Tiihonen, Ilpo

Baudelaire asetetaan Pariisiin, Anna Ahmatova kuuluu Pietariin, eikä Arvo Turtiaisen helsinkiläisyyttä kukaan kiistä, mutta liian ahdasta on nimetä heidät kotiseutulyyrikoiksi. Baudelaire oli kirjoittaessaan kauneutta jahtaamassa, mutta enemmistö aikalaisista piti hänen runojaan iljettävinä. Nyt hän on kirjailijana klassikko. Hänen teesejään on että "koska kaikilla vuosisadoilla ja kaikilla kansoilla on ollut oma kauneutensa, meillä on väistämättä omamme". B:n mukaan kauneus muodostuu toisaalta ikuisesta, muuttumattomasta alkutekijästä, jonka laatua on äärimmäisen vaikea määritellä, toisaalta se muodostuu suhteellisesta ja olosuhteista riippuvasta alkutekijästä, johon kuuluvat esim. aikakausi, muoti ja ympäristö. Baudelaire huomautti että "Pariisin elämässä on runsaasti runollisia ja ihmeellisiä aiheita. Ihmeellinen ympäröi ja täyttää meidät kuin ilmapiiri, mutta me emme näe sitä". Hänen määrittelynsä mukaan runoilijan tehtävä oli tuo ihmeellisyys näyttää, ja hän korostaa että yllätys on olennainen osa kauneutta.

Minä väitän mielelläni että Helsingin Kallio on kaunis ja voin perustella sen, koska pidän kauneuden edellytyksinä ulottuvuuksia ja jännitteitä. Auvoinen rikkumaton idylli ei riitä, sen lisäksi tarvitaan arvaamattomuutta ja vaaraa, pelon momenttia, sitä ettei kaikkea tiedetä. Mahdollisuutta täydentää. Lähelle tuotua eksotiikkaa. Rikkonaisuutta. Valmis eli ehjä on passiivinen, mennyt, kuollut. Meitä ei niinkään kiinnosta miksi joku muotoili posliinikannun, mutta se miksi joku astian rikkoi synnyttää tarinan. Kauneus on kiinnostavaa. - Empiirinen runo nostaa rojua koholle, taivaisiin. Ikäänkuin väärään paikkaan.

Saattaisiko ranskalaisrunoilija tarkoittaa myös helsinkiläisiä väittäessään että 'ihmeellinen ympäröi meitä'? Voisiko ihmeellistä olla myös Helsinginkadulla Helsingissä? Tuo katu on hyvä kohde koska se ei hillitse itseään, ei pysy sisällä vaan on nähtävissä. Se on jo fyysisesti pitkä matka jalankulkijalle. Maantieteelliset ääripäät ovat Ooppera ja Kurvi. Helsinkiläiset mieltävät heti ettei ulottuvuus ole pelkästään maantieteellinen: molemmissa päissä pidetään kovaa ääntä mutta laatusisällöt poikkeavat toisistaan. Katuoopperan libreton aineksia olisivat Olympiastadion joka merkitsee huipputason viihdettä ja maineikasta kansallista historiaa, assosiaatioita pienen kansakunnan pitkään kamppailuun, Kaupungin puutarha eli kasvitieteellista eksotiikkaa, viittauksia koko maailmaan ja planeetan elintärkeisiin teemoihin, Töölönlahti, paratiisi liejun ja kunnallispoliittisten riitojen sylissä, joutsenet ja apulaiskaupunginjohtajat kelluvat vierekkäin, sitten rautatie, fyysinen ulottuvuus kaikkialle Suomeen, rankkaa teollisuutta eli rautaa ja sähköä, kiskot lävistävät alueen nimeltä Linnunlaulu, on Diakonissalaitoksen sairaala, syntymisen ja kuolemisen dimensio, viittaus laupeuteen mutta kovat yksityissairaalan hinnat, ilotyttöhuoltoa ja terminaalihoitoa, oma kappeli vastapäätä Linnanmäen huvipuistoa ja sen kummitusjunaa, maailmanpyörää ja vimmattua halua irtautua maasta pientä maksua vastaan, Josafatin kalliot eli keidas köyhillekin ja samaan aikaan himoittu gryndauskohde, hyvä paikka juoda kaljaa ja nimessä raamatullinen viittaus, Urheilutalo, nyrkkeilyä ja muuta päätä pehmentävää, Teatterikoulun elämäntutkimusta rajatussa tilassa, hotelli jota venäläisetkin suosivat, Brahen kenttä jonka heikoilta jäiltä muuan kirjailijakollega eräänä yönä oikeaoppisesti kieri ja pelastui, Työväenopisto eli tietämisen halun iso viuhka, kirjava sakki ihmisiä, toisilleen outoja joita navigointi tai kantonilainen keittiö yllättäen yhdistää, ravintola Roskapankki joka jo nimellään kertoo kalliolaisesta ironiasta ja sitä kautta kaupunginosan yhtenäisyydestä, ravintola Tenkka eli ääneen toimiva kansanrunousarkisto, putiikkeja, käytettyjä housuja joilla on istuttu tuleen, käyttämättömiä joissa liekit kenties vielä syttyvät, ehkä joku agentuuri joka tuo sätkäpaperia konttilaivoissa Suomeen, Harjutorin hurjat nurkat ja sauna joka tarjoaa limonadia ja kuppausta, satoja koteja joiden äänet, hajut ja vahakankainen kimallus valuu kadulle asti, ja vihdoin Kurvi, sekä liikenteen että monen ihmisen elämän suuri jos nyt ei kovin monumentaalinen solmiutumiskohta.