Tarkovskin hevoset
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
"Yötaivas kulkee lävitseni ja tunnelinsuiden valo -- sinä aamuna, pian sudenhetken jälkeen, jossa minun isäni kuolee."
TARKOVSKIN HEVOSET (2006) on mestarillista lyriikkaa vaikeasta aiheesta. Sen ytimessä on runon puhujan suhde sairastuvaan ja kuolevaan vanhempaan. Arjen jakaminen heikkenevän läheisen kanssa synnyttää säkeitä, jotka kasvavat ylistyslauluksi elämälle. Näissä runoissa minä yrittää mieltää omaa rakentumistaan ja kasvamistaan, lapsuuttaan ja aikuisuuttaan. Isän dementia pakottaa muistavankin tasapainoilemaan kielen syrjällä ja merkityksen reunalla. TARKOVSKIN HEVOSET on yhtaikaa ketä tahansa puhuttelevaa kirkasta yleisinhimillistä runoutta ja pelotonta etsiytymistä uusiin puhetapoihin.
"Valssi soi hempeänä minun korvissani, mutta hänelle musiikki on vesiputouksen kuohua, murskaava pauhu vyöryy hänen huoneeseensa. -- Onko tanssi muuttunut suruksi? Jalat hänen jalkojensa päällä opin tanssimaan, ... Seisoin valkoisissa sukkahousuissani isän mustilla kengillä, vielä kerran, vielä kerran... Musiikkia ei ollut, mutta hän hyräili valssin tahtiin, sävelet täyttivät minun pääni, saivat jäsenten kaipaavat säikeet värähtelemään. Jalat pehmeällä päällisnahalla noudatin isän askeleita, tanssimme ympäri, ympäri huoneessa, jossa vuosia myöhemmin keikahdin nurin -- kesken häävalssin..."
(ntamo)
TARKOVSKIN HEVOSET (2006) on mestarillista lyriikkaa vaikeasta aiheesta. Sen ytimessä on runon puhujan suhde sairastuvaan ja kuolevaan vanhempaan. Arjen jakaminen heikkenevän läheisen kanssa synnyttää säkeitä, jotka kasvavat ylistyslauluksi elämälle. Näissä runoissa minä yrittää mieltää omaa rakentumistaan ja kasvamistaan, lapsuuttaan ja aikuisuuttaan. Isän dementia pakottaa muistavankin tasapainoilemaan kielen syrjällä ja merkityksen reunalla. TARKOVSKIN HEVOSET on yhtaikaa ketä tahansa puhuttelevaa kirkasta yleisinhimillistä runoutta ja pelotonta etsiytymistä uusiin puhetapoihin.
"Valssi soi hempeänä minun korvissani, mutta hänelle musiikki on vesiputouksen kuohua, murskaava pauhu vyöryy hänen huoneeseensa. -- Onko tanssi muuttunut suruksi? Jalat hänen jalkojensa päällä opin tanssimaan, ... Seisoin valkoisissa sukkahousuissani isän mustilla kengillä, vielä kerran, vielä kerran... Musiikkia ei ollut, mutta hän hyräili valssin tahtiin, sävelet täyttivät minun pääni, saivat jäsenten kaipaavat säikeet värähtelemään. Jalat pehmeällä päällisnahalla noudatin isän askeleita, tanssimme ympäri, ympäri huoneessa, jossa vuosia myöhemmin keikahdin nurin -- kesken häävalssin..."
(ntamo)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
89
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
71