Kirsi Kunnaksen runoilijahaastattelu - Kahdeksan kimuranttia kysymystä

 

Syntymävuosi: 1924

Asuinpaikka: Tampere

Perhe: mies ja kaksi poikaa

 

Kirjoittelin runoja nuoren ihmisen tuntemuksista sinikantisiin vihkoihin ja sitten

kirjoituskoneella pöytälaatikkoon. Tarjosin niitä kustantajalle ja esikoiskokoelmani ilmestyi 1947 (Villiomenapuu). Kirjoitin keskeislyriikkaa neljän kokoelman verran 50-luvun modernistisessa hengessä. Sitten innostuin lastenrunoista, ja Tiitiäisen satupuu ilmestyi Hanhiemon lippaan innoittamana 1956.

 

Huomasin silloin, että meillä ei ollut sellaisia lastenrunoja, joissa kielipeli, nonsense ja irrationaalinen huumori tyylilajina olisi irrotellut lapsen mielikuvitusta oivalluksiin. Lastenrunot ovat tärkeitä välineitä kielellisen ajattelun kehittämisessä. Näin siinä silloin itselleni elämäntehtävän. Satu ja lastenlyriikka on taiteen eräs tyylilaji. Se on pidettävä ajassa elinvoimaisena.

 

Kun olen saanut näkemyksen tulevan teoksen ideasta. Virityn siihen ja kummasti alan

nähdä ja kuulla niitä runoja. Eivät ne synny valmiina. Kirjoitusprosessi on pitkä: minun täytyy houkutella niitä näyttämään minkälaisia ne itse tahtovat olla.

 

Yllätyksellinen, mutkikas, iloinen ja onnellinen kun runo tulee vastaan. Muistuttaa vähän Kani Koipeliinin kuperkeikkoja.

 

Hyviä lastenrunoja on niin monenlaisia, ettei yhdellä eikä sadallakaan sanalla voi niiden ominaisuuksia kuvata. Yksi antaa suukon poskelle, toinen kutkuttaa ja saa nauramaan, kolmas herättää kysymyksiä. Kaikissa niissä taitaa sittenkin olla se yhteinen piirre, että ne saavat lapsen kaikki aistit toimimaan.

 

Minä olen mukana kaikissa runohahmoissani. Haitula on minun sivupersoonani,

Tunteellinen Siili on osa minua, eräs itseopiskelija puhelinkopissa on sosiaalinen

puoliminä ja Adalmiina-niminen lehmä siskominä. Tai sitten tuo villi runopilli Kani Kaniini Kani Koipeliinissa. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, kun on keksittävä vastaus tällaiseen kysymykseen.

 

Antologioista löytyy monen kivan runoilijan parhaita runoja. Sieltä löytyy myös tie heidän runoteostensa lainaamiseen.

 

Tiitiäisen satupuu, WSOY. 1956

Puupuu ja käpypoika, WSOY. 1972

Kani Koipeliinin kuperkeikat, WSOY. 1979

Sirkusjuttuja, WSOY. 1985

Tiitiäisen pippurimylly, WSOY. 1991

Tiitiäisen tuluskukkaro, WSOY. 2000

Tiitiäisen runolelu, WSOY.2002

Tapahtui Tiitiäisen maassa, WSOY.2005 (valikoima aiemmista Tiitiäis-kirjoista)

Kani Koipeliinin kuperkeikat. Kuv. Christel Rönns. 5. uud. p. WSOY 2009.