Heman, Gustaf Adolf
Elämäkertatietoa
Yo Hämeenlinnan ruots. lukio 1876
Vihittiin papiksi 1880
Kirkkoherran apulainen Lammilla
Ylöjärven kappalainen
Merikarvian kirkkoherrana 1892-1905
Jyväskylän maaseurakunnan kirkkoherra
Porvoon tuomiokapitulin asessori
Lääninrovasti
Valtiopäiväedustaja
Vihittiin papiksi 1880
Kirkkoherran apulainen Lammilla
Ylöjärven kappalainen
Merikarvian kirkkoherrana 1892-1905
Jyväskylän maaseurakunnan kirkkoherra
Porvoon tuomiokapitulin asessori
Lääninrovasti
Valtiopäiväedustaja
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muu tuotanto:
Sotatapaukset Savossa vuosina 1788-1790. Porrassalmen satavuotisen taistelupäivän muistoksi kert. K. A. H. Blomfelt 1889
Tietoja Merikarwian pitäjän entisyydestä. Kirkonvihkiäisiin v. 1899: myydään seurakunnan sairas- ja köyhäinhoidon hyväksi. 1899
Julkaissut myös hengellistä kirjallisuutta.
Sotatapaukset Savossa vuosina 1788-1790. Porrassalmen satavuotisen taistelupäivän muistoksi kert. K. A. H. Blomfelt 1889
Tietoja Merikarwian pitäjän entisyydestä. Kirkonvihkiäisiin v. 1899: myydään seurakunnan sairas- ja köyhäinhoidon hyväksi. 1899
Julkaissut myös hengellistä kirjallisuutta.
Tekstinäyte
Olipa sekin vallan tavattoman kaunista, se semmonen laulu: "Sydämestäni rakastan, sua elinaikani". - "Se laulu sopii just minulle", sanoi Maiju.
Ja sopiihan se, sen myönsivät toisetkin.
Äyräsjoen Martti oli häntä niihin asti priiaillut, mutta nykyään käynyt kylmäksi ja ruvennut katselemaan Inkilän Miinaa, tuota samaa Miinaa, joka rippikoulussa ei ollut osannut vastata sanaakaan, vaan jonka vanhemmat olivat metsäkulman rikkaampia - ne samat, joiden sanottiin puuhattuisella viinapannulla korvessa kuusen juurella viinaa polttavan. Ja sen tupsakan takia oli Martti Maijulle kylmäksi käynyt, tuo helasilmäinen kiharatukka Martti - toivoi kai kotivävyksi Inkilään.
Ja sopiihan se, sen myönsivät toisetkin.
Äyräsjoen Martti oli häntä niihin asti priiaillut, mutta nykyään käynyt kylmäksi ja ruvennut katselemaan Inkilän Miinaa, tuota samaa Miinaa, joka rippikoulussa ei ollut osannut vastata sanaakaan, vaan jonka vanhemmat olivat metsäkulman rikkaampia - ne samat, joiden sanottiin puuhattuisella viinapannulla korvessa kuusen juurella viinaa polttavan. Ja sen tupsakan takia oli Martti Maijulle kylmäksi käynyt, tuo helasilmäinen kiharatukka Martti - toivoi kai kotivävyksi Inkilään.
No siinä nyt tytöt hiljaa rupesivat pakinoimaan sydämen asioita. Ja millä sydämellä ei olisi omia asioitansa! Sannakin, vaikka vasta 13:n vuotias, oli varsin taitava puhumaan sydämen asioista. Hän ei ikinä tee naimiskauppaa, sanoi hän, niinkuin hevoskauppaa, ei, hän ottaa sen, jota hän lempii. "Lempii, mitä se on", kysyivät toiset. "Onko se sitä kun tekee mieli jotakuta?"
"Hyi, hyi, ei se niin jolsaa ole", tuumi Sanna, "lempiminen on sitä kun asuu lempi sydämessä". Ja vielä monilla muilla sanoilla yritti Sanna naistuttavilleen selittää, mitä se lempi on, mutta eihän se noiden punaposkisten hartevain hämäläistyttöjen tyhmiin päihin tahtonut mahtua. Ylevämielisesti ne vain Sannan selityksille nauroivat, jotta valkeat hampaat näkyivät ja posket kuopalle kävivät. Ja voiko tuollainen tönsikkä lempeä tuntea, tuollainen, jonka kourat lehmänhauteissa ovat noin pöhistyneet ja punoittuneet, joka ei osaa kuin kaksi rakkauden laulua: "Kukkuu, kukkuu" ja "Tuol' on mun kultani".
Mutta kuinka olikaan, sydämet, kolmen tytön sydämet, sulivat yhteen, vaikka olikin erilainen käsitys heillä, sulivat yhteen ja avautuivat toisillensa. Sannallakin oli sydämen asia; ja sen kertoi hän, kun toiset lupasivat, etteivät sitä puhu yhdellekään ihmiselle ikinä; vieläpä siinä Sanna luki toisten kuullen koko kirjeenvaihtonsa entisiltä koulun ajoilta. Oli niitä kirjeitä jo ainakin tusina ja kaikki ne alkoivat sanoilla: "ikuisesti lempi-Sanna". Ei niissä sitten juuri muuta ollut kuin tuhansia sydämellisiä terveisiä ja lauseita jostakin kansanlaulusta. Arvi niiden alla oli, ja hän se vakuutti lempivänsä Sannaa vielä sittenkin kun ijäisyys on virrannut ajan mereen ja hän itse lasketaan läpikäytävän edessä paarille.
"Semmoista se lempi on", sanoi Sanna voiton riemulla, "ymmärrättekö nyt likat?
"Kyllä, se on semmoista, että, kun jostakin tykkää" .
"Semmoista, että niinkuin meinaa jotakuta ketä vaan omaksensa".
"On se nyt niinkin", myönsi Sanna, "mutta lempi on taivaasta, se tekee onnelliseksi, se on semmoista, että - - - lempi on sitä, kun toinen lempii toista. Lukekaa esimerkiksi kirja: "Rikas tyttö ruusulaaksossa" taikka edes Akselin ja Hildan laulu, niin ymmärrätte, että lempi enempi ja kalliimpi kuin mikään muu maailmassa".
(Kertomuksia 1888)
"Hyi, hyi, ei se niin jolsaa ole", tuumi Sanna, "lempiminen on sitä kun asuu lempi sydämessä". Ja vielä monilla muilla sanoilla yritti Sanna naistuttavilleen selittää, mitä se lempi on, mutta eihän se noiden punaposkisten hartevain hämäläistyttöjen tyhmiin päihin tahtonut mahtua. Ylevämielisesti ne vain Sannan selityksille nauroivat, jotta valkeat hampaat näkyivät ja posket kuopalle kävivät. Ja voiko tuollainen tönsikkä lempeä tuntea, tuollainen, jonka kourat lehmänhauteissa ovat noin pöhistyneet ja punoittuneet, joka ei osaa kuin kaksi rakkauden laulua: "Kukkuu, kukkuu" ja "Tuol' on mun kultani".
Mutta kuinka olikaan, sydämet, kolmen tytön sydämet, sulivat yhteen, vaikka olikin erilainen käsitys heillä, sulivat yhteen ja avautuivat toisillensa. Sannallakin oli sydämen asia; ja sen kertoi hän, kun toiset lupasivat, etteivät sitä puhu yhdellekään ihmiselle ikinä; vieläpä siinä Sanna luki toisten kuullen koko kirjeenvaihtonsa entisiltä koulun ajoilta. Oli niitä kirjeitä jo ainakin tusina ja kaikki ne alkoivat sanoilla: "ikuisesti lempi-Sanna". Ei niissä sitten juuri muuta ollut kuin tuhansia sydämellisiä terveisiä ja lauseita jostakin kansanlaulusta. Arvi niiden alla oli, ja hän se vakuutti lempivänsä Sannaa vielä sittenkin kun ijäisyys on virrannut ajan mereen ja hän itse lasketaan läpikäytävän edessä paarille.
"Semmoista se lempi on", sanoi Sanna voiton riemulla, "ymmärrättekö nyt likat?
"Kyllä, se on semmoista, että, kun jostakin tykkää" .
"Semmoista, että niinkuin meinaa jotakuta ketä vaan omaksensa".
"On se nyt niinkin", myönsi Sanna, "mutta lempi on taivaasta, se tekee onnelliseksi, se on semmoista, että - - - lempi on sitä, kun toinen lempii toista. Lukekaa esimerkiksi kirja: "Rikas tyttö ruusulaaksossa" taikka edes Akselin ja Hildan laulu, niin ymmärrätte, että lempi enempi ja kalliimpi kuin mikään muu maailmassa".
(Kertomuksia 1888)
Lähteitä ja viittauksia
Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan. WSOY 1954
Aronpuro, Kari: Augustan tanssikenkä: eräitä Pirkanmaalla eläneitä kynäniekkoja 1811-1944. Pirkkalaiskirjailijat 2003