Jään kääntöpiiri

Juha Vakkurista ei ole puskakirjailijaksi, Olli Jalosen tavoin hänkään ei kirjoita elämännäköistä romaania. Tiukkapipoisesta realismista irronnut sanataide vetää omalla tinkimättömyydellään. Kun romaanista on karsittu turha krääsä, jäljelle on jäänyt kiinteä näköiskuva maailmasta nyt ja kohta. Jään kääntöpiirin päähenkilö on suomalainen liikemies, joka tekee suuria tietokonekauppoja lännen ja idän välillä: kaikki on kaupan, kunhan joku myy ja toinen ostaa. Itä ja länsi ovat toistensa peilikuvia. Vaakakuppi ei edes värähdä. Suurvaltasuhteet kiristyvät, ja liikemiehestä tulee olosuhteiden uhri, syntipukki, silmätikku, sijaiskärsijä. Lehdistö tekee työtään: se katsoo ainoastaan pintaan, siihen mikä näyttää todennäköisimmältä. Liikemiehen perhetausta, korkea-arvoinen edesmennyt virkamiesisä, pehmeä äiti, nuorena kuollut veli. Kyse ei ole triviaalista juurien etsinnästä. Loppuratkaisu punaisine tupineen ja perunamaineen ei yllätä ja yllätyksettömyydessään se on heikko. - Ajan-tasaista romaania on hyvä lukea.