Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Kuin jokin päättyisi

Kuin jokin päättyisi

Kuin jokin päättyisi

18.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Brittikirjailija Julian Barnesin romaani Kuin jokin päättyisi (WSOY 2012, suom. Kersti Juva) tutkii aikaa ja muistia. Viesti menneisyydestä asettaa elämän uuteen valoon, kun keski-ikäinen Tony saa yllättävän 500 punnan perinnön ja samalla vaikeaselkoisen arvoituksen. Jukka Koskelainen kirjoitti teoksesta Helsingin Sanomien arviossa: "Vaikka tarinan loppukäänteitä odottaa malttamattomana, romaani koostuu suurelta osin pohdinnasta: miltä tuntuu vanheta, miltä nuoruus näyttää vuosikymmenien päästä? Ja ennen kaikkea: mitä muisti oikein pystyy palauttamaan mieliin jälkeenpäin?" Barnes sai romaanista Booker-palkinnon 2011. "Toinen yksityiskohta jonka muistan: yhdyssiteemme merkkinä me kolme pidimme kelloa kädessä niin että kellotaulu jäi ranteen sisäpuolelle. Se oli tietysti diivailua, mutta ehkä kuitenkin vähän enemmän. Ajasta tuli henkilökohtainen, jopa salainen asia. Odotimme että Adrian huomaisi sen ja seuraisi esimerkkiä, mutta ei."

Kunniallinen petkuttaja

Kunniallinen petkuttaja

Kunniallinen petkuttaja

14.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tove Jansson kirjoitti useita muistamisen arvoisia teoksia myös aikuislukijoille. Romaani Kunniallinen petkuttaja (WSOY 1983, suom. Kyllikki Härkäpää) kuvaa kahden naisen vastakkaisten maailmankatsomusten kohtaamista talvisessa merenrantakylässä. Kyläkaupassa työskentelevää Katri Klingiä pidetään omituisena, mutta hänellä on hyödyllisiä taitoja ja paljon tahdonvoimaa. Anna Aemelin on iäkäs lastenkirjailija, joka viihtyy omissa oloissaan suuressa huvilassa ja vastailee talvisin lasten lähettämään ihailijapostiin. Katri alkaa toimittaa Annan asioita ja päätyy lopulta muuttamaan tämän luokse veljineen ja koirineen. "– – jännittävästi kuin dekkarissa ikään Jansson vähitellen pakottaa niin henkilönsä kuin lukijankin riisumaan yksioikoisia määreitä ja tekemään selvää petoksen ja itsepetoksen kerrostumista, sekä tavoista yrittää omistaa toinen ihminen", kuvasi kirjaa Risto Hannula Arvostelevassa kirjaluettelossa. Jansson sai romaanista valtionpalkinnon. "Anna Aemelin kiiruhti kuistin ikkunaan ja katseli pitkää mustaa hahmoa, joka laskeutui mäkeä alas maantielle, sitten näytti kuin hämärästä olisi sukeltanut iso susi ja liittynyt naisen seuraan. Rinnakkain, liki toisiaan pari etääntyi tietä pitkin kylää kohti. Anna jäi seisomaan ikkunaan epämääräisen levottomuuden vallassa."

Tasanko liekeissä

Tasanko liekeissä

Tasanko liekeissä

11.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Meksikolaisen kirjailija ja valokuvaaja Juan Rulfon (16.5.1917 – 7.1.1986) teokset kuuluvat latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden klassikoihin siitä huolimatta, että hänen tuotantonsa jäi suppeaksi. Rulfo julkaisi vain kaksi teosta: Tasanko liekeissä ja Pedro Paramo. Novellikokoelma Tasanko liekeissä (Like 1998, suom. Tarja Roinila) kuvaa kirjailijan synnyinseudun julmia ja köyhiä kasvoja. Mittaamattomalla tasangolla elää vallankumouksen antisankareita, autioituvien kylien viimeisiä asukkaita. Kertomuksissa hälvenevät unen, valveen ja eri aikatasojen väliset rajat. "Lorcan tavoin Rulfo ammentaa kansanperinteestä ja paikallisuudesta, mutta hylkää edeltävän proosan folkloren ja stereotyyppiset henkilöhahmot", kuvaa kääntäjä Tarja Roinila suomennoksen jälkisanoissaan. "Me emme sano mitä ajattelemme. Meiltä loppuivat puhehalut jo kauan sitten. Kuumuus vei puhehalut. Jossain muualla sitä juttelisi mielikseen, mutta täällä se on työlästä. Täällä kun juttelee, niin kuuma ilma tulee suuhun ja kuumentaa sanat, ja ne kuivuvat kieleen kiinni eikä henki enää kulje."

Uudenvuodenlaki

Uudenvuodenlaki

Uudenvuodenlaki

7.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Katariina Vuorisen runokokoelma Uudenvuodenlaki (Savukeidas 2015) pitää sisällään runsaasti aineksia, mutta samalla kyseessä on intiimi kokonaisuus. Kustantajan esittelyssä kuvataan kirjan olevan "maankuoren kiivastumisen aikakirja, jossa sadut kohtaavat arjen ja pyyheliinat kuivuvat yhtä lailla puuterinvärisessä huoneessa kuin siitepölyssä, hunajassakin." Kokoelman runoissa näkyvät teemoina mm. naiseus, lapsuus ja luonto. "Teos rakentuu kahden naisen kasvutarinaksi. Keskeislyyriset rivit kasvavat arkaaisia, lähes myyttisiä kerrostumia. Samanaikaisesti puhujat ovat kokemuksessaan sidottuja konkreettiseen olemiseen, maahan ja omaan kehoonsa", kuvasi Jaakko Mikkola teosta Turun Sanomien arvostelussaan. "ja saman tien on täysi talvi ja viimeinen aamu, pitkät yötaivaat / kantavat unesta toiseen / käärivät vilttiin ja hierovat sähköiseksi / hiukset säriseväksi päähineeksi, kasvot kuiviksi kaikista ikävistä / kynnet koviksi ja lyhyiksi että voi avata käden ja jättää tartuttavaksi"

Musta laatikko

Musta laatikko

Musta laatikko

3.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Amos Oz (4.5.1939 – 28.12.2018) oli kansainvälisesti tunnetuimpia israelilaiskirjailijoita. Kirjailijantyönsä lisäksi Oz osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja rauhantyöhön. Kirjeromaani Musta laatikko (Tammi 1990, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen) sai ilmestyttyään paljon kiitosta. Teos koostuu kirjeistä, joita kirjoittavat Ilana, hänen entinen miehensä Alexander ja nykyinen miehensä Michel. Välissä on myös mm. Ilanan ja Alexanderin pojan tekstejä ja asianajajien viestejä. Henkilöiden taustat, tarinat ja motiivit paljastuvat vähitellen. "Alexander, kuuden päivän sodan sankari ja maineikas yhteiskuntatutkija, karttaa itsensä altistamista eikä kykene yhteiselämään. – – Velvollisuudentuntoinen ja hengen tuskista kunniaa hamuava Michael on pesunkestävä sionisti. Jännite virittyy Ilanan miesten välille", kirjoitti Antti Majander teoksesta Helsingin Sanomien arvostelussa. Oz sai Mustasta laatikosta Prix Femina Étranger -palkinnon. "Michel sanoo että jos haluan Boaz voi tulla meille (vaikka me kaksi ja vauva asumme puolessatoista huoneessa, joista yhä maksamme korkoja ja lyhennyksiä). Mutta sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, ettei Boaz suostuisi siihen. Poika halveksii minua pohjattomasti. Ja sinua. Joten meillä kahdella on sittenkin jotain yhteistä. Valitan."

Candida

Candida

Candida

28.12.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Pirkko Lindbergin romaani Candida (Like 1998, suom. Asta Piiroinen) alkaa uudenvuodenpäivästä 1975, kun herraskartanon portailta löytyy vastasyntynyt tyttölapsi sanomalehteen käärittynä. Voltairen Candidea lukenut kasvatusisä antaa lapselle nimeksi Candida. Erinäisten vaiheiden jälkeen Candida ajetaan nuorena pois kotoaan, ja hän aloittaa odysseian uudessa Euroopassa. Candida työskentelee niin pankissa kuin toimittajana, lopulta hän pääsee myös Euroopan suurparlamentin jäseneksi. ”Kirjallisia viitteitä viljelevä, uuden vuosituhannen ensimmäiseen päivään päättyvä romaani on vankka satiirinen ajankuvaus kettutyttöineen ja europarlamentaarikkoineen", kirjoitti Riitta Kurkijärvi teoksesta Aamulehdessä. Romaani oli Finlandia-palkinnon ehdokkaana 1997. "Matkalla kohti etelässä sijaitsevia tomaatinviljelysalueita Candida pohti mielessään, mitä vanha taiteilija oikeastaan oli mahtanut tarkoittaa muistoillaan tulevaisuudesta, ja tuolla ihmeellisellä väittämällä, että lasten ristisaatto oikeastaan koostui aikuisista, joiden oli onnistunut palata lapsen hahmoonsa anoakseen armoa nykyajassa eläviltä."

Jouluoratorio

Jouluoratorio

Jouluoratorio

20.12.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Ruotsalaiskirjailija Göran Tunström kertoi saaneensa romaanin Jouluoratorio (Gummerus 1984, suom. Arto Häilä) idean Nepalissa. Hän tapasi siellä ruotsalaisen kehitysaputyöntekijän, joka muiden länsimaalaisten kanssa joka torstai harjoitteli Bachin Jouluoratoriota. "Sen tapahtumien ydinjuuret ovat tekijän omakseen tuntemassa Sunnessa, mutta sen muutamat vahvat juonteet vievät aina Australiaan saakka. Romaanissa kerrotaan kolmen sukupolven tarina siten, että tietyt teemat toistuvat, lomittuvat, loittonevat ja palaavat jälleen aivan kuin jossakin orkesteriteoksessa", kuvattiin Arvostelevassa kirjaluettelossa. Teos sai nipun palkintoja, mm. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, ja suomenkielinen käännöskin noteerattiin kääntäjien valtionpalkinnolla. "Österbergin Kellon ja Optiikan eteen seisahduin pitkäksi aikaa: joulukuusenvälkkeestä ja tekolumesta kyhätyllä alustalla, lapsuudenajoilta tutun tuntuisten tonttujen seassa, oli kellojen sekamelska: herätyskelloja, rannekelloja, kauniita seinäkelloja, vanhanajan isoäidinkello, taskukelloja ja pieniä naistenkelloja, joista ei erottanut aikaa. Laskin kaksikymmentäseitsemän erilaista ajannäyttäjää, ja kaikki ne kävivät."

Punainen metsä

Punainen metsä

Punainen metsä

17.12.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Sirpa Tabet'n esikoisromaani Punainen metsä (Otava 1989) yhdistelee historiallisen romaanin ja dekkarin piirteitä maagisiin tapahtumiin. Päähenkilö on nuori Anna, joka ajaa lumipyryssä kolarin ja löytää sen jälkeen itsensä 1800-luvun puolivälistä. Anna koettaa sopeutua uuteen ympäristöönsä, jonka asukkaat ihme kyllä tuntevat hänet. Hän rakastuu palavasti mieheen, jota ihmiset kutsuvat hänen sulhasekseen. Onko Anna kuitenkin liian erilainen menneessä maailmassa? "Kertojan esitystapa on pehmeän hellävarainen, jännittäviä kohtauksia seuraavat rauhoittavat jaksot. Annan erilaisuutta pohditaan useampaan otteeseen lyhyesti", kuvataan kirjaa Tahaton lueskelija -blogissa. "Hämmennys valtasi hänen mielensä. Viikaistuaan ympärilleen hänet valtasi tunne, että hän oli kokonaan väärässä paikassa ja väärässä maisemassa. Siinä missä piti olla maantie, kasvoikin nyt tiheää ruovikkoa joka tunkeutui lumen sisästä esiin kuin hiukset. Kaukana ruovikon takana näkyi kallioinen rantaviiva ja tiheä, lumen peittämä metsä."

Ivan Denisovitšin päivä

Ivan Denisovitšin päivä

Ivan Denisovitšin päivä

14.12.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Aleksandr Solženitsynin syntymästä tuli tiistaina kuluneeksi 100 vuotta. Vuonna 2008 kuollutta Nobel-kirjailijaa on luonnehdittu mm. neuvostojärjestelmän hajoamista eniten edistäneeksi yksittäiseksi ihmiseksi. Solženitsynin esikoisteos oli vuonna 1962 ilmestynyt Ivan Denisovitšin päivä, joka julkaistiin suomeksi Tammen Keltaisessa kirjastossa 1963 yhdessä novellien "Tapahtui Kretšetovkan asemalla" ja "Matrjonan talo" kanssa. Suomentajana toimi Markku Lahtela. Kertomus kuvaa Stalinin ajan vankileirin arkea vaatimattomine yksityiskohtineen. "Ääntään korottamatta, kenenkään myötätuntoon vetoamatta tai dramatisoimatta hän osoittaa nimihenkilönsä sovittautumisen leirin eräänlaiseen minimielämään – – ja osoittaa, kuinka tämä hirtehisen painajaisen keskellä löytää jopa hetkiä, jotka miltei muistuttavat onnea", kirjoitettiin Arvostelevan kirjaluettelon numerossa 8/1963. "Ivan on päivystämässä, hän muisti: laiha ja pitkä mustasilmäinen kersantti. Hirvittää kun miehen näkee ensi kerran, mutta kun oppii tuntemaan niin kaikista päivystäjistä hän onkin kaikista hyväluontoisin: ei paneta karsseriin eikä raahaa järjestyspäällikön puheille."

Apatosauruksen maa

Apatosauruksen maa

Apatosauruksen maa

10.12.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Harmaan tihkusateiseen joulukuun alkuun sopii luettavaksi Miina Supisen lyhytproosakokoelma Apatosauruksen maa (WSOY 2010). Teos herättää hilpeyttä värikkäällä henkilögalleriallaan, absurdeilla käänteillään ja terävillä huomioillaan maailmasta. Arkinen sekoittuu fantasiaan, ja kertomuksissa kokeillaan erilaisia tyylejä ja kerrontatapoja. "Supinen sukkuloi sujuvasti korkea- ja populaarikulttuurissa. Kirjailija-toimittaja-kolumnistin scifi-harrastus näkyy kokoelman barbaariprinsessojen, pussikaljaa kiskovien supersankarinalkujen ja maailmanlopun näkyjen kuvastossa", luonnehti Jani Saxell kirjaa Kiiltomato-verkkolehden arvostelussa. Kokoelma oli vuoden 2011 Runeberg-palkinnon ehdokkaana. "Nyt minulle tuli jo liian elävästi mieleen sarjamurhaajat. Jokin varasto Lihasulassa. Jessus näitä tamperelaisia paikannimiä. Siellä varmaan lihat sulaisivat jossain sarjamurhaajien happotynnyrissä. Ja mitä isäkin sanoisi jos kertoisin että liimailen hintalappuja illat pitkät jossakin varastossa Lihasulassa. Saisi sydänkohtauksen."

Ruttohauta

Ruttohauta

Ruttohauta

7.12.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Virolaiskirjailija Ene Mihkelson (1944–2017) käsitteli kotimaansa vaiettua historiaa yhden suvun kokemusten kautta romaanissaan Ruttohauta (WSOY 2011, suom. Kaisu Lahikainen). Kirjan kertoja jäi pienenä tyttönä tätinsä hoiviin vanhempien paettua Stalinin kyydityksiä. Lapselle kerrotaan vanhempien kuolleen, mutta kun tyttö on varttunut aikuiseksi ja Viro itsenäistynyt, kertoja alkaa selvittää menneisyyden asioita, jolloin hän törmää sukunsa valheisiin. "Muistamisen vaikeus asettaa vaatimuksia myös Ruttohaudan lukijalle. Samaan aikaan kun romaanin äärimmäisen kaunis kieli houkuttaa lukemaan lisää ja nopeammin, kerronnallinen vaativuus pakottaa hidastamaan, pysähtelemään ja palaamaan takaisin", kirjoittaa Silja Vuorikuru Kiiltomadon arviossa. Romaanin käännös palkittiin Mikael Agricola -palkinnolla. "Me sopeuduimme niin nopeasti siksi, että päätimme jatkaa kuolleina elämistä. Me olemme niin pieni kansa, että se – pystyäkseen säilymään – on aikojen kuluessa oppinut ystävystymään ovelien riihiukkojen ja krattien kanssa ja varastamaan itseltään myös merkityksiä ja sanoja."

Oodi rakkaudelle

Oodi rakkaudelle -kansikuva

Oodi rakkaudelle

3.12.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Keskiviikkona aukeaa yleisölle Helsingin uusi keskustakirjasto Oodi. Tuomas Timosen runokokoelmassa Oodi rakkaudelle (Teos 2007) varsinaiset ylistyslaulut kuitenkin ovat vähissä, ja ihmissuhteiden maailma aukeaa synkkänä ja raadollisena. Runot yllättävät ja häiritsevät, mutta myös leikkivät, huvittavat ja koskettavat. Onko rakkaus voimavara vai tuhovoima? "Toisto tuo runoihin vääjäämättömyyden tuntua ja intensiteettiä, joka on suorassa yhteydessä myös runojen sisältöön. Se luo vaikutelman, että kuvatut käyttäytymismallit jatkuvat yhä uudelleen, toimijoista riippumatta. Myös runojen sävyn tasapainoilu karmivan ja hauskan välillä on ihailtavaa", luonnehti Taneli Viljanen Kiiltomadon arviossa. Timonen sai kokoelmasta Tanssiva karhu -palkinnon 2007. "Eikö sinua huimaa päivisin kun ajattelet mitä olet tekemässä? / Eikö sinua huimaa bussissa? / Eikö sinua huimaa hississä? / Eikö sinua huimaa seisoa kadulla ja katsoa kun / ihmiset kävelevät ikään kuin kaikki olisi hyvin? / Ikään kuin kaikki olisi hyvin. / Ikään kuin olisi normaalia että kaikki on hyvin."

Kellyn kopla

Kellyn kopla

Kellyn kopla

30.11.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Tietyn kielialueen suurimman tai näkyvimmän kirjallisuuspalkinnon saaminen kahdesti on harvinaista. Australialainen Peter Carey palkittiin vuonna 2001 Booker-palkinnolla toistamiseen, kun se jaettiin hänelle romaanista Kellyn kopla (Tammi 2002, suom. Seppo Loponen). Historiallinen elämäkertaromaani kuvaa 1800-luvun lopulla eläneen lainsuojattoman rikollisen, Ned Kellyn, elämää. Teoksen kertojaratkaisuna on, että Kelly kirjoittaa elämänvaiheistaan vastasyntyneelle tyttärelleen. Kirsi Reinikka arvioi teosta Kiiltomato-lehdessä: "Lukea kirjan kuitenkin voi monella tapaa: historiallisena kuvauksena ajasta, jolloin Australiaa rakensivat rangaistusvangit ja heidän jälkeläisensä; fiktiivisenä, viihdyttävänä rosvotarinana; yhtenä vastauksena Peter Careyn itsensä usein esittämään kysymykseen: 'Millainen on australialainen identiteetti?'" Carey sai romaanista myös Kansainyhteisön kirjailijapalkinnon. "Me tultiin Beveridgen poliisiasemalle likomärkinä ja löyhkättiin varmaan köyhyydelle meitä ympäröi väkevä lemu kuin uitettuja koiria eikä meitä siitä tai jostain muusta syystä päästetty ylikonstaapelin huoneeseen."

Lakastumisen aika

Lakastumisen aika

Lakastumisen aika

26.11.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Runoilija ja suomentaja Helena Anhava (24.10.1925 – 24.11.2018) teki monipuolisen uran kirjallisuuden parissa. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi 1971 työskenneltyään sitä ennen kustannusvirkailijana ja suomentajana. Anhava oli suorittanut myös kirjastotutkinnon. Vuonna 2003 ilmestyneessä kokoelmassa Lakastumisen aika (Otava) teemoina näkyvät suru menetyksestä ja vanheneminen. "Tietoisuus ajasta ja katoavuudesta on ollut Anhavan lyriikassa alusta lähtien, samoin tarve etsiä elämästä olennaista ja inttää vastaan, jos tuo punainen lanka näyttää maailmassa hukkuvan", kuvasi Anhavan tuotantoa Tuula Korolainen Kiiltomadon arvostelussa, jossa hän kirjoitti Lakastumisen ajasta: "Kun kirjan on lukenut, tuntee istuneensa hetken hyvin valoisan, lämpimän ja viisaan ihmisen seurassa." Anhavan runoja on käännetty myös muille kielille, ja hän sai useita kirjallisuusalan palkintoja. "Lumi putoaa / lumi lohduttaa / kietoo kaiken valkoiseen / pehmeään. / Kuorma kevenee. / Sokea aika / kuin kaappikellon silmä / ilman tauluaan."

Paljain jaloin

Paljain jaloin

Paljain jaloin

23.11.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Ruotsalaiskirjailija Madeleine Hessérusin ainoa toistaiseksi suomennettu teos on romaani Paljain jaloin (Gummerus 2004, suom. Jaana Nikula). Kirjan minäkertojana toimiva päähenkilö on suurkaupungissa asuva lääkäri, joka alkaa saada allergisia reaktioita. Hän toteaa, että oireita aiheuttaa hänen nykyinen elämäntapansa, ja yllättävien tapahtumien jälkeen hän päättää lähteä kaupungista. Nainen kulkee aina vain syrjemmälle ja kokee perusteellisen muutoksen täysin toisenlaiseksi ihmiseksi. "Teos kyllä nostaa esiin monia näkökulmia siitä, miten meidän ekologisen kestävyyden kannalta ei missään tapauksessa pitäisi toimia. Välillä Hesséruksen romaani on jo lähellä pamflettia", kuvaa Riitta Vaismaa romaania Kiiltomato-lehden arvostelussa. "Minun aiempi elämäni on nyt tallella vain muistikuvissa. Ne putkahtavat silloin tällöin mieleen, halusin tai en. Nyt kirjaan sen mitä muistan, mutta en kirjoita siksi että minulla olisi mielestäni jotain tärkeää kerrottavaa itsestäni. Olen nähnyt niin paljon etten edes kuvittele ihmisen elämän eroavan millään olennaisella tavalla esimerkiksi muurahaisen elämästä."

Diiva

Diiva

Diiva

19.11.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Viime viikolla jaetun Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon edeltäjä oli 1964–1994 jaettu J. H. Erkon palkinto, ja sen yksi kohutuimmista saajista oli Hans Selo (1945–2003). Jo ennen julkaisuaan puheenaiheeksi noussut romaani Diiva (WSOY 1970) loi uutta proosakieltä sisältäessään paljon Selon keksimiä uudissanoja. Romaanin päähenkilö on Kai Terho, dandy ja keikari, joka toisaalta paistattelee seurapiireissä, toisaalta analysoi mielisairaalaympäristöä ja erittelee lapsuudenkokemuksiaan, joiden synnyttämää epävarmuutta elämänsä naisille kostaa. Harry Forsblom kirjoitti Helsingin Sanomiin teoksesta kritiikin, joka nousi jo itsessään kuuluisaksi, alaotsikkonaan: "Esikoisromaani kuin meteori vieraalta planeetalta". Pitkässä tekstissä kirjaa luonnehditaan mm. näin: "Kielellisen ironian avulla hän osoittaa Kai Terhon maailman rikkoutuneeksi, kyynelvälkkeiseksi, mielivaltaiseksi, ja kokoaa sen uudelleen todellisemmaksi kuin todellisuus itse. Sillä vaikka eheyden kokemus onkin saavuttamattomissa, se on paperilla mahdollista." Diivan jälkeen kului 15 vuotta ennen Selon toista, viimeiseksi jäänyttä teosta. "Totisesti! meri- ja mannerilmasto kohtelee kaltoin kansalaisiaan! Ensin se sulkee kaamokseen ja huurtaa melkein vainaaksi; sitten se sulattaa kuumeisella influenssalla; ja lopulta lähettää tuota päätä pätsiin, niin että tuntee miltei kiehuvansa helvetissä! Eikä kirkkaassa roihussa voi edes nukkua öisin!"

Oikukas kuolema

Oikukas kuolema

Oikukas kuolema

16.11.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Portugalilaisen Nobel-kirjailija José Saramagon (16.11.1922 18.6.2010) romaani Oikukas kuolema (Tammi 2008, suom. Erkki Kirjalainen) sisältää sekä hersyvää yhteiskunnallista satiiria että mielikuvituksellisen rakkaustarinan. Uudenvuodenpäivänä eräässä kuningaskunnassa käy niin, että kukaan ei päivän aikana kuole. Ilmiö jatkuu jatkumistaan, ja lopulta kuolema lopettaa pitämänsä tauon aloittaakseen uuden menettelyn: jokainen saa viikkoa ennen kirjeitse tiedon kuolemastaan, jotta ehtii valmistautua. Yksi kirje ei tavoita määränpäätään, ja naishahmoisen kuoleman on lähdettävä ottamaan asiasta selvää... "Kertojan äärimmäinen tuttavallisuus on yksi Saramagon romaanin huumoria luovista keinoista, ja juuri kertoja onkin kirjan varsinainen päähenkilö", kirjoitti Reija Palttala Savon Sanomien arviossa. " pääministeri päätti puheensa vakuuttaen että hallitus oli valmistautunut kaikkiin ihmisjärjellä kuviteltavissa oleviin mahdollisuuksiin ja päättänyt käydä rohkeasti ja väestön välttämättömän tuen turvin käsiksi monikerroksisiin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin ongelmiin, joita kuoleman lopullinen katoaminen väistämättä aiheuttaisi "

Suojaton

Suojaton

Suojaton

12.11.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Helmi Kekkosen romaani Suojaton (Siltala 2014) kertoo hiljaisuuden ympäröimästä Isasta ja hänen perheestään, erityisesti äidistään Hannelesta. Isan lapsuus on turvallinen, mutta sitten jotakin tapahtuu ja sanat katoavat. Hänestä tulee mykkä, kosketusta pelkäävä, ja äiti purkaa pettymystään siitä, millaiseksi elämä on toisen lapsen jälkeen muuttunut. Myöhemmin Isa pääsee kiinni elämään, saa työpaikan ja oppii puhumaan omaan tapaansa, kehollaan. "Kekkosen tyyli on taidokkuudessaan jäljittelemätön. Arkipäivän keskustelut nousevat tekstissä kirkkaina esiin, mutta muistot kääriytyvät usein kielen unenomaiseen usvaan. Se luo tekstiin kihelmöivän jännityksen", kuvaa Alli Kantola teoksen tyyliä Kiiltomato-lehden arvostelussa. "Hän vihasi sitä miten helpottavalta ajatus luovuttamisesta tuntui, häpesi sitä miten paljon kaipasi elämää ennen Isaa, miten paljon vertasi tyttöä Kaihin joka oli aina nukkunut hyvin, joka vain Isan takia seisoi makuuhuoneen ovella keskellä yötä, silmät sikkuralla ja hiukset pörrössä, hämmentyneenä uudesta ihmisestä joka täytti koko asunnon."

Varjoteatteri

Varjoteatteri

Varjoteatteri

8.11.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Virolaiskirjailija Viivi Luikin (s. 6.11.1946) romaani Varjoteatteri (Tammi 2011, suom. Anja Salokannel) kuvaa matkaa pienestä, syrjäisestä maasta Roomaan, vanhan kulttuurin keskelle. Viron tarina nousee esiin Rooman heijastuksissa. Vaelluksen välietappeihin kuuluvat Berliini, Helsinki ja New York Alpit puolestaan edustavat suurta kulttuurista rajaa. Romaanin sisältämissä tarinoissa on jännittäviä käänteitä ja ne pohtivat elämän suuria kysymyksiä. "Varjoteatterin Roomassa ajatus ajan syklisyydestä – ikuisesta toistosta – ja historian ihmeellisyydestä yhdistyvät arkiseen ja banaaliin. Virolainen kokee jatkuvaa alemmuuskompleksia suuren Rooman ja roomalaisten edessä, mutta samalla Luik katsoo kaupunkia ulkopuolisen tarkalla katseella", kirjoittaa Anna Ovaska Kiiltomato-lehden arvostelussa. Luik sai teoksesta Viron valtion kulttuuripalkinnon. "Minulla oli Roomassa alusta loppuun tunne, että olen kasvanut siellä. En missään mystisessä vanhassa Roomassa, en missään esoteerisessa sumussa, vaan tavallisessa viisi-kuusikymmenluvun Roomassa. Ikään kuin olisin elänyt yhtä aikaa Virossa Viljandimaan kuusikoiden ja koivikoiden keskellä ja samalla myös Roomassa."

Alkutuuli

Alkutuuli

Alkutuuli

5.11.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Tällä viikolla julkistetaan Finlandia-palkintojen ehdokkaat. Toistaiseksi ainoa kaksi kertaa Finlandialla palkittu kirjailija on Bo Carpelan (19262011). Ensimmäisen palkinnoista hän sai 25 vuotta sitten romaanillaan Urwind, joka julkaistiin suomeksi nimellä Alkutuuli (Otava 1993, suom. Kyllikki Härkäpää). Teoksessa minäkertoja, antikvariaatin pitäjä Daniel Urwind kirjoittaa kertomusta, kuin päiväkirjaa, vaimolleen Amerikkaan. Miehen muistot sekoittuvat nykyhetkeen, ne heräävät paikoista ja esineistä. Daniel kirjoittaa vaimolleen, mutta muotoilee myös omaelämäkertaa itselleen, ja tuuli metaforana edustaa hänen kokemaansa muutosta. "Siinä on kylläkin viittauksia esseeromaanin suuntaan, eurooppalaisiin mestareihin Brochiin, Hesseen, Musiliin. Mutta tämä on osin harhautusta, sillä Alkutuuli on ennen muuta runollinen romaani, kertomus taiteesta ja elämästä", kirjoitettiin teoksesta Helsingin Sanomissa 28.10.1993. "Mietiskelen mielessäni, millä kaikilla tavoin Urwindin voi tulkita. Se voi olla maailmankaikkeuden alkuperäinen alkutuuli, se joka puhaltaa ei-mistään ei-mihinkään ja sinkoaa tähtiä sieluksi sanottuun myrskykeskukseen. Sillä on oma tuuliruusunsa, se on metamorfoosien näkymätön merkki, se on taipuneissa puissa ja lumihämyssä ulkona."

Sivut