Petra Heikkilän runoilijahaastattelu - Kahdeksan kimuranttia kysymystä
syntymävuosi: 1976
asuinpaikka: Tampere
perhe: aviomies
Kuinka runoilijan urani alkoi?
Jo lapsena olin innostunut riimeistä ja keksin pieniä runonpätkiä
sinikantiseen vihkoon, kuten: "Hyttynen imee verta ja pullistuu joka
kerta." Sanaleikit ovat kiehtoneet minua myös kuvakirjojen tekstejä
kirjoittaessani. Kokonaisen runokirjan kirjoittamiseen ajauduin, kun
maistelin lokiikka-sanaa ja huomasin miten hauskalta lokin lokiikkaa
kuulostaa. Huomasin, että lokin lokiikkaa olisi hyvä mietelausekirjan
nimi. Koska lokki on tavallisesti se taivaan sinessä liitävä vapauden
symboli, päätin luoda hiukan erilaisen selviytyjälokin, joka ei pysty
itse lentämään, vaan lennättää ajatuksiaan muiden iloksi. Mietelauseista
kasvoikin kokonaisia runoja.
Miksi kirjoitan lastenrunoja?
On asioita, joiden ilmaiseminen on helpointa runomuodossa. Kirjoitan
itse loppusoinnullisia runoja ja muotoa miettiessäni kiteytän
tärkeimmän. Runojani saatetaan kutsua lastenrunoiksi, mutta yhtä
hyvin niitä voisivat lukea nuoret ja aikuisetkin.
Miten runoni syntyvät?
Prosessi alkaa yleensä pienestä muistiinpanosta. Kerään päähäni
ideanpoikasia, joissa luonnostelen hahmoa ja tarinan perussanomaa.
Joskus runon idea pulpahtaa vaikkapa yhdestä sanasta kuin sattumalta,
joskus omasta elämänkokemuksesta, joskus yleisemmästä ilmiöstä. Kun
keskeneräinen runo valtaa mielen, voi olla vaikeaa saada unta. Koska
olen myös kuvittaja, runoni kytkeytyvät kuviin. Molemmissa
runokirjoissani kuva kertoo osan asiasta. Aina runoa ja kuvaa ei voi
irrottaa toisistaan.
Mitä kannattaa lukea?
Suosittelen Edward Learin limerikkejä ja niiden hulvatonta kuvitusta.
Mikä on runoraittini?
Liikkeellä olo on runoraittini. Runomieli virittyy niin junassa istuen
kuin kadulla kulkien.
Millainen on hyvä lastenruno?
Hyvä lastenruno on sellainen, joka kytkeytyy lapsen maailmaan. Jos lapsi
ei itse osaa lukea, aikuinen lukee runon kirjasta lapselle. Jos runo
kolahtaa myös aikuiseen, se heijastuu lukutilanteessa.
Mikä on runoilijan tärkein ominaisuus?
Elää silmät, korvat ja suu auki.
Jos olisin runoni hahmo, kuka olisin?
Muistutan Makin makiikkaa -kirjassa olevaa Laika-vasikkaa, joka tahtoo
lentää tähtiin. Minulla on samaa uskoa kuvittelun voimaan kuin Laikalla.
Lehmät lentää, tai ainakin vasikat.
Julkaistut lastenrunokokoelmani:
Lokin lokiikkaa, Lasten Keskus 2005
Makin makiikkaa, Lasten Keskus 2007
Teksti julkaistu alunperin Runoraitti-sivustolla ja Okariinossa, päivitetty viimeksi 23.8.2011.
Siirretty Kirjasampoon 21.1.2016
- Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kirjoittaaksesi viestejä.