Hedelmäntäysi
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
"Ainoa matka on matkattomuus. Kun määränpää on lähellä / se pitää hajottaa. Ja tie on tuhottava", kirjoittaa runoilija Anne Hänninen (s. 1958). Pohtivien runojen lisäksi kokoelmaa vahvistavat lyhyet, usein paradokseihin purkautuvat mietteet. Anne Hänninen on läpi tuotantonsa ollut kysyjä, etsijä. Hän ei lukitse maailmaansa, vaan antaa kysymysten kantaa. Hedelmäntäysi on hänen kuudes runokokoelmansa.
Hedelmäntäysi olen, granaatinpalava, maistan kielelläni,
tarttuu hieno tuoksu kuin mahlan, vaikka jo
syksyiset kriikunat lojuvat maassa
katseenkaan koskematta.
Olen repeillyt kuin vanha paperi,
haaveita päällekkäin, lukemattomia.
Maistelen vain ajatuksissani enää:
kaikki on kypsää
putoamaan pois.
(Takakansiteksti)
Hedelmäntäysi olen, granaatinpalava, maistan kielelläni,
tarttuu hieno tuoksu kuin mahlan, vaikka jo
syksyiset kriikunat lojuvat maassa
katseenkaan koskematta.
Olen repeillyt kuin vanha paperi,
haaveita päällekkäin, lukemattomia.
Maistelen vain ajatuksissani enää:
kaikki on kypsää
putoamaan pois.
(Takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Hedelmäntäysi olen, granaatinpalava, maistan kielelläni,
tarttuu hieno tuoksu kuin mahlan, vaikka jo
syksyiset kriikunat lojuvat maassa
katseenkaan koskettamatta.
Olen repeillyt kuin vanha paperi,
haaveita päällekkäin, lukemattomia.
Maistelen vain ajatuksissani enää:
kaikki on kypsää
putoamaan pois.
tarttuu hieno tuoksu kuin mahlan, vaikka jo
syksyiset kriikunat lojuvat maassa
katseenkaan koskettamatta.
Olen repeillyt kuin vanha paperi,
haaveita päällekkäin, lukemattomia.
Maistelen vain ajatuksissani enää:
kaikki on kypsää
putoamaan pois.
Mikä sitoi sinut kuin seppeleen?
Tuuli keventää tähkiäsi. Mutta ei valkean jauhon leipä tee
kylläiseksi. Hopeatarjottimien jäällä juomat eivät
janoasi poista. Mitä teet tiedon sirpaleilla, olisit mieluummin
kokonaan tietämättä: sirpaleet tekevät kipeää, et voi
tanssille antautua. Ajatus on jo vanha.
Yksinäisyys: ylivalmis.
Muistutat juhlijaa: mutta kuka lunastaisi sinut ulos.
Pidä täyttyvä raskautesi, välttämätön, hintasi,
vaatii kaiken, mutta antaa kaiken.
Viileiden lehvien varjoon pohjoiseen lehtoon
jätit lauluja hellästi kukkimaan
tummissa puissa?
*
Jalkapohjiesi maamerkit umpeutuneet
kuin unohdetut haudat.
Tyhjälle aavalle kasvaa kirjoitus
hengittämätön.
Ylipyyhitään: et kenenkään lapsi. Merkit kadonneet maan. Ja
taivaan.
Annoit kohtalosi tuulten käsiin, tietävätkö mitä
tehdä sillä? Tietääkö ikuisuus?
Kämmenpohjissasi tähtien uurteet, kuin tuhkauurnat,
tavoittelit niin paljon: ei ilmaa voi pidellä,
eikä tuli sinussa tätä kestä.
Tuuli keventää tähkiäsi. Mutta ei valkean jauhon leipä tee
kylläiseksi. Hopeatarjottimien jäällä juomat eivät
janoasi poista. Mitä teet tiedon sirpaleilla, olisit mieluummin
kokonaan tietämättä: sirpaleet tekevät kipeää, et voi
tanssille antautua. Ajatus on jo vanha.
Yksinäisyys: ylivalmis.
Muistutat juhlijaa: mutta kuka lunastaisi sinut ulos.
Pidä täyttyvä raskautesi, välttämätön, hintasi,
vaatii kaiken, mutta antaa kaiken.
Viileiden lehvien varjoon pohjoiseen lehtoon
jätit lauluja hellästi kukkimaan
tummissa puissa?
*
Jalkapohjiesi maamerkit umpeutuneet
kuin unohdetut haudat.
Tyhjälle aavalle kasvaa kirjoitus
hengittämätön.
Ylipyyhitään: et kenenkään lapsi. Merkit kadonneet maan. Ja
taivaan.
Annoit kohtalosi tuulten käsiin, tietävätkö mitä
tehdä sillä? Tietääkö ikuisuus?
Kämmenpohjissasi tähtien uurteet, kuin tuhkauurnat,
tavoittelit niin paljon: ei ilmaa voi pidellä,
eikä tuli sinussa tätä kestä.
Yksinäisyyden Hiljaisuus: vaatii kaiken-kohtaamisen-kaiken-voiman.
Kaikki muu vaatii vain pakenemista.
Hipaise minua jos pystyt.
Voin kiertää käteni itseni ympärille: olen vankka hedelmäpuu.
Kukaan ei vastaa? Saraheinä naurahtaa kun painan sitä huuliani
vasten.
Haurasta on yhteisyys: pieniä vesilinnun munia rannalla,
vesi murskaa ja hellii
vaaleansinisiä kuoria.
Kaikki muu vaatii vain pakenemista.
Hipaise minua jos pystyt.
Voin kiertää käteni itseni ympärille: olen vankka hedelmäpuu.
Kukaan ei vastaa? Saraheinä naurahtaa kun painan sitä huuliani
vasten.
Haurasta on yhteisyys: pieniä vesilinnun munia rannalla,
vesi murskaa ja hellii
vaaleansinisiä kuoria.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.