Valoaalto, Kaarina
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Mercedes Alba
Elämäkertatietoa
Kaarina Valoaalto (s. 1948) on julkaissut useita runokokoelmia ja proosateoksia. Hän on syntynyt Helsingissä, mutta asuu tätä nykyä keskellä maalaismaisemaa, kosken äärellä Toivakassa. Hänen tunnetaan nasevasta, oivaltavasta, humoristisesta ja älykkäitä huomioita tihkuvasta, proosaa ja runoa toisiinsa leikkaavasta tyylistään. Valoalto yhdistää sumeilematta korkeaa ja matalaa, hienostunutta ja karkeaa, koomista ja vakavaa sekä räväkkää ja herkkää. Hän kirjoittaa niin maaseudun elämästä ja eläimistä, luonnosta ja kulttuurihistoriasta kuin aikalaistodellisuudesta ja naisen asemasta. Hän saattaa piiskata aikamme arvoja ja ylistää pientä eläintä samassa runossa harvinaislaatuisen notkealla ja luontevalla tavalla.
(Tammi)
Kirjailijan oma vapaamuotoinen esittely:
arvo tai ammatti: Olen lanseerannut itselleni pseudotittelin - Phyl.lis
syntymäaika ja –paikka: Näen vieläkin unia valtamerestä. Suomessa oli pula-aika ja kaikki oli kortilla, ihmiset kävelivät paperikengillä. Ruotsi houkutteli nuoria insinöörejä Asean terästehtaalle Västeråsiin. Isäni ja äitini pakkasivat tavaransa ja muuttivat sinne syömään hilloa ja suklaata. Heillä oli kaksi lasta mukana mennessä ja tullessa neljä. Synnyin Västreråsissa 23.5 .1948, tunti jälkeen kaksossiskoni Pirkko Ilonan, joka syntyessään oli alle puolet elopainostani. Minulla on selvä mielikuva, että paluumatkalla roikun vaippaliinoistani meren yläpuolella ja minua ollaan heittämässä mereen, kunnes laivalla matkustanut lastenhoitaja ehti hätiin.
vanhemmat: Pentti Ilmari Aalto, dipl.ins. ja nero. Äitini Maikki Mirjam Aalto, entisessä elämässään Saban kuningatar, söi grillattuja satakieliä, seuraavassa inkarnaatiossa opetti väestöliiton toimesta maalta tulleita neitoja kotisisariiksi kaupunkilaisperheisiin. Perheemme toimi koeperheenä.
opinnot: Mikään instanssi ei koskaan kyennyt saamaan minua opiskelun tielle.
muut toimet: Lumpunkerääjä kansainvälisessä humanitäärisessä järjestössä - eläintenkesyttäjä - kanakuiskaaja - vuohipsykologi - lehmänlantakuivurin keksijä - patentoitu
palkinnot: (surkeat) JH. Erkon runokilpailussa 1. palkinto 1971, Otavan valtakunnallisen runokilpailun 1. palkinto 1980, Kauko Sorjosen Säätiön tunnustuspalkinto 2005, A-Engineering Oy Slogan –Palkinto 2007 Helsinki
harrastukset: Kirjoittaminen ja maalaaminen, prätkäily ja ajattelu. Eläimet ja luonto. Perinteisessä mielessä minulla ei ole harrastuksia.
Koska olen autodidakti, muu kuin itsekoulutus on ollut minulle mahdotonta. Seinät ovat ahdistaneet ja ulkoilmaihmisenä koulu oli tuskaa ja kärsimystä, osittain johtuen myös aivorakenteesta. Ymmärrykseni toimii kahdellasadalla virtapiirillä yhtäaikaa ja hypähtelyt eri piirien välillä sähköpurkauksen omaisia ja rajuja. Ja koska en ole pelkästään purentahäiriöinen vaan minulla on leegio muitakin, kuten vakava numerohäiriö, en ole pärjännyt tavanomaisessa mielessä (viitaten puutuvat tittelit ja oppiarvot). Olenkin pohtinut joutilaisuutta ja ulkopuolisuutta hyvänä luovan toiminnan katalysaattorina. Luterilaisen perimän hapattamassa kulttuurissamme taiteilijan pitää lunastaa myyntiarvostaan lähes kaksinkertaisesti se määrä minkä kustantaja, markkinavoimat ja media ovat hänestä maksaneet.
Makuasioita:
unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset:
kuvataide: Salvador Dali, Paul Klee, Kandinsky, Modigliani
elokuvat: Luis Bunuel, Fellini
kirjat: Violet Le duc Äpärä, Paul Alverdes Viheltäjien tupa
musiikki: Pekka Streng Sisältäni portin löysin, Janis Joplin, Queen, Kiti Neuvonen, James Brown, John Lee Hooker...
fiktiivinen henkilö, johon samaistua: Oblomov
mieluisa paikka: märehtijöiden seassa Alppiniityllä
kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi: Rabelais ja renesanssi
asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät: luovuuden akatemiat, kirjailijakoulutus, ihmisten ”lukutaidottomuus”, pinnallisuus, nirsous, älyllinen penseys. Kokoomus, keskusta, vasemmisto, vihreät, kristilliset, perussuomalaiset, kunnallispolitiikka. Tekopyhyys. Ketjukirjeet.
Kirjailijan oma vapaamuotoinen esittely:
arvo tai ammatti: Olen lanseerannut itselleni pseudotittelin - Phyl.lis
syntymäaika ja –paikka: Näen vieläkin unia valtamerestä. Suomessa oli pula-aika ja kaikki oli kortilla, ihmiset kävelivät paperikengillä. Ruotsi houkutteli nuoria insinöörejä Asean terästehtaalle Västeråsiin. Isäni ja äitini pakkasivat tavaransa ja muuttivat sinne syömään hilloa ja suklaata. Heillä oli kaksi lasta mukana mennessä ja tullessa neljä. Synnyin Västreråsissa 23.5 .1948, tunti jälkeen kaksossiskoni Pirkko Ilonan, joka syntyessään oli alle puolet elopainostani. Minulla on selvä mielikuva, että paluumatkalla roikun vaippaliinoistani meren yläpuolella ja minua ollaan heittämässä mereen, kunnes laivalla matkustanut lastenhoitaja ehti hätiin.
vanhemmat: Pentti Ilmari Aalto, dipl.ins. ja nero. Äitini Maikki Mirjam Aalto, entisessä elämässään Saban kuningatar, söi grillattuja satakieliä, seuraavassa inkarnaatiossa opetti väestöliiton toimesta maalta tulleita neitoja kotisisariiksi kaupunkilaisperheisiin. Perheemme toimi koeperheenä.
opinnot: Mikään instanssi ei koskaan kyennyt saamaan minua opiskelun tielle.
muut toimet: Lumpunkerääjä kansainvälisessä humanitäärisessä järjestössä - eläintenkesyttäjä - kanakuiskaaja - vuohipsykologi - lehmänlantakuivurin keksijä - patentoitu
palkinnot: (surkeat) JH. Erkon runokilpailussa 1. palkinto 1971, Otavan valtakunnallisen runokilpailun 1. palkinto 1980, Kauko Sorjosen Säätiön tunnustuspalkinto 2005, A-Engineering Oy Slogan –Palkinto 2007 Helsinki
harrastukset: Kirjoittaminen ja maalaaminen, prätkäily ja ajattelu. Eläimet ja luonto. Perinteisessä mielessä minulla ei ole harrastuksia.
Koska olen autodidakti, muu kuin itsekoulutus on ollut minulle mahdotonta. Seinät ovat ahdistaneet ja ulkoilmaihmisenä koulu oli tuskaa ja kärsimystä, osittain johtuen myös aivorakenteesta. Ymmärrykseni toimii kahdellasadalla virtapiirillä yhtäaikaa ja hypähtelyt eri piirien välillä sähköpurkauksen omaisia ja rajuja. Ja koska en ole pelkästään purentahäiriöinen vaan minulla on leegio muitakin, kuten vakava numerohäiriö, en ole pärjännyt tavanomaisessa mielessä (viitaten puutuvat tittelit ja oppiarvot). Olenkin pohtinut joutilaisuutta ja ulkopuolisuutta hyvänä luovan toiminnan katalysaattorina. Luterilaisen perimän hapattamassa kulttuurissamme taiteilijan pitää lunastaa myyntiarvostaan lähes kaksinkertaisesti se määrä minkä kustantaja, markkinavoimat ja media ovat hänestä maksaneet.
Makuasioita:
unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset:
kuvataide: Salvador Dali, Paul Klee, Kandinsky, Modigliani
elokuvat: Luis Bunuel, Fellini
kirjat: Violet Le duc Äpärä, Paul Alverdes Viheltäjien tupa
musiikki: Pekka Streng Sisältäni portin löysin, Janis Joplin, Queen, Kiti Neuvonen, James Brown, John Lee Hooker...
fiktiivinen henkilö, johon samaistua: Oblomov
mieluisa paikka: märehtijöiden seassa Alppiniityllä
kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi: Rabelais ja renesanssi
asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät: luovuuden akatemiat, kirjailijakoulutus, ihmisten ”lukutaidottomuus”, pinnallisuus, nirsous, älyllinen penseys. Kokoomus, keskusta, vasemmisto, vihreät, kristilliset, perussuomalaiset, kunnallispolitiikka. Tekopyhyys. Ketjukirjeet.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Ensimmäinen teos omakustanne Maailman Mahatautisille 1973. Lehtikirjoituksia Kompostissa ja Uuden ajan Aurassa 1980 luvulla. Kirjoituksia antologioissa kuten Ääriviivasi ihollani, 1991 (Torajyvä kustannus), rauhankalentereissa sekä Nuoren Voiman liiton lehdessä 1990-luvulla käännöksiä chileläisten Mapuche–runoilijoiden runoista. Radioteatterin esittämä kuunnelma Sisilisko ja minä ja Seela Sellan samasta kirjasta tekemä lausuntaesitys. Näytelmä Fanerinen Matkarasia Jyväskylän Huoneteatterille Wivi Lönnistä ja kauppaneuvos Hanna Parviaisesta.
Novelleja ja runoja Parnassossa, Nuori Voima -lehdessä ja muissa lehdissä. Mukana myös venäjänkielisessä antologiassa, joka esittelee keskisuomalaisia kirjailijoita.
Teokset Einen Keittiö (Tammi, 2002), Nooakan Parkki (Tammi, 2005) sekä Avantgarderob (Tammi, 2008) esitelty Books from Finland -julkaisussa.
Tietokirjoja:
Veden aateliset : kesyjen vesilintujemme hoito-opas (Art House 1996)
Gallina libre! = Vapaan kanan käsikirja (Palladium 1992)
Novelleja ja runoja Parnassossa, Nuori Voima -lehdessä ja muissa lehdissä. Mukana myös venäjänkielisessä antologiassa, joka esittelee keskisuomalaisia kirjailijoita.
Teokset Einen Keittiö (Tammi, 2002), Nooakan Parkki (Tammi, 2005) sekä Avantgarderob (Tammi, 2008) esitelty Books from Finland -julkaisussa.
Tietokirjoja:
Veden aateliset : kesyjen vesilintujemme hoito-opas (Art House 1996)
Gallina libre! = Vapaan kanan käsikirja (Palladium 1992)
Tekstinäyte
Kadonnut
Voi Herran Pyssyt Ja Maarian kämmenet.
Herra ei vielä ollut tullut.
Vaikka herra ei ollutkaan herra talossaan van käyttäytyi kuin akka.
Rouva odotti.
Tie oli täynnä myyrien sisälmyksiä.
Linnut ja supikoirat juhlineet ja tähteiksi jäänyt harmaat suolenpätkät ja viininpunainen maksa tai sydän.
Voi Herran Pyssyt Ja Maarian kämmenet.
Herra ei vielä ollut tullut.
Vaikka herra ei ollutkaan herra talossaan van käyttäytyi kuin akka.
Rouva odotti.
Tie oli täynnä myyrien sisälmyksiä.
Linnut ja supikoirat juhlineet ja tähteiksi jäänyt harmaat suolenpätkät ja viininpunainen maksa tai sydän.
Iljettävä näky.
Herra antoi odotuttaa itseään.
Ja kun hän vihdoin tuli kotiin oli kuin hän ei olisi nähnyt eikä kuullut mitään.
Hän oli kuin ohi purjehtiva pilvi joka veti laahuksissaan harmahtavia haituvia, joista oli kehkeytyvä myrsky.
Rouva tunsi itsensä jollakin tapaa läpinäkyväksi.
Vaikka hän puhui herralle ja herra vastasi, on kuin seinä olisi ollut heidän välissään.
Läpinäkyvä lasiseinä. Ilmekään ei värähtänyt herran kasvoilla vaikka rouva puhui kuoleman tapauksesta.
Herra liikkui kodissa kuin sellainen käypäläinen jolle pitää jopa neuvoa tie ulko- ovelle.
Sellaista olotilaa oli jatkunut jo pidempään.
Herra sanoi ettei hän tunne mitään.
Mikään ei liikuta häntä.
Elämä oli rauhallista kuin sipulilla sopassa.
Yksikään riitakupla ei pilannut heidän arkea.
Rouvasta vaan tuntui yhä oudommalta, että herra oli läsnä, ja kuitenkin muualla.
Olisiko riidat sitten olleet siedettävämmät ? Ei tietenkään, hän mielessään puolusteli.
Mutta jotenkin hän tunsi itsensä syrjään sysätyksi.
Hänen miehensä oli viety johonkin kaukaiseen atolliin, psyyken vihreään keitaaseen, jonne ei yltänyt hallin hammas.
Silloin kun herra oli poissa yksinolo oli selkeämpää, ja odotuksessa oli sellaisia positiivisia jännitteitä,
jolla odotetaan jotain mieluista.
Ulkona maisema peilasi hänen mielentilaansa.
Myrkkysienet kasvoivat perhekunnittain kuusenhavulinnoissaan, kylmät ilmamassat paimensivat edellään laahustavia kumpupilviä, jotka toivat muassaan häivähdyksen jäämereltä.
Rouvan etuhampaita palelsi.
("Tässä vielä julkaisematonta materiaalia. En laita otteita jo julkaistuista kirjoistani, koska ne ovat kaikkien saatavilla kirjastossa tai kaupassa.")
Herra antoi odotuttaa itseään.
Ja kun hän vihdoin tuli kotiin oli kuin hän ei olisi nähnyt eikä kuullut mitään.
Hän oli kuin ohi purjehtiva pilvi joka veti laahuksissaan harmahtavia haituvia, joista oli kehkeytyvä myrsky.
Rouva tunsi itsensä jollakin tapaa läpinäkyväksi.
Vaikka hän puhui herralle ja herra vastasi, on kuin seinä olisi ollut heidän välissään.
Läpinäkyvä lasiseinä. Ilmekään ei värähtänyt herran kasvoilla vaikka rouva puhui kuoleman tapauksesta.
Herra liikkui kodissa kuin sellainen käypäläinen jolle pitää jopa neuvoa tie ulko- ovelle.
Sellaista olotilaa oli jatkunut jo pidempään.
Herra sanoi ettei hän tunne mitään.
Mikään ei liikuta häntä.
Elämä oli rauhallista kuin sipulilla sopassa.
Yksikään riitakupla ei pilannut heidän arkea.
Rouvasta vaan tuntui yhä oudommalta, että herra oli läsnä, ja kuitenkin muualla.
Olisiko riidat sitten olleet siedettävämmät ? Ei tietenkään, hän mielessään puolusteli.
Mutta jotenkin hän tunsi itsensä syrjään sysätyksi.
Hänen miehensä oli viety johonkin kaukaiseen atolliin, psyyken vihreään keitaaseen, jonne ei yltänyt hallin hammas.
Silloin kun herra oli poissa yksinolo oli selkeämpää, ja odotuksessa oli sellaisia positiivisia jännitteitä,
jolla odotetaan jotain mieluista.
Ulkona maisema peilasi hänen mielentilaansa.
Myrkkysienet kasvoivat perhekunnittain kuusenhavulinnoissaan, kylmät ilmamassat paimensivat edellään laahustavia kumpupilviä, jotka toivat muassaan häivähdyksen jäämereltä.
Rouvan etuhampaita palelsi.
("Tässä vielä julkaisematonta materiaalia. En laita otteita jo julkaistuista kirjoistani, koska ne ovat kaikkien saatavilla kirjastossa tai kaupassa.")