Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Lasinen pyykkilauta

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Marko Tapio (Marko Vihtori Tapper) on syntynyt 15.8.1924 pienviljelijän poikana Saarijärvellä kodissa, joka monella tavalla on poikkeuksellinen. Tapperin veljekset – Markon lisäksi Yrjö, Kain ja Harri – ovat kaikki enemmän tai vähemmän tuoneet väriä maamme taide-elämään, Marko prosaistina. Käytyään keskikoulun Tapio on toiminut ennen kirjailijaksi ryhtymistään mm. metsä- ja uittotyönjohtajana, urheillut – ja kirjoittanut. Hän nousi suomalaiselle parnassolle teoksellaan Lasinen pyykkilauta (1952), joka herätti ilmestyessään poikkeuksellista mielenkiintoa. Tavallaan Tapio teoksessaan nojautuu vankkaan perinteeseen, sillä kerronnan yleissävy muistuttaa sillanpääläistä realismia, paikoitellen se tuo mieleen jopa Kiven. Ote on kuitenkin tuore ja omintakeinen, ja syystä on Tapio mainittu modernin maalaiskuvauksemme luojana.
Kirjailijan on pysynyt uskollisena kotiseudulleen. Esikoisteoksen samoin kuin Novellien (1954) sekä Aapo Heiskasen viikatetanssin (1956) ja Korttipelisadun (1958) miljöö on saarijärveläinen. Romaanien teemoissakin on havaittavissa yhdenmukaisuutta, tiukkaa keskittymistä ihmisen – miehen tai pojan – kypsymiseen. On kuitenkin mielenkiintoista panna merkille, että esikoisteoksen luonnonihminen muuttuu Aapo Heiskasessa sisäänpäin kääntyneeksi pohdiskelijaksi, perinpohjaisuuteen ja selvyyteen pyrkiväksi ajattelijaksi ja että Korttipelisadun poika on lähinnä toiminnan ihminen. Nämä piirteet ovat kenties yhdistettävissä kirjailijan persoonallisuuteen, ja tulevaisuus on osoittava, mikä niistä vie voiton. Näytelmä Keltainen lippu (1959) ja romaani Terassi (1962) eivät anna vielä kysymykseen vastausta, korkeintaan viitoittavat suuntaa.
(takakansiteksti)

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Asiasanayhdistelmät

Alkukieli

Tekstinäyte

Saattaa olla, että tavallista runsaslumisemman ja kovemman talven sulaminen jo käy suotuisasti ja ajallaan, mutta sen jälkeen kevät venähtääkin pitkäksi ja kylmäksi.
Mitä myöhempään sitä kestää, sitä kulmikkaampana liikkuu ihminen kivenharmaassa, näkymän laidasta laitaan ulottuvassa pilviluolassa ja kiroaa. Hän kiroaa jäykän ja peräänantamattoman luontonsa pakosta – mutta tekee samalla huomioitaan kevään merkeistä: räntäsateen raiskaamista kesälinnuista, jotka ovat jo tiettyyn lajiin asti saapuneet, silmuista ja muusta, ja pistäytyy päiväsydännä metsässä tökkäämässä tikun kusiaispesään nähdäkseen, nouseeko mitään mustasta, puuromaisesta massasta sen kiireellä varvun latvaan saakka, niin kuin olisi sen enteen vaatimus. On sitten taas samantekevää, lupaavatko ne merkit vai kieltävät; nämä, kuten kiroaminenkin, ovat hänen sielunsa kaksi äärimmäisyyttä ja purkautuessaan huojentavat katkeraa sisua näinä kiusan päivinä…
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

romaani äidistä ja pojasta

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

203

Kustantaja

Kieli