Puhdistus

Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta. Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö.

(takakansiteksti)

- - -

Romaani alkaa epätavallisesta kohtaamisesta: vanha virolaisnainen, Aliide Truu, löytää pihaltaan parittajiensa kynsistä paenneen Zaran. Epäluuloinen Aliide ottaa hoiviinsa kovia kokeneen tytön, joka paljastuu hänen sisarensa, Ingelin, tyttärentyttäreksi. Teos kuvaa kiehtovasti Viron lähihistoriaa kahden eri-ikäisen naisen näkökulmasta. Kerronta liikkuu samanaikaisesti usealla eri aikatasolla, jotka limittyvät toisiinsa ja vähitellen naisten elämänkohtalot valottuvat.

Aliiden elämän suunnan määrää rakkaus sisarensa Ingelin neuvostovastaiseen mieheen, Hansiin. Itsekkään ja yksipuolisen rakkautensa takia Aliide on valmis kestämään kidutuksen ja raakuudet, valmis uhraamaan jopa kaikkein lähimpänsä. Sinisilmäinen ja viaton Zara taas lähtee Vladivostokista, isoäitinsä hoteista, paremman elämän toivossa, mutta päätyykin prostituoiduksi Berliiniin. Aliidella ja Zaralla on sukupolvien välisestä kuilusta huolimatta enemmän yhteistä kuin he tajuavatkaan: he ovat molemmat hyväksikäytettyjä, mutta myös selviytyjiä, aktiivisia toimijoita. Puhdistus korostaakin juuri naisten vahvuutta miesten hallitsemassa maailmassa. Romaanin miehet ovat joko tunnekylmiä päällepäsmäreitä, kuten Zaran parittajat tai Aliiden kuulustelijat, kyvyttömiä astumaan oman todellisuutensa ulkopuolelle, kuten Aliiden aviomies, Martin, tai heikkoja, kuten komerossa neuvostovaltaa piileskelevä Hans.

Romaani nostaa esiin myös kysymyksen selviytymisen hinnasta. Epäitsekkyys ja rehellisyys eivät juuri hyödytä maailmassa, joka vähät välittää ihmisyksilön arvosta. Mutta jättävätkö menneisyyden väärät valinnat koskaan rauhaan? Voiko toista ihmistä todella kohdata jos elää valheessa, jos omasta historiasta, tärkeästä osasta itseä, on vaiettava?

(Silene Lehto/ Sanojen aika)