Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Sääskentapporock
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Punk-rockia ja Lapin eksotiikkaa
Hauska tarina 12-vuotiaan kitaristipojan juhannuspaniikista Punk-kitaristi Vilhelmi Kososen ja Kuolio-bändin suunnitelmat kesän treeniputkesta menevät myttyyn, kun Kososen perhe lähtee koko kesäksi äidin synnyinseuduille kauas Lappiin. Hätäpäissään Vilhelmi lupaa järjestää bändille juhannuskeikan tunturiin. Enää pitäisi suostutella tappiollista lomakeskusta pitävä Outi-täti mukaan juoneen… Keikkajärjestelyt eivät ota sujuakseen, ja Vilhelmiin uhkaa jo iskeä paniikki. Apu tulee yllättävältä taholta: nokkelalta pikkusiskolta ja Lapin sääskiparvilta! ”Salainen sähkökitara on aiheensa vuoksi napakymppi!” kirjoitti Onnimanni-lehti kirjailijan edellisestä teoksesta, jonka tarinaa Sääskentapporock ansiokkaasti jatkaa. Alun perin Pohjois-Suomesta kotoisin oleva Katariina Romppainen kuvaa lämpimästi Lapin luontoa ja pohjoisen ja ruuhka-Suomen elämäntapojen eroja.
(Otava)
Hauska tarina 12-vuotiaan kitaristipojan juhannuspaniikista Punk-kitaristi Vilhelmi Kososen ja Kuolio-bändin suunnitelmat kesän treeniputkesta menevät myttyyn, kun Kososen perhe lähtee koko kesäksi äidin synnyinseuduille kauas Lappiin. Hätäpäissään Vilhelmi lupaa järjestää bändille juhannuskeikan tunturiin. Enää pitäisi suostutella tappiollista lomakeskusta pitävä Outi-täti mukaan juoneen… Keikkajärjestelyt eivät ota sujuakseen, ja Vilhelmiin uhkaa jo iskeä paniikki. Apu tulee yllättävältä taholta: nokkelalta pikkusiskolta ja Lapin sääskiparvilta! ”Salainen sähkökitara on aiheensa vuoksi napakymppi!” kirjoitti Onnimanni-lehti kirjailijan edellisestä teoksesta, jonka tarinaa Sääskentapporock ansiokkaasti jatkaa. Alun perin Pohjois-Suomesta kotoisin oleva Katariina Romppainen kuvaa lämpimästi Lapin luontoa ja pohjoisen ja ruuhka-Suomen elämäntapojen eroja.
(Otava)
Kirjallisuudenlaji
Päähenkilöt
Alkukieli
Tekstinäyte
Vilhelmi käveli huoneesta toiseen, ylhäältä alas, sisältä ulos. Ja taas takaisin. Bändikaverit ilmaantuisivat mummolaan illalla. Miten ihmeessä hän saisi uutisen kerrottua äidille? Ehkä kuva puhuisi enemmän kuin tuhat sanaa. Vilhelmi istahti pirtin pöydän ääreen ja piirsi julisteen Kuolio-bändin kuvitteelisesta juhannuskeikasta.
Se toimi.
– Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? äiti kiljaisi nähdessään julisteen tekstin. Yöttömän yön rock Haukkatunturilla – Kuolio kohtaa keskiyön auringon.
Vilhelmin posket punehtuivat. – Se tarkoittaa sitä, mitä siinä lukee. Juhannuskeikka Haukassa olisi tosi siisti juttu meille. Mutta älä huuda, herätät vielä mummin.
Helmi-mummi makoili pirtin sohvalla päivätirsoilla.
– Juhannuksena? äiti madalsi ääntään. – Sehän on mahdotonta. Ensinnäkin kyseisiä juhannusjuhlia ei enää järjestetä ja toisekseen, et sinä voi esiintyä yksin koko porukan nimissä.
Vilhelmi nielaisi. – Kuka sanoo, että mä esiintyisin yksin? Ehei. Koko jengi tulisi tietysti mukaan.
– Koko jengi?
– Niin, Vilhelmi sanoi välinpitämätöntä haukotusta teeskennellen. – Peejii, Vilma ja Osmo. Tietysti. Kuinkas muuten?
Äiti oli hetken hiljaa.
– Sinä puhut nyt tietysti aivan teoreettisesta mahdollisuudesta. Haavekuvasta, jota olet täällä yksinäisyydessäsi ruvennut elättelemään. Eikö niin?
Vilhelmi punastui. – Ei nyt ihan niinkään. Saattaapa kyseinen mahdollisuus toteutua hyvinkin pian.
– Siis ovatko nämä nuoret todella tulossa tänne?
– Juu.
– Milloin?
Vilhelmi vilkaisi kelloa muka huolettomasti. – Sanotaan nyt semmosen kuuden, seitsemän tunnin kuluttua.
Se toimi.
– Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? äiti kiljaisi nähdessään julisteen tekstin. Yöttömän yön rock Haukkatunturilla – Kuolio kohtaa keskiyön auringon.
Vilhelmin posket punehtuivat. – Se tarkoittaa sitä, mitä siinä lukee. Juhannuskeikka Haukassa olisi tosi siisti juttu meille. Mutta älä huuda, herätät vielä mummin.
Helmi-mummi makoili pirtin sohvalla päivätirsoilla.
– Juhannuksena? äiti madalsi ääntään. – Sehän on mahdotonta. Ensinnäkin kyseisiä juhannusjuhlia ei enää järjestetä ja toisekseen, et sinä voi esiintyä yksin koko porukan nimissä.
Vilhelmi nielaisi. – Kuka sanoo, että mä esiintyisin yksin? Ehei. Koko jengi tulisi tietysti mukaan.
– Koko jengi?
– Niin, Vilhelmi sanoi välinpitämätöntä haukotusta teeskennellen. – Peejii, Vilma ja Osmo. Tietysti. Kuinkas muuten?
Äiti oli hetken hiljaa.
– Sinä puhut nyt tietysti aivan teoreettisesta mahdollisuudesta. Haavekuvasta, jota olet täällä yksinäisyydessäsi ruvennut elättelemään. Eikö niin?
Vilhelmi punastui. – Ei nyt ihan niinkään. Saattaapa kyseinen mahdollisuus toteutua hyvinkin pian.
– Siis ovatko nämä nuoret todella tulossa tänne?
– Juu.
– Milloin?
Vilhelmi vilkaisi kelloa muka huolettomasti. – Sanotaan nyt semmosen kuuden, seitsemän tunnin kuluttua.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
123
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Itsenäinen jatko kirjaan Salainen sähkökitara. ISBN 951-1-20794-6.