Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Nunnia ja sotilaita

Nunnia ja sotilaita

12.7.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kirjailija ja filosofi Iris Murdochin (1919–1999) syntymästä tulee 15.7. kuluneeksi 100 vuotta. Hänen romaaninsa Nunnia ja sotilaita (Weilin + Göös 1983, suom. Eva Siikarla) kuvaa kahden naisen syvää ystävyyttä ja pyrkimystä uuden elämän aloittamiseen. Toinen heistä menettää rakkaan aviomiehensä hieman yli nelikymmenvuotiaana, toinen on vuosien luostarissaolon jälkeen irronnut nunnanlupauksestaan. Murdoch tutkii kirjassa rakkauden ja syyllisyyden olemusta, moraalia ja ystäväpiirin tunteiden kerrostumia. "Murdochin myönteisessä mielessä perinteinen romaani vaatii lukijaltaan aikaa, mutta myös palkitsee hänet kerronnallisen antinsa runsaudella", luonnehditaan teosta Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. Romaanin suomentaja sai käännöksestään valtionpalkinnon. "Tiettyjä herttaisia ja liikuttavia asioita oli vältettävä. Aivan kuin heidän hellyytensä verkkoa ei saisi tehdä liian tiuhaksi, mikäli he aikoivat välttää tuskaa. Vaikka he olivat leikkisästi ja näkyvästi helliä toisilleen, he pitivät kurissa tietyt tunnelajit tai -ilmaukset. Heidän kielenkäyttönsä oli hillittyä ja heidän rakkaudessaan oli pidättyväistä arvokkuutta."

Taivaanranta

Taivaanranta

8.7.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Lomakausi on kesämökkeilyn aikaa. Joskus mökille suunnataan myös tummissa tunnelmissa, kuten Juha Seppälän Taivaanranta-novellikokoelman (WSOY 1987) pitkässä nimikertomuksessa. Siinä keski-ikäinen taidemaalari Boman ajaa vanhan opiskelutoverinsa Mutasen mökille auttamaan tätä talon etsinnässä. Edellisenä keväänä eronnut Mutanen elää yksin kesämökillä. "Miesten välillä tuntuu olevan jännitteitä, jotka johtuvat vanhoista selvittämättömistä asioista. Mutanen pohtii itsekseen, onko talonosto ollut ainoa syy pyytää Boman vierailulle, ja Boman suhtautuu epäluuloisesti Mutasen esittämiin, hänen elämäntilannettaan koskeviin kysymyksiin", kirjoittaa Tuomas Juntunen Avain-lehdessä 4/2008 julkaistussa artikkelissa "Tylyjen rivien rehevät välit". Kokoelma sisältää myös kolme lyhyttä novellia. Seppälä sai teoksesta Kalevi Jäntin palkinnon. "Tontti vaikutti hoitamattomalta. Puista syksyllä pudonneet lehdet ja risut oli jätetty keräämättä ja ne muodostivat nyt epätasaista maastoa kattavan likaisen kirjavan maton, jota siellä täällä puhkoivat kirkkaat luonnonkukat. Mitään istutuksia ei ollut kuten viimeksi."

Ihmiset alastomuudessa

Ihmiset alastomuudessa

4.7.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Venäläiskirjailija Andrei Astvatsaturovin (s. 7.7.1969) kulttisuosioon noussut omaelämäkerrallinen romaani Ihmiset alastomuudessa (Idiootti 2010, suom. Tuukka Sandström) kertoo Pietarin älymystöstä. Teoksessa kuvataan lapsuutta Brežnevin ajalla, vaikeaa koulunkäyntiä ja päätymistä yliopistoon kirjallisuudentutkijaksi. Kuvaus on nokkelan satiirista, kepeää mutta terävää. "Astvatsaturov, syntyjään kuudennen polven pietarinjuutalainen, rakentaa romaaninsa lyhyistä otsikoiduista katkelmista. Kerronta pulputtaa spontaaninoloisena virtana, jota sivupurot katkovat tiuhaan", kirjoittaa Ville Ropponen Kiiltomadon arviossa. Andrei Astvatsaturov on Pietarin valtionyliopiston dosentti ja kirjallisuuskriitikko. "Priimusta minusta ei loppujen lopuksi tullut. Vitosia ilmestyi silloin tällöin arvosanavihkooni, mutta nelosia ja kolmosia oli enemmän. Joskus sain jopa kakkosia. Mutta ne eivät lannistaneet. Näin niissä jokaisessa joutsenen kaulan siron kaaren, jota saattoi katsella mieluusti kauankin. Vanhemmillani oli tästä eriävä mielipide."

Lakanasiivet

Lakanasiivet

1.7.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Heinäkuun alkaessa voi hypätä 78 vuotta taaksepäin Sirpa Kähkösen romaanin Lakanasiivet (Otava 2007) mukana. Kuopio-sarjaan kuuluva yhdenpäivänromaani kertoo heinäkuun ensimmäisestä päivästä 1941, jolloin Kuopiota pommitettiin jatkosodan aikana. Kirjan henkilöihin kuuluvat mm. juuri kaupunkiin saapunut kabareetanssijatar Mizzi tyttärineen ja rouva Lehtovaaran sotakasvatti Juho, joka päättää karata. "Menneisyyden maailman ja siinä elävät fiktiiviset ihmiset voi Lakanasiivissä melkein aistia. Savon murre, jota henkilöt käyttävät, ei tee henkilöistä huvittavia vaan ilmaisee juuri niitä tunteita, joita sen kussakin tilanteessa pitääkin", kuvaa Päivi Koivisto Kiiltomato-lehden arvostelussa. Kähkönen sai romaanista Kiitos kirjasta -mitalin ja teos oli myös Finlandia-ehdokkaana. "Lapsi nosti katseensa kuuhun, joka lensi auton mukana taivaalla; oli heinäkuisen yön hämärin hetki, ja lämmin ilma leyhyi ohjaamoon avonaisista ikkunoista. Kuu oli äänetön ja etäinen kuin äiti, joka istui siinä vieressä tupakoiden."

Hautuukoti

Hautuukoti

Hautuukoti

28.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Amerikkalaisen sarjakuvataiteilija Alison Bechdelin omaelämäkerrallinen teos Hautuukoti (Like 2009, suom. Taina Aarne) kertoo hänen lapsuudenperheensä tarinan. Hautaustoimistoa pyörittäneen perheen sisäiset jännitteet tuntuvat vapautuvan, kun Alison kertoo lesboudestaan. Pian hänen isänsä, jolla myös paljastuu olleen homoseksuaalisia suhteita, kuitenkin jää rekan alle. Alison ei usko sen tapahtuneen vahingossa. "Se on tarina isossa kartanossa kasvamisesta, vierekkäin olemisesta, mutta silti omiin kupliin jäämisestä, jossa jokainen on näennäisesti lähekkäin, mutta niin kaukana toisistaan kuin yhdessä kartanomaisessa kodissa vain olla voi", kuvataan teosta Mitä luimme kerran -blogissa. Bechdel sai sarjakuvaromaanistaan arvostetun Eisner-palkinnon.  "Ei ole itse asiassa mitään todisteita siitä, että isä tappoi itsensä. Kukaan ei tiennyt, ettei se ollut onnettomuus. Hänen kuolemansa oli kenties hänen hienoin, mestarillisin taidonnäytteensä."

Ihan toinen iankaikkisuus

Ihan toinen iankaikkisuus

24.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kirjailija, kääntäjä, kustantaja ja monista muistakin kirjallisuusalan töistään tunnettu Leevi Lehto on kuollut 22.6. kotonaan Helsingissä. Lehto perusti ntamo-kustantamon vuonna 2007, ja hänen oma tuotantonsa sisältää runoutta, proosaa ja paljon verkossa julkaistuja tekstejä. Vuonna 1991 Lehto teki pitkän tauon jälkeen paluun runoilijana teoksellaan Ihan toinen iankaikkisuus (Otava). Kirjassa on intensiivisiä runoja kokemisesta. "Pidin suuresti siitä hienovaraisuudesta, jolla Lehto esittää sanojensa maagisen ytimen", kirjoitti Risto Ahti kokoelmasta Aamulehdessä. "täällä on aurinkoista / parvekkeen pöydällä on pölyä / on tänään: / se sama päivä / joka ikuisuudessakin on"

Kesä

Kesä

20.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Keskikesää juhliessa voi esimerkiksi matkustaa kirjan kanssa Etelä-Afrikkaan. J. M. Coetzeen romaani Kesä (Otava 2011, suom. Markku Päkkilä) leikittelee elämäkerran tyylilajilla. Teoksessa nuori elämäkerturi kirjoittaa kirjaa edesmenneestä John Coetzeesta, ja haastatteluista muodostuu kuva tämän vaiheista 1970-luvun Etelä-Afrikassa. Coetzee välittyy puheenvuoroista ujona lukutoukkana, perheensä ulkopuolisena ja epäluuloja herättäneenä. Erkki Kanerva kirjoitti Turun Sanomien arvostelussa: "Kaiken aikaa Coetzee yrittää saada lukijan pohtimaan kirjallisuuden merkitystä. Miksi me haluamme uskoa kerrottua tarinaa? Mitä merkitystä voi olla sillä, kuka sanoo mitäkin? Eikö tärkeämpää olisi se, mitä kirjassa kerrotaan?" Coetzee on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2003 ja Booker-palkinnon kahdesti. "En tiedä kauanko sitä jatkui, mutta minä tulkitsin vegetaristiksi ryhtymisen osaksi laajempaa itsensä uudistamisen hanketta. Hän oli päättänyt poistaa kaikenlaiset julmat ja väkivaltaiset impulssit elämänsä kaikilta areenoilta – rakkauselämä mukaan luettuna, sanoisin minä – ja kanavoida ne kirjoittamiseensa, josta muodostui tämän seurauksena eräänlainen loputon katarttinen harjoitus."

Voimattomuus

Voimattomuus

17.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Juhannus saa aikaan monenlaista. Pirkko Saision romaanissa Voimattomuus (WSOY 2005) tuloksena on aviokriisi, kun yli 30 vuotta yhdessä olleen pariskunnan mökille saapuu juhannuksena kutsumaton vieras, heidän poikansa kaveri. Elävätkö suuret ikäluokat paradokseista, kuten kesävieras toteaa? Jännitteet purkautuvat, eivätkä asiat enää ole ennallaan. Pappi Jaakko ajautuu vaimonsa Harrietin syrjähypyn seurauksena syvään kriisiin. Saisio yhdistää romaanin kerronnassa proosaa ja draamatekstiä. "Tarina syntyy oikeastaan saumakohdista, leikkauksista näkökulmasta ja kertojasta toiseen, ei niinkään sanoista ja kuvista. Siksi kerronta kulkee, toimii ja puhuttelee", kirjoitti Hannu Marttila Helsingin Sanomien arvostelussa. Romaani oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-ehdokkaana. "Juhannus nousee ikkunoiden takana kuin pärskivä koski, ja minä seison säleverhojen takana naurettavissa partiopojan shortseissani jauhamassa itseni ja poikani ominaisuuksia niin kuin tukisukkainen, puolivillainen perheterapeutti."

Kämmenenkokoisia tarinoita

Kämmenenkokoisia tarinoita

14.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Vaikka olisi kiireistä, kämmenenkokoiset tarinat mahtuvat luettavaksi vaikka yksi kerrallaan. Japanilaisen Nobel-kirjailija Yasunari Kawabatan syntymästä on tänään 120 vuotta. Hänen novellikokoelmansa Kämmenenkokoisia tarinoita (Tammi 1998, suom. Kai Nieminen) sisältää 58 lyhyttä novellia. Nämä ehyet ja elinvoimaiset miniatyyrit kuvaavat pienessä tilassa kokonaisia ihmiskohtaloita, ja tyylit vaihtelevat tunnustuksellisesta omaelämäkerrallisuudesta surrealistisiin uniin. "Lukijalle välittyy lämmin, välittävä tunnelma, kun Kawabata kuvaa monenlaisia ihmisiä. – – Koska tarinat on järjestetty aikajärjestykseen, lukija voi seurata Kawabatan kehitystä kirjailijana ja toisaalta japanilaisen elämänmenon muutosta", kuvataan Kirjavinkit-blogissa. Kawabata sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1968, neljä vuotta ennen kuolemaansa. "Sillan kaiteilla oli vilvoittelijoita kuin helmiä rukousnauhassa. Tuuli etelästä. Kadunvarsien jäätelöpuotien keveät oviverhot roikkuivat liikkumattomina, mutta täällä tuuli puhalsi nytkin sen verran että lammesta kuvastuvat kuutamo näytti parin jalan mittaiselta kultasuomuiselta kalalta. Tuuli ei kuitenkaan jaksanut käännellä raskaita lootuksenlehtiä." (Kertomuksesta "Olkihattu")

Ei valoa tunnelissa

Ei valoa tunnelissa

10.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Hyvää dekkariviikkoa! Marianne Peltomaan rikosromaanissa Ei valoa tunnelissa (Schildt 2005, suom. Tarja Teva) vietetään kuumia loppukesän päiviä, kun Helsingin keskustasta löytyy ruumis. Johtolankoja on vähän, ja poliisien on kamppailtava aikaa vastaan siltä varalta, että murhaaja iskee uudestaan. Teos esittelee lukijalle komisario Heimo Partasen ja vanhemman rikoskonstaapeli Vera Gröhnin, jotka esiintyvät myös Peltomaan myöhemmissä dekkareissa. "Teos kehkeytyy hitaasti mutta jatkuvan jännitteen ylläpitäen lähemmäksi ratkaisuaan. Psykologisen rikosromaanin keinoin sen palaset loksahtavat paikoilleen", luonnehti Kaisa Kurikka Turun Sanomien arvostelussa. "Hän kääntyi kohti Sanomataloa ja siristi silmiään yläviistoon. Rouva oli oikeassa, varhaisimmat olivat jo tulleet töihin ja kirjoittivat huomisten lehtien juttuja, jotka pelottaisivat yhä useammat öiseen aikaan kotiinsa ja välttelemään kaikkiin vuorokauden aikoihin kaikkea mitä voisi kutsua tunneleiksi, alikulkutunneleiksi ja puistoiksi. Sillä missä oli yksi ruumis, voisi pian olla useampikin."

Varoitus tukalasta helteestä

Varoitus tukalasta helteestä

7.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Hellevaroituksia on voimassa seuraavat pari päivää. Pohjois-Irlannissa syntyneen brittikirjailija Maggie O'Farrellin romaani Varoitus tukalasta helteestä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Maija Kauhanen) sopii hyvin kesäpäivän lukemiseksi. Helleaallon lamauttamaan Lontooseen vuonna 1976 sijoittuva kertomus on tarkka kuva perheestä. Tapahtumat alkavat klassisella katoamisella, kun mies lähtee ostamaan sanomalehteä, eikä palaa ostoksiltaan kotiin. "Tiivis tapahtuma-aika haaroittuu muistojen kautta pitkälle menneisyyteen. O’Farrell kuvaa mainiosti sisarussuhteita ja sitä, kuinka eri perheenjäsenet kokevat ja muistavat perheen historian eri tavalla ajatellen kukin, että heidän muistikuvansa ovat oikeat", kuvaa Kirsin kirjanurkka -blogi romaania. "Hän valitsee lyhyimmän reitin, suoraan kulottuneen nurmen poikki, halki varjottoman aukean, jolla valo on tasainen ja armoton, ohi suljetun kahvilan, jonne hän lapsena halusi yli kaiken mennä syömään, muttei koskaan päässyt. Hävytöntä rahastusta, hänen äitinsä sanoi ja avasi sämpylöiden voipaperikääreet."

Puutarhassa

Puutarhassa

4.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Alkukesä on puutarhanhoidon aikaa. Väinö Kirstinän esseekokoelma Puutarhassa (Tammi 2003) kertoo hänen kesäpaikastaan, satavuotiaasta mäkituvasta Hämeessä. Teos ei ole perinteinen puutarhakirja, vaan kirjailijan henkilökohtainen, sekä maanläheinen että suuria pohdiskeleva kertomus elämänmittaisesta puutarhanhoidon projektista, onnistumisista ja takaiskuista. "Puutarhassa on käytännönläheinen, iloinen ja henkevä kertomus kahden ihmisen unelmien toteutumisesta ja vielä toteutumattomista keväistä. Se sisältää perusteellisen asiantuntevasti mutta ilmavasti kirjoitettua kulttuurihistoriaa, paikallishistoriaa, kompostointiohjeita, pihasuunnittelua ja kirjallisia polunpäitä", kirjoitti Saara Kesävuori Kiiltomadon arvostelussa. "Tuuheat aidat suojaavat puutarhaa kuin iho. Eedenimme tarjoaa turvaa ihmiselle, joka elää osana sitä. Hän kellii apilanurmikossa kuin merellä, osana maailmaa, on yhtä äidin kanssa, sydämen iskutkin samat."

Kulinaristin kuolema

Kulinaristin kuolema

31.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tulevana viikonloppuna monet pitävät juhlia, joissa nautitaan erilaisten ruokien paljoudesta. Ranskalaisen kirjailija ja filosofianopettaja Muriel Barberyn (s. 28.5.1969) esikoisteos Kulinaristin kuolema (Gummerus 2011, suom. Lotta Toivanen) kuvaa ruokakriitikon viimeisiä päiviä. Ranskan vaikutusvaltaisin ravintolakriitikko Pierre Arthens ei ole valmis siirtymään manan maille ennen kuin onnistuu selvittämään, mikä on hänen sydäntään kaihertava maku, jonka hän tietää olevan elämänsä lopullinen totuus. Omat sanansa on sanottavinaan myös kulinaristin läheisillä. "Ei voi olla itsekään ajattelematta omia kuolemattomia makuelämyksiä tai mitä haluaisi viimeisenä syödä. Kirja huokuu ranskalaisuutta: ruuasta puhutaan antaumuksella, kukaan ei voi hyvin ja silti kaikki onnistuu olemaan höyhenenkevyttä", kuvattiin teosta Kirjavinkit-sivuston arviossa. "Hienostunut, julma, alkukantainen ja pohjaton meri, me napsimme ahnaisiin suihimme arvoituksellisen toimintasi tuotoksia. Grillattu sardiini kuorrutti kitalakeni eksoottisella ja suorasukaisella aromillaan, ja minä kasvoin joka suupalalla ja kohosin ylöspäin joka kerta, kun hilseilevän nahan mereinen tuhka hiveli kieltäni."

Käärinliinat

Käärinliinat

27.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Mitä kaikkea voi tapahtua jääkiekon MM-kullan voittamisen jälkeen? Marko Hautalan romaanissa Käärinliinat (Tammi 2009) juhlinnan aikana tapahtuu kauhistuttava veriteko, ja Olavi Finne viedään poliisivankilan kuulusteluhuoneeseen hänen paljastuttuaan tekijäksi. Yli kymmenen vuotta myöhemmin iäkkään Finnen omahoitajaksi mielisairaalassa nimitetään Mikael, jonka raskaaksi käynyttä arkea siirtymisen harmittomalta vaikuttavan potilaan hoitajaksi on tarkoitus helpottaa. Hoitaja-potilassuhde muuttuu tiiviimmäksi, kun Finne kertoo outoja tarinoita, joista Mikael kiinnostuu. "Romaanissa potilaat toimivat jonkinlaisina hoitohenkilökunnan peilikuvina. Potilaat ovat avoimesti mitä ovat. Hoitajat pitävät yllä julkisivua ja peittävät ongelmansa muiden silmiltä", kuvasi Kimmo Rantanen Turun Sanomien arvostelussa. Hautala sai teoksesta Kalevi Jäntin palkinnon. "Yövuoron vanhempi rikoskonstaapeli ja kuulustelutodistaja olivat väsymyksestä harmaita. Molemmat olivat katsoneet loppuottelua eivätkä olleet nukkuneet varttiakaan yön varalle. Kun Olavi Finne istui kuulustelun suorittavan poliisin eteen, tämän kasvot nytkähtivät joko pidätetystä haukotuksesta tai inhosta."

Kvartetti

Kvartetti

24.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Brittiläis-dominicalainen Jean Rhys (24.8.1890 – 14.5.1979) kirjoitti 1920- ja 30-luvuilla teoksia, jotka sivusivat hänen omia kokemuksiaan. Rhysin ensimmäinen romaani Kvartetti (Otava 2000, suom. Hanna Tarkka) kuvaa nuoren englantilaisen Maryan turvatonta ajelehtimista Pariisissa. Marya on jäänyt yksin aviomiehen jouduttua vankilaan, ja hän päätyy asumaan vaikutusvaltaisen pariskunnan luokse. Näiden kolmen välille syntyy julmien ja nöyryyttävien suhteiden vyyhti. "Naisten menneisyydestä kerrotaan vain valikoiden, lapsuutta ja nuoruutta väläytellään harvoin. Tämä sopii kuvioon: rhys-nainen on aina maailmaan heitetty ja irrallinen, päämääränään vain välitön selviytyminen hetkestä toiseen", kirjoitti Johanna Venho Rhysin teosten päähenkilöistä Kiiltomadon arvostelussa. "Neiti De Sollakin myönsi, että syöminen oli hauskaa, ja hän näytti askeettisemmalta kuin koskaan. He puhelivat syömisestä, ruoanlaitosta, Englannista ja lopuksi Maryasta, jonka mainitessaan he käyttivät aina kolmatta persoonaa ikään kuin hän olisi vieras eläin tai joka tapauksessa harhautunut eläin – sellainen joka ei kuulu laumaan."

Kiinalainen kesä

Kiinalainen kesä

20.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kun katsoo ulos, kesä näyttää tulleen. Anja Kaurasen romaanissa Kiinalainen kesä (WSOY 1989) kirjailija kertoo tajunnanvirran tavoin etenevällä tekstillä kesästään. Elämään kuuluvat pieni lapsi, uusi rakkaus, äidin sairaus, taiteen ja kirjoittamisen pohdinta. 80-luvun maailman suuret kysymykset ja erityisesti Kiinan poliittinen tilanne välittyvät lukijalle. "Taito on pinnan alla, kirjan kudoksessa. Se on elämän kudosta, ja juuri se tekee teoksesta kokonaisen ja puhuttelevan", kirjoitti Suvi Ahola Helsingin Sanomien arvostelussa. Keskustelua autofiktiosta ei kirjan ilmestymisen aikaan kritiikeissä yleisemmin käyty, eikä teosta juuri luettu osana omaelämäkerrallisen kirjallisuuden perinnettä. Silti se ottaa kirjallisuuteen kantaa tavalla, joka tuntuu nykykeskustelussakin ajankohtaiselta. "Kirjan kriisi on minun mielestäni nimenomaan kirjan uskottavuuden kriisi. Ei niinkään keinojen. Ei välineen sinänsä. Minä olen nyt tullut sille viivalle etten enää usko yhteenkään painettuun sanaan. Kaikki on muuttunut fiktioksi. Sanomalehdet, romaanit, katukilvet, reseptit, mainoslehtiset, käyntikortit. Nyt kun kaikki on valmiiksi sepitetty, minä kaipaan faktaa ja lihaa."

Punajuupeli rakkaus

Punajuupeli rakkaus

14.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kirjailija Unto Seppäsen (1904–1955) syntymästä tulee 15.5. kuluneeksi 115 vuotta. Hänen romaaninsa Punajuupeli rakkaus (Otava 1953) on kiinnostava löytö – karjalaista fantasiakirjallisuutta. Kannaksella elänyt Esi Meiläinen on päättänyt maallisen vaelluksensa ja siirtynyt tuonen virran yli ikuisuuden esikartanoihin. Siellä Esi huomaa olevansa suuren pisaran sisällä, lukemattomien samanlaisten ympäröimänä, ja hän haluaa löytää aiemmin edesmenneen vaimonsa Marin. On jäänyt paljon puhuttavaa. Esi käy matkallaan vierailemassa muiden "pisaratuvissa", ja kohtaamiset piirtävät kuvaa monenlaisesta elämänmenosta. Romaani tuntuu kommentoivan myös murteiden käyttämisen mahdollisuutta kirjassa pelkän kirjakielen lisäksi. "Kokonaisuus polveilee tarun ja toden välillä, yksityiskohdat kiteytyvät runoksi ja kimaltelevat fantasian tähtisateena. Huumori pulppuaa punajuupelina ja lainehtii leveänä nauruna, mutta pohjimmainen tunne on harras ja syvän vakava", kuvataan kustantajan esittelytekstissä. "Niinkuin ikkunalasiin iskeytyneet sadepisarat valahtelevat liukuessaan toisiinsa ja jatkavat valumistaan yhä uusia pisaroita itseensä ahnehtien sekä kerttyvät lopulta noroseksi, samoin tuo ylhäältä lähtenyt yksinäinen tippa törmäsi Esin kuplaan. Rajusti nytkähtäen ne sulautuivat samaksi ja muuttuivat isommaksi äskeistään."

Nuorta valoa

Nuorta valoa

10.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Saksalaiskirjailija Ralf Rothmannin (s. 10.5.1953) romaani Nuorta valoa (Avain 2009, suom. Raija Nylander) kertoo 12-vuotiaan Julianin kesästä. Eletään 1960-luvun Saksassa, ja poika jää kotiin hiilikaivoksessa työskentelevän isänsä kanssa, kun äiti ja sisko lähtevät matkalle. Rahat eivät riitä kaikkien lomaan. Julianin päivät kuluvat lähiympäristössä harhaillen ja lähemmäksi hiipivästä aikuisten maailmasta hämmentyen. "Tekstistä aistii rinnakkain valot ja varjot, kesäiset päivät ja kaivoksen uhkaavan hämärän. Nuorta valoa on hienovireinen, monikerroksinen ja pohjimmiltaan traaginen lapsuuden lopun kuvaus – –", kuvataan Kirjavinkit-sivuston arviossa. "Oli kesäloman ensimmäinen päivä, huoleton, hieman epäuskoinen herääminen aurinkoon, joka paistoi kukkaruukkujen välistä vinosti sängylleni. Haukottelin, nousin polvilleni tyynylle ja työnsin verhot sivummalle, hitaasti, ääniä välttääkseni. Sophie nukkui vielä. Hän oli työntänyt peukalon suuhunsa, ja sojottavassa pikkusormessa kiilteli läntti äidin kynsilakkaa."

Olen tyttö, ihanaa!

Olen tyttö, ihanaa!

6.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tanssiva karhu -runopalkinnon ehdokkaat julkistetaan tällä viikolla. Merja Virolainen sai palkinnon vuonna 2004 kokoelmastaan Olen tyttö, ihanaa! (Tammi 2003). Hänen ilmaisunsa todettiin palkintoperusteluissa olevan pakotonta, rikasta ja riemukasta. "On kuin teos ammentaisi kielensä ja rytmisen vireensä ammoin syttyneestä rakkaudesta kansanrunouteen ja luottamuksesta maailmanrunouden traditioon yleensä", perusteluissa myös luonnehdittiin. Kokoelman runoissa lapsen maailma ja konkreettinen näkökulma limittyvät aikuiseen symboliikkaan. Sanat saavat uusia merkityksiä. "Se valitsisi toisin, sille tapahtuisi / mitä minä en tulisi ajatelleeksi. / Se piirtäisi sormenpäillä ilmaan uusia maailmoita, / sukeltaisi niiden sisään, piirtäisi uusia, sukeltaisi, / saisi olla kaikki itsensä kuin säät."

Tyko Brahen tähtitaivas

Tyko Brahen tähtitaivas

3.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Ruotsalaiskirjailija Alexandra Coelho Ahndoril tunnetaan Lars Kepler -kirjailijanimen toisena puoliskona. Hän on kirjoittanut myös historiallisia romaaneja omalla nimellään. Esikoisteos Tyko Brahen tähtitaivas (Johnny Kniga 2007, suom. Jaana Nikula) on kertomus tanskalaisesta tähtitieteilijä Tyko Brahesta (1546–1601). Jääräpäisen ja omistautuneen Brahen yltiöpäinen hanke, Stjerneborgin observatorio, koitui hänen kohtalokseen. Myös perhe joutui kärsimään tieteelle omistautumisesta. Valuiko kaikki lopulta hukkaan? "Tykon hahmossa tiivistyy kaipaus maailman täydellisestä ymmärtämisestä. Hän haaveilee aukottomasta järjestelmästä, jolla voi selittää kaiken, maan, auringon, planeetat ja tähdet", kirjoitti Jarkko Tontti teoksesta Kiiltomadon arvostelussa. Coelho Ahndoril sai romaanista Ruotsin kirjailijaliiton esikoisteospalkinnon 2004. "Tyko antaa meidän upota, hän ajattelee. Me tuhoudumme. Meidät syödään, nielaistaan, jauhetaan. Hän yrittää hengittää rauhallisesti. Hän katselee ametistisormustaan ja pakottautuu ajatusleikkiin jossa kulkee polkua pitkin – siellä on koivuja ja mäntyjä ja runkojen välissä välkkyy puron hopeinen vesi."

Sivut