Kirjallisuuden laji: Novelli

Mikä on novelli?

Novelli on lyhyt kertomus, joka tiiviissä muodossa kertoo tarinan. Siinä, missä romaanit ovat satojen sivujen pituisia kirjoja, novelli on vain noin 1000-8000 sanaa pitkä. On myös erilaisia novellin alalajeja, joiden sanamäärä on vieläkin suppeampi – esimerkiksi raapale koostuu tarkalleen 100 sanasta.

Koska novellin pituus on niin rajattu, edellyttää se kirjailijalta suunnitelmallisuutta – lyhyeen mittaan ei voi mahduttaa niin paljon hahmoja, paikkoja, tilanteita ja tapahtumia kuin täysimittaiseen romaaniin, mutta novellin pitäisi silti kertoa täysi tarina, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Monet novellit keskittyvätkin vain muutamaan henkilöhahmoon ja muutamaan hetkeen näiden hahmojen elämässä, vaikkapa yhteen tapahtumaketjuun.

Joskus novellit voivat olla pitkiäkin, jopa monilukuisia, mutta silloin kyseessä on novelli, joka lähestyy mitoiltaan jo pienoisromaania. Raja näiden välillä varsinkin suomalaisessa kirjallisuudessa on häilyvä, sillä pidemmät suomalaiset novellit saattavat hyvinkin ylittää tyypillisen 8000 sanan rajan, mutta pienoisromaani on varmasti kyseessä, jos tekstin pituus alkaa olla lähempänä 20000 sanaa – pienoisromaanin tyypillinen pituus on 20000-40000 sanaa.

Novelleja julkaistaan usein novellikokoelmissa ja antologioissa. Mikäli novellit ovat saman kirjailijan kirjoittamia tai novellikokoelmalla ei ole selkeää määrättyä teemaa, puhutaan yleensä novellikokoelmasta, ja mikäli taas novellit ovat eri kirjoilijoilta ja ne on koottu jonkin tietyn teeman ympärille, on kyseessä antologia.

John Green, Maureen Johnson ja Lauren Myracle: Let It Snow 

Let It Snow on monella tapaa epätyypillinen novellikokoelma. Ensinnäkin kaikki kolme novellia, joista antologia koostuu, ovat poikkeuksellisen pitkiä, lähempänä pienoisromaania. Toisekseen, on tavallista, että antologioiden novellit liittyvät joskus hyvinkin tiiviisti yhteen teemoiltaan, mutta tästä antologiasta tekee poikkeuksellisen se, että kaikki kolme novellia itseasiassa kertovat kaikki yhden ja saman tarinan eri kohtia.

“Jubilee Express” kertoo Jubilee nimisestä teinistä, joka joutuu yllättäen lähtemään jouluaattona isovanhempiensa luokse junalla. Junassa hän tutustuu Jebiin, joka yrittää epätoivoisesti tavoittaa ex-tyttöystäväänsä, jonka kanssa oli sopinut tapaavansa ja yrittävänsä selvitellä parisuhdesotkut. Juna juuttuu lumimyrskyyn, ja Jubilee suuntaa kylmästä seisovasta junasta lumipenkan toisella puolella olevaan Waffle Houseen. Sinne päätyvät myös junassa olleet cheerleaderit.

“Lumienkeli-ilmiö” kertoo Tobinista ja hänen kahdesta kaveristaan, jotka viettävät leffailtaa lumimyräkän iskiessä. Kolmikon leffailta päättyy kuin seinään, kun Tobinin Waffle Housessa työskentelevä ystävä soittaa Tobinille – paikka on täynnä cheerleadereita, joiden junamatka on keskeytynyt, ja kolmikon pitää tulla heti paikalle Twisteri mukanaan. Kolmikko ampaisee sen kummemmin säätilaa miettimättä matkaan.

“Sikojen suojelupyhimys” kertoo Addiesta, jolla on kriisi – hän on hiljan eronnut poikaystävästään Jebistä, mutta oli jo kertaalleen saanut tämän kanssa sovittua tapaamisen, jotta kaksikko voisi selvitellä parisuhdesotkunsa. Jebiä vain ei näy eikä kuulu. Kaiken kukkuraksi Addie päätyy pahaan riitaan ystäviensä Dorrien ja Teganin kanssa, jotka syyttävät häntä itsekkääksi. Addie haluaa pelastaa maineensa, ja päättää hakea Teganille eläinkaupasta pienen lemmikkipossun, johon tämä on hullaantunut – ulkona raivoavasta lumimyrskystä viis.

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertonmuksia 

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia on Tove Janssonin novellikokoelma, johon hän on kerännyt yhdeksän Muumilaaksoon sijoittuvaa novellia. Tarinat kertovat Muumilaakson asukkaiden tempauksista ja edesottamuksista. Miltä näyttää joulu Muumiperheen silmin, he kun eivät ole koskaan joulusta kuulleetkaan? Mitä tapahtuu, kun Muumipeikko löytää pienen lohikäärmeen? Entä mitä siitä seuraa, kun toiseksi pienin Homssu saa maistaa omaa lääkettään ja joutuu pikku Myyn perusteellisen narrauksen kohteeksi? Entä kuinka sujuu Muumipapan matka hattivattien seurassa. 

Kokoelman nimikkonovellissa “Näkymätön lapsi” kerrotaan, että lapsi voi muuttua näkymättömäksi, jos häntä tarpeeksi kauan kohdellaan ikävästi. Kun Tuutikki tuo näkymättömäksi muuttuneen Ninnin Muumitaloon, löytyy Muumimamman isoäidin muistiinpanoista onneksi ohje, kuinka näkymättömäksi muuttuneen saa palautettua näkyväksi. Mutta vaikka koko muumiperhe kuinka yrittää, ei Ninni muutu kuin osittain näkyväksi. Mikä voisi olla se asia, jolla Ninnin kasvot saadaan jälleen näkymään?

Tusina – novelleja 

Tusina – novelleja on Päivi Haanpään ja Marika Riikosen toimittama antologia, johon on kerätty, nimensä mukaisesti, kaksitoista novellia. Niiden teemat ovat monipuolisia: novelleista löytyy niin steampunkia, kauhua, jännitystä kuin romantiikkaakin, mutta myös realistista kuvausta erilaisten nuorten arjesta.

Erityisen onnistunut on Magdalena Hain novelli “Elisan huone”, joka on kirjoitettu blogipostauksen muotoon. Siinä poika kertoo muutostaan uudelle paikkakunnalle, Uhriniituntakaiseen, ja siitä, kuinka hän nopeasti tajuaa, että heillä kummittelee. Blogipostauksen lopussa on tarinan kommentointiosio, kuten oikeissa blogeissa – juuri kun lukija luulee niskavilloja nostattavan tarinan päättyneen, se jatkuukin yhä, tavallaan.

Tuija Lehtinen: Lemmikkilyhärit

Lemmikkilyhärit on Tuija Lehtisen kirjoittama novellikokoelma, jonka pääteemana on, kuten nimestä voi arvata, lemmikit. Jokaisen novellin keskiössä on jokin lemmikki, mutta muuten tarinat eroavat paljonkin toisistaan. Osa novelleista on kerrottu eläimen näkökulmasta, osa omistajan, ja osa jopa “ulkopuolisten” näkökulmasta. Osa tarinoista on sydäntälämmittäviä kertomuksia ihmisen ja eläimen välisestä lämmöstä ja rakkaudesta, osassa taas ongelmista ihmisen ja lemmikin välillä – tosin näissä tarinoissa välinpitämätön tai paha ihminen yleensä lopulta saa ansionsa mukaan, joskin välillä hyvin yllättävillä ja julmillakin tavoilla. Kaikkia tarinoita yhdistää pieni ilkikurisuus, välillä jopa pahanilkisyys.

Yksi tarina, jossa sekä lämpö että vihamielisyys eläimiä – ja ihmisiä – kohtaan yhdistyy, on “Stella”. Se kertoo Stellasta, suloisesta bichon frisé -rotuisesta koirasta ja tämän lukioikäisestä omistajasta, Elsasta. Novellissa Stella kertoo, kuinka hän ja emäntä tekevät kaiken yhdessä, kuinka hän palvoo emäntäänsä, ja kuinka emäntä palvoo häntä – eikä Stella koskaan aio jakaa emäntäänsä kenenkään kanssa, ei varsinkaan niiden epämiellyttävien otusten, joita emäntä kutsuu “pojiksi”. Stella esitteleekin erilaisia ovelia juoniaan, joilla hän on yksi toisensa jälkeen tuhonnut Elsan poikaystävien mahdollisuudet ja siirtänyt heidät kategoriaan ex-poikaystävät – useimmiten kylläkin varsin ansaitusti.

Salla Simukka: Sammuta valot! / Sytytä valot! 

Salla Simukan novellikokoelma Sammuta valot! / Sytytä valot! leikittelee novellikokoelmien tarjoamilla mahdollisuuksilla. Kirja on kääntökirja, ja sen ensimmäinen puoli, Sammuta valot! kertoo “pieniä kauheita tariniota”, ja jälkimmäinen puoli Sytytä valot! “pieniä kauniita tarinoita”. Koska kirja on kääntökirja, voi sen toki lukea toisinkin päin. Novellien teemat ovat monipuolisia; scifiä, kauhua, arkisen elämän kuvausta, romantiikkaa, dystopiaa. Jokaisella tarinalla on myös pari kirjan toisessa puoliskossa. Joskus tariniota yhdistää teema, joskus sama tai samaan viittaava nimi – esimerkiksi novelleja “Huvipuisto” ja “Ranneke” yhdistää huvipuistoteema.

Vaikka novellit ovat pareja, ne voivat silti olla hyvin erilaisia sisällöltään. Tästä hyvänä esimerkkinä on novellikokoelman nimikkopari, novellit “Sytytä valot!” ja “Sammuta valot!”. “Sytytä valot!” on koskettava kuvaus nuoren epävarmuudesta ulkonäöstään – hän hermoilee niin paljon, ettei anna seurustelukumppaninsa nähdä itseään alastomana valot päällä. Novelli onkin matka epävarmuudesta varmuuteen, siihen hetkeen, kun lopulta uskaltaa sanoa: “Sytytä valot!”. “Sammuta valot!” on puolestaan dystooppista scifiä – ulkoilma on muuttunut myrkylliseksi, ja kaikki vanhat kerrostalot on kytketty toisiinsa kellarien välityksella. Kellareihin ei ole alle 15-vuotiailla mitään asiaa, joten kun päähenkilö täyttää 15, hän ensimmäiseksi suuntaa kellariin; mutta kuka kuiskaa hiljaa kellarissa terävästi “Sammuta valot!”?

Teksti: Satu Nikander