Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Mäkelä, Matti

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Veikko Somerpuro / WSOY
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Kuolinaika
Koulutus tai tutkinto
Tekijän saamat palkinnot
Luottamustehtävät ja jäsenyydet
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Tyyppi
kokoomateokset
Tyyppi
esseekokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
tietokirjat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
pakinakokoelmat
Tyyppi
pakinakokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Elämäkertatietoa
Runeberg-lautakunnan pj. 1987
Suomalainen essee -kilpailun pj. 1990, 1992
Finlandia-valitsijalautakunnan pj. 1991
Pohjois-Karjalan kylät ry:n pj. 2007-


Yo Marttilan Yhteislyseo 1972
FL Helsingin yliopisto 1988
Kirjastoamanuenssina
Helsingin yliopistossa 1975-76
Amanuenssina Helsingin yliopistossa 1976-77
Erityisopettajana Haminassa 1980-81
Assistenttina ja tuntiopettajana Helsingin yliopistossa 1981-83
Kymen läänin kirjallisuuden ohjaavana läänintaiteilijana 1984-85
Pekkas-akatemian rehtorina 1985-93
Vapaa kirjailija vuodesta 1994

Asuinpaikka Joensuun Pyhäselkä vuodesta 2005 lähtien

esseitä ja kirjallisuusarvosteluja Parnassoon 1974-85, tietosanakirja-artikkeleita Weilin+Göösille 1975-83, Aamulehden kriitikko vuodesta 1998, kolumneja mm.Helsingin Sanomiin, Kymen Sanomiin, Kouvolan Sanomiin ja Kuntalehteen, murrepakinoita WSOY:n Wernettiin ja pakinoita KotiPC-lehteen

kirjoittanut kirjallisuusarvosteluja artikkeleita lukuisiin eri kirjoihin ja muihin julkaisuihin; kirjallisuusluentoja ja kursseja eri tilaisuuksissa ja organisaatioissa
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tietoteoksia, esseitä:

Vapaan ajattelun esteet. Otava 1985

Lahjakkuuden jälkeen. Otava 1991

Esseen asennusohje, kirjoitus teoksessa Kirjoita itsesi maailman väleihin (SKS 1997). Kirjailija pohtii oman esseistiikkansa lähtökohtia.

Sääkirja. WSOY 1998

Suomen kunnaat : pamfletti muistojen maan tulevaisuuden puolesta. Maahenki 2004

Lokakuun autio ranta, kirjoitus teoksessa Elämän vuodenajat (Minerva 2005).

Bakkanaali, kirjoitus teoksessa Yhdet vielä : baarikärpäset kertovat (Like 2005).

Uuninpankon ylistys. Maahenki 2007

Metsäläisen saarnakirja. Maahenki 2009

Kirjallisuusartikkeleita, arvosteluja, esseitä, kolumneja, puheenvuoroja kirjallisuudesta ja muista aiheista lähes 30:n vuoden ajan.

Esseitä ja kirjallisuusarvosteluja Parnassossa 1974-85
Artikkeleita W+G:n tietosanakirjoihin 1975-83
Kolumnistina Kymen Sanomissa 1990-93, 2000-01
Kirja-arvosteluja Me-lehdessä 1994-98, kolumnistina 1990-93, 1997-98,
Kolumnistina Kunta-lehdessä 1997-
Kolumnistina HS:ssa 1998-00
Kriitikkona Aamulehdessä 1998-
Murrepakinoita Wernetissä 1999-01
Pakinoitsijana KotiPC:ssä 1999-01
Kolumnistina Etelä-Saimaassa ja Kouvolan Sanomissa 2000-01

Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa
Tekstinäyte
Olohuoneen sohvalla, television edessä, makaa keski-ikäinen suomalainen mies. Hänestä käytetään yleisnimitystä tursake, joka pinnalliselta etymologialtaan viittaa miehen parroittuneeseen, huolittelemattomaan, jossakin määrin turvonneeseen ulkomuotoon.
Syvempi etymologia on taustaltaan komeampi. Tursake on leikillinen hellittelynimi sanasta tursas, joka tarkoittaa, paitsi mustekalaa, myyttisenä käsitteenä valtameren hirviötä, ihmiset ja laivat suuhunsa ahmaisevaa, ikiaikaista valtiasta, sitä samaa, jota kansalliskirjailija Eino Leino, tursake itsekin, on sattuvasti kuvannut jylhässä runossaan Iku-Turso.
Sohvalla on siis käynnissä vaarallisen, pelottavan olion väliaikaisesti vaaraton tila, ytimekkäästi sanottuna, "tursaan lepo".
Mitä partaan tulee on jyrkästi erotettava toisistaan tursakkeen parta ja niin sanottu juppiparta, vaikka ne samanpituisia ovatkin. Juppi on lapsenkasvoinen, siloposkinen nuorimies, joka huolittelemattomalla parrallaan vasta pyrkii antamaan itsestään yhtä ja toista kokeneen, karkean, piittaamattoman vaikutelman. Tursakkeen ei tarvitse pyrkiä mihinkään. Hän on siellä jo.
On ehkä liioiteltua sanoa, että tursakkeen olotila sohvalla on väliaikainen. Se nimittäin näyttää pysyvältä. Vaikutelma syntyy kolmesta transsendentaalisen mietiskelyn alaan kuuluvasta toiminnasta, joita tursake sohvalla harjoittaa. Toiminnat ovat pelkistys, suunnittelu ja kommentointi. Koska tursakkeen henkisen toiminnan erittely, vähäänkään analyyttisemmin, on rannaton (kuin valtameri), palaan siihen erillisessä kappaleessa.

Mistä tursake on suomalaisen nykyaikaisen kodin sohvalle tullut? Missä hän oli ennen? Vastaus on yksinkertainen. Tursake on tullut sohvalle uuninpankolta. Itse asiassa tursake on hienon, vuosisatoja pitkän suomalaisen miestradition moderni jatke, uusmuodoste, niin kuin nykyään sanotaan.
Loppumattomassa, turhassa, mutta kunnioitettavan uutterassa halussaan muuttaa suomalaista miestä suomalainen nainen, martaksi pukeutuneena, ajoi miehen uuninpankolta 30-luvulta, syöpäläisten pelossa ja siisteysvimmassaan. Naiivi ja optimisteinen kun on, hän luuli hetken, että uuninpankolta ajettu mies jäisi seisomaan kahdella jalalla. Hassuimmat naiset jopa kuvittelivat, että hän rupeaisi tanssimaan. Ensin naisen kanssa ja sitten hänen pillinsä mukaan.

[Tursake, teoksessa Ohitusleikkaus. WSOY 2000, s. 91-92]
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia 4. Toim. Ismo Loivamaa ja Saara Vesikansa. BTJ, 2005.