Kivenpyörittäjän kylä. Romaani.
Heikki Turusen kolmas ja paras romaani on niitä kirjoja, joita läpirientäessäni tunsin oloni aikataulun puristuksessa samankaltaiseksi kuin aikoinaan kirjallisuudenhistorian tenttiin valmistautuessa: eräät kirjat saavat odottamaan sitä eläkeläisaikaa, jolloin niihin viimein on hyvä rauhassa palata. Kiireettömälle romaaninlukijalle Kivenpyörittäjän kylä on syksyn suositeltavimpia romaaneja, teos, jossa ihailtavasti harkittu rakenne pitää yksityiskohtien myllerryksen kurissa. Jos murre läntistä lukijaa hiukan huolestuttaakin (viimeistään siinä vaiheessa kun yksi keskeinen henkilö vielä lausuu ärrän hooksi ja Turunen senkin huolellisesti tallentaa), jää hallitsevaksi vaikutelmaksi kuitenkin Turusen ilmiömäinen kyky ymmärtää kuvattaviaan ja tehdä heidät läheisiksi aivan toisessa tilanteessa elävälle - ja myös toisenlaiset poliittiset johtopäätökset tekevälle - lukijalle. Ainoa huomautukseni on, että olisin suonut tuon ymmärtämyksen yltävän semmoiseenkin nyt karikatyyriksi jäävään kaupunkilaiseläjään kuin keskushenkilön Pekan vaimoon.
Heikki Turusen kolmas ja paras romaani on niitä kirjoja, joita läpirientäessäni tunsin oloni aikataulun puristuksessa samankaltaiseksi kuin aikoinaan kirjallisuudenhistorian tenttiin valmistautuessa: eräät kirjat saavat odottamaan sitä eläkeläisaikaa, jolloin niihin viimein on hyvä rauhassa palata. Kiireettömälle romaaninlukijalle Kivenpyörittäjän kylä on syksyn suositeltavimpia romaaneja, teos, jossa ihailtavasti harkittu rakenne pitää yksityiskohtien myllerryksen kurissa. Jos murre läntistä lukijaa hiukan huolestuttaakin (viimeistään siinä vaiheessa kun yksi keskeinen henkilö vielä lausuu ärrän hooksi ja Turunen senkin huolellisesti tallentaa), jää hallitsevaksi vaikutelmaksi kuitenkin Turusen ilmiömäinen kyky ymmärtää kuvattaviaan ja tehdä heidät läheisiksi aivan toisessa tilanteessa elävälle - ja myös toisenlaiset poliittiset johtopäätökset tekevälle - lukijalle. Ainoa huomautukseni on, että olisin suonut tuon ymmärtämyksen yltävän semmoiseenkin nyt karikatyyriksi jäävään kaupunkilaiseläjään kuin keskushenkilön Pekan vaimoon.