Viidennen kerroksen ikkuna

Ne olivat molemmat viidennellä kymmenellä. Sairastivat paksusuolen syöpää. Minä puolestani keuhkosyöpää. Olimme yhtä aikaa Bagdadin keskussairaalassa. Edellisenä päivänä oli viety hadži Sabir. Voi raukkaa. Kouli, pääsi kärsimyksistään. Siivooja tuli vaihtamaan lakanat, Salwan ja minä seurasimme, kun hän petasi huolellisesti sängyn, tarkisti yöpöydän kaapin ja otti sieltä muutaman pyyhkeen ja pussillisen appelsiineja, jotka hadži Sabirin Fatima-tytär oli tuonut edellisenä päivänä. Siivooja tarjosi niitä meille. Salwan sanoi, ettei suostuisi syömään kuolleen miehen appelsiineja, ja kysyi sitten äkäisenä, oliko lääkäri tekemässä kierrosta.
”Ei täällä lääkäreistä ole”, tiuskaisi siivooja tapansa mukaan takaisin. ”Raatavat kaikki ensiavussa. Eikö verilöyly näy herran ikkunasta?”