Amsterdam, Goa ja kirjailija Terhi Rannela

Mitä yhteistä on teini-ikäisellä toimittajalupauksella Reijalla, terroristi Ulrike-Meinhofia ihailevalla lukiota käyvällä Auralla, vauhdikkaalla Kertulla ja taiteellisella Miralla? He ovat kaikki kovin erilaisia nuoria naisia, jotka on luonut nuortenkirjailija Terhi Rannela.

Terhi Rannela on Tampereella asuva kirjailija, joka on tähän mennessä julkaissut viisi nuorten romaania sekä yhden huumoripitoisen tietokirjan. Rannela korostaa olevansa ihanneammatissaan, eikä voisi kuvitella tekevänsä muuta. Kirjojen kirjoittamisen lisäksi Rannela kirjoittaa myös lehtijuttuja ja kirjallisuusarvosteluja sekä bloggaa ahkerasti Grafomania -nimisessä kirjallisuusblogissa.

Terhi Rannelan nuortenkirjoissa on aina runsaasti sisältöä. Teksti liukuu tajuntaan helposti, kieli on jouhevaa ja erityisesti kahdessa viimeisessä kirjassa nasevaa ja hauskaa. Kirjojen tunnelma on kodikas ja positiivinen vaikka niissä käsiteltäisiinkin vaikeita asioita. Liikaa synkistelemättä Rannela kuvaa kirjoissaan mm. rasismia, nuorten tyttöjen välistä kilpailua, koulustressiä, hapuilua oman seksuaalisuuden kanssa ja kimurantteja perhesuhteita. Maailmassa sattuu ja tapahtuu mutta kirjojen sankarittaret pitävät jalat maassa vaikka hiukset välillä pilviä hipoisivatkin.

Poikkeuksen Rannelan tyyliin tekee kuitenkin kirja Taivaan tuuliin (2007), jossa koulukiusattu lukiolaistyttö Aura eristäytyy palvomaan saksalaista terroristia Ulrike Meinhofia ja ajautuu täysin väärään seuraan rakkauden nälässään. Kirja ei anna lukijalle armoa, eikä ole tarpeenkaan. Auran kohtalo herättää kaikenikäisissä lukijoissa aiheellista huolta nykynuorten todellisuudesta mutta myös tämän ajan arvoista yleensä.

Tämän syksyn uutuus on nuortenkirja Goa, Ganesha ja minä. Siinä edellisen kirjan Amsterdam, Anne Frank ja minä (2008) ystävykset Kerttu ja Mira seikkailevat jälleen yhdessä.

Näissä kirjoissa eläväiset nuoret naiset liikkuvat maailmalla ja oppivat huomaamaan ettei ruoho välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella. Oman elämän ongelmat pienenevät kummasti kun tytöt näkevät mitä oikea köyhyys merkitsee. He oivaltavat myös miten paljon enemmän heillä on mahdollisuuksia oman elämänsä suhteen verrattuna moniin maailman nuoriin. Toisaalta matkat antavat myös ihania elämyksiä, ja halu nähdä uusia paikkoja vain kasvaa. Kirjoissa kuvataan myös teini-ikäisten tyttöjen välistä rakkaussuhdetta ja sitä, miten ympäristö siihen suhtautuu. Kiemuraiset perhesuhteet luovat jännitettä.

Terhi Rannela vastasi ystävällisesti muutamiin kysymyksiin. Tässä kirjailijan kuulumisia.

Mikä pitää sinut luomisvoimaisena? Jaksatko elää jatkuvasti ajan hermolla ja etsiä uusia aiheita ja virikkeitä kirjoihin, vai pidätkö ”luovia taukoja”?

En tiedä, johtuuko toimittajan taustastani, mutta olen uutisaddikti. Tarkistan uutiset useita kertoja päivässä. Aiheita ei tarvitse etsiä, niitä voi vain poimia virrasta. Aiheita on tällä hetkellä muistikirjassa liikaakin. Kaikkia ei voi millään toteuttaa. Kun todella lomailen, suljen netin ja sanomalehdet. Silloin haluan vain olla ilman kummoisia virikkeitä.

Onnittelut vasta ilmestyneestä kirjastasi Goa, Ganesha ja minä! Oletko luomassa kirjasarjaa kahden viimeisimmän kirjasi henkilöhahmojen ympärille? Saammeko siis jatkoa Kertun ja Miran edesottamuksille?

Sarjasta tulee kolmiosainen. Olen kirjoittanut yhden version kolmannesta osasta. Siinäkin mukana ovat Kerttu & Mira, mutta päähenkilönä on itse asiassa poika, Goa-kirjassa esitelty Ilari. Mutta Kerttu & Mira ovat hyvin äänekkäinä mukana! Matka suuntautuu Jäämeren rannalle, Norjaan ja Pohjois-Lappiin.

Miten Kertun ja Miran hahmot syntyivät? Mikä on kerttumira.vuodatus.net.?

Osallistuin joitakin vuosia sitten Kariston järjestämään Tiina-kirjoituskilpailuun Amsterdam-kirjalla. Siitä se sitten lähti. Matkustaminen on intohimoisin harrastukseni, joten haluan jakaa reissaamisen ilosanomaa myös lukijoilleni. Kerttumira.vuodatus.net on kirjan blogi, jota päivittävät Mira ja Kerttu - joskin laiskasti. On jo epäilty, että tällaiset mimmit ovat oikeasti olemassa!

Olet haastatteluissa sanonut kirjoittavasi koko ajan paljon ja kaikenlaisia tekstejä. Sinulla on monta käsikirjoitusta työn alla. Montako niitä on tällä hetkellä ja onko seuraava kirja ” se aikuisten kirja”?

Mikä se aikuisten kirja? Itse asiassa olen juuri kirjoittamassa eräänlaista tietokirjaa, jossa nuortenkirjailijat kertovat, että he ovat kyllästyneet vastaamaan tuohon kysymykseen aina vain uudestaan. Eikö riitä, että kirjoittaa nuorille? Tällä hetkellä tietokoneellani odottaa neljä keskeneräistä käsikirjoitusta.

Miksi mielestäsi aikuisten pitäisi lukea nuorten kirjoja? Mitä nuorten kirjaa itse suosittelisit henkilölle, joka ei syystä tai toisesta ole lukenut nuorten kirjoja ja miksi suosittelisit kirjaa?

Kenenkään ei pidä tehdä yhtään mitään, mutta minusta hyvä kirjoittaja lukee ennakkoluulottomasti ja uteliaasti ihan kaikkea. Hyvä kirja on ikärajaton. Syksyn uutuuksista suosittelen vaikkapa seuraavanlaista herkullista kattausta: Sari Peltoniemi: Hämärän renki, Tuija Lehtinen: Missä olet, Sara?,  Antti Halme: Metalliveljet ja Anneli Kanto: Kasi kentälle.

Kirjastoista pidetään ja kirjoja luetaan, mutta kirjaston kävijämäärät vaikuttavat olevan laskussa. Siihen lienee osasyynä myös automaatio, kirjat on helppo uusia kotitietokoneella. Mitä kirjailijan mielestä kirjasto voisi tehdä houkutellakseen asiakkaat kirjastoon kirjojen äärelle?

Apua! En ollut tullut ajatelleeksikaan, että automaatio vähentää kävijämääriä. Uusin lainani netissä, mutta pyrin myös käymään kirjastossa vähintään kerran viikossa. Itse asiassa kirjastoon suuntaan tähän kyselyyn vastattuani. Ehkä kirjastojen kannattaisi järjestää kiinnostavia kirjailijailtoja, jotka houkuttaisivat yleisöä paikalle? Lukupiirejä ja keskustelutilaisuuksia?

Mikä on Grafomania-blogi? Luetko paljon muiden blogeja? Oletko hurahtanut facebookiin?

Grafomania, joka tarkoittaa kirjoitusvimmaa, on kuuden kirjailijan yhteinen blogi. Se on perustettu vuonna 2005. Luen ja kirjoitan ahkerasti blogeja ja on pakko myöntää, että olen FB-addikti… On hauska vaihtaa kuulumisia kollegoiden kanssa, kun muuten työskentelee yksin.

Minkälaiseen kirjallisuuteen olet itse viime aikoina tutustunut? Oletko kokenut mieleenpainuvia taide-elämyksiä tai tehnyt unohtumattomia matkoja?

Viime aikoina olen lukenut paljon runoja. Olen ilahtunut varsinkin seuraavista: Marja-Leena Mäkelä: Elämän nopia kaari, Jani Nieminen: Kylässä, Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras ja Arto Lappi:Oravan portaat. Tämän syksyn paras matkakokemus on ollut Suomen Nuorisokirjailijoiden reissu Kööpenhaminaan.

Mikä omista kirjoistasi on sinulle tärkein ja miksi?

Taivaan tuuliin on herättänyt eniten keskustelua, mutta siitä huolimatta tärkein taitaa olla aina se uusin tulokas. Suhtaudun nyt hyvin hellästi Goa-kirjaan, ja toivon, että mimmit pärjäävät hyvin maailmalla. Lukijapalautteesta päätellen näin onkin käynyt. Minun ei tarvitse enää katsoa likkojen perään.

Suurkiitos haastattelusta Terhi Rannelalle! Kaunista ja luomisvoimaista loppusyksyä!

- Satu Vähämaa -

Viimeksi päivitetty 30.10.2009
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 16.11.2011