Tuomas ja poika

Timo Pusan uusi romaani on puhdas kirja. Tarkoitan puhtaudella leskeksi jääneen nuoren isän ja hänen seitsemänvuotiaan poikansa suhteen kuvaamisen selkeyttä. Kirkkaudestakin voisi puhua, samansukuisesta kirkkaudesta, jota oli Pekkasella, toisella kotkalaisella. Kirjailijan huolellisuus näkyy myös taitavassa rytmissä. Romaani sujuu aina jonkin matkaa Tuomaan ja pojan keskinäisten kosketusten ja milloin arkea, milloin kuolemaa, syntymää tai muita suuria asioita koskettavan puhelun kuvauksena, mutta sitten tulee nopea kohtaus, joka laajentaa kertomusta yhteiskunnan eläväksi tarkkailuksi. Näitä kohtauksia on nimenomaan Tuomaan vaihtuvilta työmailta. Sentimentaalisuudelta Pusa välttyy mm. kertomalla Tuomaan ja edesmenneen Arjan avioliiton risaisuudesta. Muutama sivuhenkilö, kuten joku sosiaali- tai työnvälityksen virkailija on kaavamainen tyyppi, mutta persoonallisesti kuvattuja ihmisiä on sivummallakin enemmän. Pusa kuuluu niihin melko harvoihin tämän päivän kirjailijoihin, jotka tulevat lähelle tavallista suomalaista ihmistä.