Saastamoinen, Tyyne
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kirjailija Tyyne Saastamoinen baarissa Vuosaaressa, 1970. Rista Eeva SER, Valokuvaaja. Helsingin kaupunginmuseo.
Elämäkertatietoa
Syntynyt 7.7.1924 Viipurissa
Kuollut 7.12.1998 Neuilly-Sur-Seinessä Ranskassa
Ylioppilas 1944
Opiskeli valtiotieteitä Helsingin Yliopistossa
Toimittaja
Valtion kirjallisuuspalkinto 1964, 1970
Tyyne Saastamoinen aloitti novellistina ja prosaistina, jonka novellit ja romaanit liikkuivat unen ja todellisuuden välimaastossa. Omimman alueensa hän löysi spontaanista proosarunosta. Hänen on todettu olevan runoilijana yhtä aikaa sekä lyyrinen että älyllinen. Häntä on luonnehdittu aidosti omalaatuiseksi runoilijaksi, joka käytti surrealismia lähenevää kieltä sekä myyttisiä ja symbolisia kuvia. Kokeileva, proosarunoa lähenevä romaani Vanha portti (1959) viittasi jo tulevaan lyriikkaan, erityisesti teokseen Jokainen vuodenaika (1963). Sen pitkissä assosiatiivisissa proosarunoissa sisäinen kaaos ja pelko syöksee esiin yön ja kuoleman kuvina.. Olemassaolon ongelmat, epäily, etsintä ja tarkoituksettomuuden pelko näkyvät kokoelmissa Vieras maa (1969) ja Ehkä tämä on vain syksyä (1972). Saastamoisen uusi kotimaa Ranska toi kuitenkin niihin myös uusia vaikutteita. Runoilija kirjoitti ihmissuhderunoja, teki teräviä havaintoja ranskalaisesta yhteiskunnasta ja kuvasi "maanpakolaisen" kodittomuuden tuntoja. Vieras maa voi toisaalta olla myös ihmisen oma itse.
Kokoelmissa Perhosen siivissä keltainen tuuli (1975) ja En etsi vain itseäni (1978) kuvastuu minässä itsessään pimeys, joka aiemmin on ollut ulkopuolella. Teoksia leimaavat kaipuu ja tyhjyyden kutsu. Runoilija kaipasi lähemmäs iloa, ja ilon lähde oli toinen ihminen. Viimeisissä teoksissaan Vielä rannalla kuu (1982) ja Hiljaiset jumalat (1992) sekä Tehän tiedätte ajan (1994)Tyyne Saastamoinen tutki edelleen olemassaolon ja ajan kokemuksia.
Tyyne Saastamoisen Valitut runot ilmestyivät 1975 ja Ruhtinaslintu: valitut runot 1960-1986 vuonna 1987. Valittua proosaa sisältävä Niin kuin kyyhkynen ilmestyi 1998.
Tyyne Saastamoinen toimi Suomen ja Ranskan kirjallisena siltana suomentaen mm. Jean Giraurdouxia ja Paul Claudelia. Hyvistä suhteistaan Ranskan eri kirjallisiin piireihin hän kirjoitti päiväkirjassaan: "Luulen, että pelkkä viipurilaisuus on avain kosmopoliittisuuteen, ymmärtää puhua ja kuunnella ja olla aito ja autenttinen."
Kuollut 7.12.1998 Neuilly-Sur-Seinessä Ranskassa
Ylioppilas 1944
Opiskeli valtiotieteitä Helsingin Yliopistossa
Toimittaja
Valtion kirjallisuuspalkinto 1964, 1970
Tyyne Saastamoinen aloitti novellistina ja prosaistina, jonka novellit ja romaanit liikkuivat unen ja todellisuuden välimaastossa. Omimman alueensa hän löysi spontaanista proosarunosta. Hänen on todettu olevan runoilijana yhtä aikaa sekä lyyrinen että älyllinen. Häntä on luonnehdittu aidosti omalaatuiseksi runoilijaksi, joka käytti surrealismia lähenevää kieltä sekä myyttisiä ja symbolisia kuvia. Kokeileva, proosarunoa lähenevä romaani Vanha portti (1959) viittasi jo tulevaan lyriikkaan, erityisesti teokseen Jokainen vuodenaika (1963). Sen pitkissä assosiatiivisissa proosarunoissa sisäinen kaaos ja pelko syöksee esiin yön ja kuoleman kuvina.. Olemassaolon ongelmat, epäily, etsintä ja tarkoituksettomuuden pelko näkyvät kokoelmissa Vieras maa (1969) ja Ehkä tämä on vain syksyä (1972). Saastamoisen uusi kotimaa Ranska toi kuitenkin niihin myös uusia vaikutteita. Runoilija kirjoitti ihmissuhderunoja, teki teräviä havaintoja ranskalaisesta yhteiskunnasta ja kuvasi "maanpakolaisen" kodittomuuden tuntoja. Vieras maa voi toisaalta olla myös ihmisen oma itse.
Kokoelmissa Perhosen siivissä keltainen tuuli (1975) ja En etsi vain itseäni (1978) kuvastuu minässä itsessään pimeys, joka aiemmin on ollut ulkopuolella. Teoksia leimaavat kaipuu ja tyhjyyden kutsu. Runoilija kaipasi lähemmäs iloa, ja ilon lähde oli toinen ihminen. Viimeisissä teoksissaan Vielä rannalla kuu (1982) ja Hiljaiset jumalat (1992) sekä Tehän tiedätte ajan (1994)Tyyne Saastamoinen tutki edelleen olemassaolon ja ajan kokemuksia.
Tyyne Saastamoisen Valitut runot ilmestyivät 1975 ja Ruhtinaslintu: valitut runot 1960-1986 vuonna 1987. Valittua proosaa sisältävä Niin kuin kyyhkynen ilmestyi 1998.
Tyyne Saastamoinen toimi Suomen ja Ranskan kirjallisena siltana suomentaen mm. Jean Giraurdouxia ja Paul Claudelia. Hyvistä suhteistaan Ranskan eri kirjallisiin piireihin hän kirjoitti päiväkirjassaan: "Luulen, että pelkkä viipurilaisuus on avain kosmopoliittisuuteen, ymmärtää puhua ja kuunnella ja olla aito ja autenttinen."