Mukka, Timo K.
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Håkan Sandblom, 1965
Elämäkertatietoa
Timo Kustaa Mukka (17.12.1944 Bollnäs, Ruotsi – 27.03.1973 Rovaniemi) oli lappilainen kirjailija, runoilija ja taidemaalari. Hänen kirjallinen uransa käsittää yhdeksän teosta, jotka kirjoitettiin kuudessa vuodessa. Mukka eli lähes koko elämänsä Orajärvellä eristyneessä pikkukylässä napapiirin pohjoispuolella. Mukka kuului sukuun, joka oli aikanaan vauraasta talosta vajonnut ahdistavaan mökkiläisköyhyyteen. Suojelevan isän kuoltua irrottautumisyritykset eivät onnistuneet. Mukka opiskeli v.1961-62 Taideakatemian koulussa, mutta laiminlöi koulun ja palasi Orajärvelle. Mukan on sanottu olleen nuoresta iästään huolimatta kypsä kirjailija. Kun Mukan esikoisteos Maa on syntinen laulu ilmestyi, Mukka oli vasta 19-vuotias. Mukka kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1973. Hänen arvostuksensa alkoi oikeastaan nousta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Eläessään hän kamppaili jatkuvasti köyhyyden kanssa.
Mukan ensimmäinen ja tunnetuin teos on Maa on syntinen laulu (1964). Teos on seksuaalisesti ladattu, uskonkiihkoinen, kuoleman ja veren täyttämä balladi. Toinen teos Tabu (1965) sisältää pienoisromaanin ja novellin, joilla on myyttinen pohja. Armeijaromaani Täältä jostain (1965) perustuu Mukan omiin kokemuksiin. Seuraava teos on runokokoelma Punaista (1966). Mukka kokosi sen pääaineiksi teknologisen tulevaisuuden pelkoa, pettymystä ja seksuaalista kaipausta. Mukan pääteoksiin kuuluvat Laulu Sipirjan lapsista (1966) ja Koiran kuolema (1967). Tähän mennessä Mukka oli kokenut sairauden, pettynyt kirjailijan työn sosiaalisiin mahdollisuuksiin ja taiteellisuutensa.
Eroottinen kiihko painuu taka-alalle ja kuoleman armahtava ja julma väistämättömyys hallitsee maailmaa. Tätä teemaa hän käytti novellissaan Lumen pelko (1970). Ja kesän heinä kuolee (1968) on kehyskertomuksien varaan rakentuva tilitys kirjailijan yksinäistymistä ja ideologisista pettymyksistään. Viimeisessä teoksessaan Kyyhky ja unikko (1970) Mukka palaa balladirakenteeseen. Lisäksi Mukka kirjoitti artikkeleita politiikan ja kulttuuripolitiikan aloilta.
Timo K. Mukan teoksia on käännetty lähes 10 kielelle. Hänen teoksistaan on viimeksi julkaistu uusintapainokset vuonna 2004. Laulu Sipirjan lapsista ilmestyi pohjoissaameksi vuonna 2005 kirjailija Jovnna-Ánde Vestin kääntämänä.
Mukan ensimmäinen ja tunnetuin teos on Maa on syntinen laulu (1964). Teos on seksuaalisesti ladattu, uskonkiihkoinen, kuoleman ja veren täyttämä balladi. Toinen teos Tabu (1965) sisältää pienoisromaanin ja novellin, joilla on myyttinen pohja. Armeijaromaani Täältä jostain (1965) perustuu Mukan omiin kokemuksiin. Seuraava teos on runokokoelma Punaista (1966). Mukka kokosi sen pääaineiksi teknologisen tulevaisuuden pelkoa, pettymystä ja seksuaalista kaipausta. Mukan pääteoksiin kuuluvat Laulu Sipirjan lapsista (1966) ja Koiran kuolema (1967). Tähän mennessä Mukka oli kokenut sairauden, pettynyt kirjailijan työn sosiaalisiin mahdollisuuksiin ja taiteellisuutensa.
Eroottinen kiihko painuu taka-alalle ja kuoleman armahtava ja julma väistämättömyys hallitsee maailmaa. Tätä teemaa hän käytti novellissaan Lumen pelko (1970). Ja kesän heinä kuolee (1968) on kehyskertomuksien varaan rakentuva tilitys kirjailijan yksinäistymistä ja ideologisista pettymyksistään. Viimeisessä teoksessaan Kyyhky ja unikko (1970) Mukka palaa balladirakenteeseen. Lisäksi Mukka kirjoitti artikkeleita politiikan ja kulttuuripolitiikan aloilta.
Timo K. Mukan teoksia on käännetty lähes 10 kielelle. Hänen teoksistaan on viimeksi julkaistu uusintapainokset vuonna 2004. Laulu Sipirjan lapsista ilmestyi pohjoissaameksi vuonna 2005 kirjailija Jovnna-Ánde Vestin kääntämänä.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muuta kirjailijan tuotantoon liittyvää:
* Laulu Sipirajan lapsista. Mukka, Timo K. & Luotonen, Kalle. Timo K. Mukan aiheen mukaan näyttämölle kirjoittanut Kalle Luotonen. Musiikin säveltänyt Jorma Salmivuori. Laulujen sanat Kalle Luotonen. Rovaniemen teatteri 25.03.1972. TV 1 07.03.1973.
Kirjailijasta kirjoitettua:
* Arvola, Oiva: Eräitä fragmentteja Timo K. Mukan kirjailijakohtalosta. – Kirjailijat kirjailijoista. Suomalaisia kirjailijoita. Toim. Mirjam Polkunen ja Auli Viikari. Helsinki 1982. Tammi s. 307–316.
* Arvola, Oiva: Timo K. Mukan Sankarihymni. Kaltio 1973, s. 46–48.
* Granqvist, Kalevi: Legenden Mukka. Vasabladet 24.01.1975.
* Gube [Hendriksson], Ellinor: Timo K. Mukka – profet i främmande land. Horisont 1(1970, s. 47–50.
* Havu, Toini: Timo K. Mukka – finsk balladprosaist. Huvudstadsbladet 31.10.1965.
* Heino, Eero: 1960-luvulla aloittaneita kirjailijoita – Mukka – Balladit, Kokeva minä. Aamulehti 12.04.1970.
* Jämsén, Esko: Laulu Sipirajan lapsista. Kansan Uutiset 17.07.1966.
* Jämsén, Esko: Mukan ihminen ja yhteiskunta. Hämeen Yhteistyö 06.10.1966.
* Kivelä, Unto: Lauluja syntisessä maisemassa. Apu 9/1968.
* Koskinen, Juhani – Lehtola, Kari – Peltola, Pekka: Viikon Vainottu: 10. Timo K. Mukka. ”Jos joku hyökkää niin antaa hyökätä” [haast.] Ylioppilaslehti 15.10.1965
* Kyrölä, Vilho: Timo K. Mukka, profeetta omalla maallaan. Suomen Kuvalehti 23/1966.
* Laukkanen, Markku: Lastuja ja maksavaivoja [haast.] Pohjoinen 1968, s. 245–246.
* Mäkinen, Aune: Matka Mukkien luo lokakuun viimeisellä viikolla 1970. Kaltio 7–8/1970, s. 187–188.
* Paasilinna, Erno: Timo K. Mukka. Legenda jo eläissään. Porvoo 1974..
* Rajala, Panu: [tulkinta romaanista Maa on syntinen laulu] – Romaani ja tulkinta. Toim. Mirjam Polkunen. Keuruu 1973, s.127–138.
* Tarkka, Pekka: Timo K. Mukka. – Suomalaisia nykykirjailijoita. Uusi laitos. Helsinki 1980, s. 141–143.
Toni Lahtinen: Maan höyryävässä sylissä : luonto, ihminen ja yhteiskunta Timo K. Mukan tuotannossa
Hannu Rahikainen: Kärme! : kirjoituksia Timo K. Mukan romaanista Maa on syntinen laulu
Elina Arminen: Keskeltä melua ja ääntä : Timo K. Mukan myöhäistuotanto, kirjallisuuskäsitys ja niiden suhde 1960-luvun yhteiskunnallis-kulttuuriseen keskusteluun
* Lisätietoa kirjailijan tuotantoon liittyvistä artikkeleista ja arvosteluista löytyy teoksesta: Suomen kirjailijat 1945-1980, sivut: 416. Suomen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1985.
* Laulu Sipirajan lapsista. Mukka, Timo K. & Luotonen, Kalle. Timo K. Mukan aiheen mukaan näyttämölle kirjoittanut Kalle Luotonen. Musiikin säveltänyt Jorma Salmivuori. Laulujen sanat Kalle Luotonen. Rovaniemen teatteri 25.03.1972. TV 1 07.03.1973.
Kirjailijasta kirjoitettua:
* Arvola, Oiva: Eräitä fragmentteja Timo K. Mukan kirjailijakohtalosta. – Kirjailijat kirjailijoista. Suomalaisia kirjailijoita. Toim. Mirjam Polkunen ja Auli Viikari. Helsinki 1982. Tammi s. 307–316.
* Arvola, Oiva: Timo K. Mukan Sankarihymni. Kaltio 1973, s. 46–48.
* Granqvist, Kalevi: Legenden Mukka. Vasabladet 24.01.1975.
* Gube [Hendriksson], Ellinor: Timo K. Mukka – profet i främmande land. Horisont 1(1970, s. 47–50.
* Havu, Toini: Timo K. Mukka – finsk balladprosaist. Huvudstadsbladet 31.10.1965.
* Heino, Eero: 1960-luvulla aloittaneita kirjailijoita – Mukka – Balladit, Kokeva minä. Aamulehti 12.04.1970.
* Jämsén, Esko: Laulu Sipirajan lapsista. Kansan Uutiset 17.07.1966.
* Jämsén, Esko: Mukan ihminen ja yhteiskunta. Hämeen Yhteistyö 06.10.1966.
* Kivelä, Unto: Lauluja syntisessä maisemassa. Apu 9/1968.
* Koskinen, Juhani – Lehtola, Kari – Peltola, Pekka: Viikon Vainottu: 10. Timo K. Mukka. ”Jos joku hyökkää niin antaa hyökätä” [haast.] Ylioppilaslehti 15.10.1965
* Kyrölä, Vilho: Timo K. Mukka, profeetta omalla maallaan. Suomen Kuvalehti 23/1966.
* Laukkanen, Markku: Lastuja ja maksavaivoja [haast.] Pohjoinen 1968, s. 245–246.
* Mäkinen, Aune: Matka Mukkien luo lokakuun viimeisellä viikolla 1970. Kaltio 7–8/1970, s. 187–188.
* Paasilinna, Erno: Timo K. Mukka. Legenda jo eläissään. Porvoo 1974..
* Rajala, Panu: [tulkinta romaanista Maa on syntinen laulu] – Romaani ja tulkinta. Toim. Mirjam Polkunen. Keuruu 1973, s.127–138.
* Tarkka, Pekka: Timo K. Mukka. – Suomalaisia nykykirjailijoita. Uusi laitos. Helsinki 1980, s. 141–143.
Toni Lahtinen: Maan höyryävässä sylissä : luonto, ihminen ja yhteiskunta Timo K. Mukan tuotannossa
Hannu Rahikainen: Kärme! : kirjoituksia Timo K. Mukan romaanista Maa on syntinen laulu
Elina Arminen: Keskeltä melua ja ääntä : Timo K. Mukan myöhäistuotanto, kirjallisuuskäsitys ja niiden suhde 1960-luvun yhteiskunnallis-kulttuuriseen keskusteluun
* Lisätietoa kirjailijan tuotantoon liittyvistä artikkeleista ja arvosteluista löytyy teoksesta: Suomen kirjailijat 1945-1980, sivut: 416. Suomen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1985.
Tekstinäyte
Laulu on laulajan rinnassa syntynyt silloin
kun sumu on raskaana maannut
järven aalloilla
kerran laulajan sydän on täyttynyt kivusta
kauniin lempeän laulun on laulaja laulanut kerran
kauan sitten on sumussa itkien liikkunut laulu
ja väristen tuskaa ja ikävää
kun sumu on raskaana maannut
järven aalloilla
kerran laulajan sydän on täyttynyt kivusta
kauniin lempeän laulun on laulaja laulanut kerran
kauan sitten on sumussa itkien liikkunut laulu
ja väristen tuskaa ja ikävää
maa on ottanut sen
Se kaunis maa on kätkenyt laulun syvälle
sairaaseen multaan
ja sumussa itkee laulajan
syntinen syntinen laulu
Kun järveni veden poimuttaa tuuli sadaksi
sadaksi aalloksiliukumaan rantoja kohti
ja takaisin laskeumaan järveen
Kun syksyn vuomilla kiimaiset vaatimet vuonelot
vuorsot ja hirvaat tolkkaavat lempeä ääntäen
tuulen korviin
silloin lauluni sinulle naiseni annetaan
hyvänä rakkaana aaltona
sielusi syliin
sydän outona vavisten
maa - minun rakkaani
laululle lempensä antaa...
*
Voi rakkaani rakkaani
lentävät joutsenet
laulavat linnut laulujaan
Yön helmassa nyyhkii naiseni
-tule soutaja sumusta
nouda jo naisesi kauniille rannoille.
Nämä sydämet itkevät synnistä
huutaa korpin ääni
näissä lanteissa peto on maannut
Tule Jumala tanssimaan kanssani
Minun vilu on
Minun nälkä on
Minun leipäni jäätynyt on
Tässä sylissä höyryää elävä maa
älä unohda minua Jumala
Näillä rinnoilla nukkuu riettaus
saarnaa saarnaajan suu
Tässä sylissä asustaa odotus huomisen aamun
Tähän kouraan on kätketty kivi
Tämä rinta aurinkoaamuja odottaa, Herra.
*
Minun rakkaani kulkee rantoja luokseni
Minun rakkaani saapuu kun kutsun
Huulteni kaulani sävelen tuntee maani ja rantani
Minun rakkaani lapsena saapuu ja tuntea tahtoo.
Oi rakkaani rakkaani
viehkeä lintuni kysyy.
Muu olen kuin luulet
Olen toinen kuin tiedät
Olen outo jos etsit olen vainaa jos kuljet
minua etsien kylästä toiseen.
Minun rakkaani vajoaa veteen ja itkee
Älä lempeä hylkää
Älä ylpeä ole
Älä luotasi heitä - olen omasi yksin
olen kaikkesi - kaikkeni olet...
Minun rakkaani itkee näin
laulaa laulujen laulaja soutaen sumussa pois
Minä rakkaani hylkään
Minä rakkaani annan
Minun lintuni jälkeeni ui...
*
Mie rakastan niinko lintu
mie taihvaale lennän ja laulan
mull on karjaa ko pilviä taihvaala
mulle kättä lyö rakkaani kauhlaan...
(Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu)
Se kaunis maa on kätkenyt laulun syvälle
sairaaseen multaan
ja sumussa itkee laulajan
syntinen syntinen laulu
Kun järveni veden poimuttaa tuuli sadaksi
sadaksi aalloksiliukumaan rantoja kohti
ja takaisin laskeumaan järveen
Kun syksyn vuomilla kiimaiset vaatimet vuonelot
vuorsot ja hirvaat tolkkaavat lempeä ääntäen
tuulen korviin
silloin lauluni sinulle naiseni annetaan
hyvänä rakkaana aaltona
sielusi syliin
sydän outona vavisten
maa - minun rakkaani
laululle lempensä antaa...
*
Voi rakkaani rakkaani
lentävät joutsenet
laulavat linnut laulujaan
Yön helmassa nyyhkii naiseni
-tule soutaja sumusta
nouda jo naisesi kauniille rannoille.
Nämä sydämet itkevät synnistä
huutaa korpin ääni
näissä lanteissa peto on maannut
Tule Jumala tanssimaan kanssani
Minun vilu on
Minun nälkä on
Minun leipäni jäätynyt on
Tässä sylissä höyryää elävä maa
älä unohda minua Jumala
Näillä rinnoilla nukkuu riettaus
saarnaa saarnaajan suu
Tässä sylissä asustaa odotus huomisen aamun
Tähän kouraan on kätketty kivi
Tämä rinta aurinkoaamuja odottaa, Herra.
*
Minun rakkaani kulkee rantoja luokseni
Minun rakkaani saapuu kun kutsun
Huulteni kaulani sävelen tuntee maani ja rantani
Minun rakkaani lapsena saapuu ja tuntea tahtoo.
Oi rakkaani rakkaani
viehkeä lintuni kysyy.
Muu olen kuin luulet
Olen toinen kuin tiedät
Olen outo jos etsit olen vainaa jos kuljet
minua etsien kylästä toiseen.
Minun rakkaani vajoaa veteen ja itkee
Älä lempeä hylkää
Älä ylpeä ole
Älä luotasi heitä - olen omasi yksin
olen kaikkesi - kaikkeni olet...
Minun rakkaani itkee näin
laulaa laulujen laulaja soutaen sumussa pois
Minä rakkaani hylkään
Minä rakkaani annan
Minun lintuni jälkeeni ui...
*
Mie rakastan niinko lintu
mie taihvaale lennän ja laulan
mull on karjaa ko pilviä taihvaala
mulle kättä lyö rakkaani kauhlaan...
(Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu)
Videot