Dagdrivare-ryhmä

kuvaus

Dagdrivare-ryhmä oli 1910-luvulla vaikuttanut suomenruotsalaisten pääasiassa yläluokkaan kuuluneiden nuorten kirjailijoiden joukko. Ryhmä oli korostetun urbaani ja sen kirjailijoille oli ominaista yhtäältä dekadenssin ja pinnallisten elämännautintojen korostaminen ja toisaalta tunne ulkopuolisuudesta ja elämän tarkoituksettomuudesta. Heillä oli paljon yhteisiä piirteitä hiukan vanhemman Euterpe-ryhmän kanssa. Ryhmä sai nimensä Torsten Helsingiuksen vuonna 1914 ilmestyneen romaanin mukaan ja heitä kutsuttiin myös flanööreiksi (kuljeksija, maleksija).

Dagdrivaret olivat helsinkiläisiä yläluokkaan kuuluneita dandyja ja outsidereita, jotka eivät innostuneet sen enempää valtiollisista asioista kuin kielitaistelustakaan, vaan tyytyivät skeptisten ja resignoituneiden tarkkailijoiden osaan. Heidän tyylinsä oli hienostunutta ja älykästä ja he harrastivat terävää psykologista analyysia.

Ilmiö oli kansainvälinen; esim. Tukholmassa oli vuosisadan alkukymmeninä omat flanöörinsä (ranskaksi fláneur; venäjäksi flanör, kuljeskelija, vetelehtijä), merkittävimpänä Hjalmar Söderberg (1869-1941). (Hosiaisluoma: Kirjallisuuden sanakirja)

Kirjailijatiedot Kirjasammossa