Kuuaurinkojuhla

Tämän vuoden alussa 74-vuotiaana kuollut ja vastikään nähdyn televisiohaastattelunsa ansiosta ikään kuin läheisemmäksi tullut Anais Nin oli kiehtova taiteilijapersoonallisuus, jota mielestäni parhaiten luonnehtii nykyisin epämuodikas, mutta sangen kuvaava määre henkevä. Hän eli aikakautensa keskeisten kansainvälisten taiteilija- ja älymystöpiirien sisärenkaassa ja välitti kuulemaansa, kokemaansa ja kypsyttämäänsä kuuluisaksi tulleissa päiväkirjoissaan. Tämä teos (1964) vaikuttaa kollaasitekniikalla tehdyltä syrjään jätetyn päiväkirjamateriaalin koostumalta, mutta se ei silti suinkaan vähennä sen itseisarvoa. Muutama televisiohaastattelussa mukana ollut henkilö, mm. taiteilija Varda, saa tässä teoksessa oman kirjallisen luonnehdintansa. Ninillä on hieno kyky välittää ihmisen ominaisuuspiirteitä, kohtaamisia ja tarinoita niin viitteellisin keinoin, että lukija näkee ja kuuntelee valppain aistein Ninin mukana ja kautta, mutta hänellä on tekijästä riippumaton mahdollisuus jatkaa ja hahmottaa oma näkemyksensä. Ensi kertaa muuten panin merkille Ninin huumorin ja ironian elämänmyönteisen lämmön.