Simpukka

Miten Simpukka muodollisesti luokitellaankin, se on vapaa kirja: matkakuvaus, Pekka Parkkisen kuvaus ja yhteiskuntien välitöntä tarkastelua. Säntillisiä matkakirjoja, joissa mentiin sinne ja sinne ja nähtiin se ja se, ei matkailun räjähdysmäisesti laajennuttua ja television auettua tarvita enää; aikanaan sellaisia tehdään kuusta. Matkakuvausten olennaiseksi kysymykseksi on jo tullut, mitä mikin nähty seikka todella merkinnee. Tämä on rajoitus ja tämä on voiman lähde. Parkkinen ei esitä varsinaisia hakuteosten tietoja Portugalista juuri ollenkaan, mutta hänen persoonallisten huomioittensa ja yksityiskohtiin tunkeutuvan mielenkiintonsa valossa me alamme hävetä, että kuulumme samaan Eftaan Portugalin kanssa. Joku, joka haluaa kieltäytyä näkemästä Portugalin järjestelmän ja elämän karmeutta, tietysti syyttää Parkkista juuri systemaattisen asiatiedon niukkuudesta, mutta kyllä tilastoja enemmän ilmaisee usein jokin yksityinen kohtalo tai hetkellinen näkymä. Parkkisen tapaamat ihmiset ovat enimmäkseen opiskelijoita, taiteilijoita, tarjoilijoita. Parkkinen oivaltaa, että hänen pitäisi mennä tapaamaan myös tavallista köyhää kansaa, mutta oivaltaa myös, että vasituinen käynti jossakin kurjassa kodissa olisi kuin käynti jossakin näyttelyssä. Kirjan loppujakso on, auton ajettua Parkkisen päälle, taiturillista sairaalan kuvausta. Sairaalakin kuuluu tuohon järjestelmään.