Talven jälkeen valo

Piia Postin (s. 1976) romaanin Talven jälkeen valo (Gummerus 2010) keskiössä on pariskunta Anna ja Jussi sekä heidän tyttärensä Marja. Perheellä on ulkoisesti kaikki kunnossa, mutta vanhempien parisuhde rakoilee ja Anna on vajonnut epämääräisen tyytymättömyyden tilaan. Irtosuhteet ja alkoholi täyttävät Annan elämän, samalla kun hänen tyttärensä kärsii ja Jussi löytää uuden naisen. Synkältä vaikuttava tarina kerrotaan monesta eri näkökulmasta, mikä rikastaa ja syventää romaanin kerrontaa. Loppua kohden henkilöhahmojen elämään alkaa tihkua myös valoa ja iloa, kuten Antti Majander kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Lopuksi kaikki on äkkiä paremmin. Postin romaanin aikuiset ja lapset oppivat, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.”

”Ruskea kerrostalo, ikkunoita vieri vieressä, verhoja ja sälekaihtimia, valkoisina hohtavat ranskalaisten parvekkeiden kaiteet. Vino peltikatto, sen päällä läiskiä ja luonnonroskia, antenneja ja niillä taiteilemassa lintuja. Anna istuu puoliksi varjossa, on levättävä kesken kuopimisen. Hän sulkee silmät: näkyy luomenpunaista ja liikettä, koivun lehdet siivilöivät auringon valon. Kuuluu tytön laulua, hän katsoo, tytöllä on vaaleanpunainen hellehattu, jonka alta ryöppyää vaaleita kiharoita. Lapio taputtaa sinisen ämpärin pohjaa, tule hyvä kakku, tyttö nostaa ämpärin ja hiekka valahtaa kasaksi. Suupielet vääntyvät, kuuluu pari nyyhkäisyä, sitten tyttö täyttää ämpärin uudestaan.”