Kyllä ja ei

Jevtušenko on maailmalla suosiossa ja syystä. Länsimaalaisia nykyrunoilijoita avomielisemmin hän ilmaisee tunteensa, joissa on sellaista lennokkuutta, rehellisyyttä ja lämpöä mitä lyyrikoilta aina on odotettu. Sitäpaitsi hän esittää asiansa usein perinteelliseen tapaan: jonkun Leinon lailla hän kuvailee jonkin näkymän ja ilmiön ja sanoo sitten selvästi mitä se hänelle merkitsee tai miten se on häneen sovellettavissa. Neuvostoliitossa hän on ensimmäisenä mennyt eräiden kaavojen läpi ja häntä rakastetaan ja ihaillaan siksi. Mutta siinä määrin on maailma samankaltaistunut, että me tunnemme Jevtušenkon vapauttavan myös meidän ajatteluamme. Nyt julkaistu valikoima on kylläkin epätasainen. On jokunen joutava runo ja on sellaista komeaa laulua, joka tuo mieleen parhaan Majakovskin, Attila Józsefin, Turtiaisen.