Katovuotta

Novellien uusi nousu kirjallisuuteemme on ilahduttava ilmiö. Virtasenkin neljän novellin kokoelma osoittaa, että novellien ei välttämättä pidä olla vain harvoille aukeavaa hienostelua. - Ei silti, mikään tyypillinen novellikokoelma ei Katovuotta suinkaan ole. Aivan pienellä muokkaamisella siitä olisi voinut tehdä myös pienimuotoisen romaanin. Se on varsin kiinteä, jännitteinen kokonaisuus: päähenkilö on novelleissa sama ja novellit valottavat hänen elämänsä eri ulottuvuuksia sen verran kuin niitä hänen elämänmuodossaan on. On kuitenkin erilaiset tilapäistyöt ja niiden väliin lomittuva vaatimattomien mahdollisuuksien sävyttämä vapaa-aika, ja näiden kautta päähenkilön kuva myös vähitellen muotoutuu. Virtasen kieli on vivahteikasta samoin kuin hänen taitonsa kuvata työnteon kautta pienen maaseutuyhteisön tunnelmia ja sinne vangittujen ihmisten ajatuksia. Liikkumattomia hänen novellinsa ovat mutta omalla tavallaan avaria kuitenkin.