Riikka Ala-Harja

Kirjailijaesittely
9.1.2013

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

2000-luvulla Ranskaan muuttaneen kirjailija, dramaturgi Riikka Ala-Harjan (s. 1967) tuotantoa on alettu ranskantaa, ja hänen kirjallisen ja muun taiteellisen tuotantonsa voi odottaa näkyvän Euroopassa yhtä hyvin kuin Suomessa.
 
Uusimmat teokset ovat romaani Kanaria (2010) ja Normandiaan sijoittuva Off Season (2010), valokuvataiteilija Anne Hämäläisen kanssa syntynyt valokuvateos. Ala-Harja on tehnyt sen tekstit.

Kanaria-romaani kiinnittää huomiota esimerkiksi rikkaan ja köyhän maailman epätasa-arvoisuuteen. Se kasvaa lomaparatiisissa suomalaisten luodessa sinne omaa palveluyhteiskuntaansa globaalin eriarvoistumisen vanavedessä. He voivat usein pahoin osaamatta nauttia, vaikka janoavat kauneutta ja parasta mahdollista olotilaa.

Off Season antaa sekin äänen jollekin, jonka voi kuulla suurten massojen mentyä. Teoksessa puhuvat elollistetut esineet syksyisessä matkailukauden jälkeisessä melankoliassa, hotelleissa ja rantamaisemissa. Kertoessaan kokemuksistaan ne kertovat samalla ihmisistä.

"En näe töitäni niin erillisinä, olen aina tekstin kanssa tekemisissä. Enkä voisi tehdä pelkästään kirjailijan työtä. Olen siihen liian sosiaalinen" , kirjailija on kertonut (Image 2003: 6). Hänen henkilöhahmonsa ovat yleensä tarinoidensa kertojia. He kuvittelevat paljon ja nopeasti.

"Henkilö voi olla H2O, harha, kymmenen minuuttia, vessanpönttö", Ala-Harja on muistuttanut Kirjallisuus on virhe -antologiaan kirjoittamassaan artikkelissa.

Siinä hän kirjoittaa niin ikään: "Henkilö on kirjailijan väline, jonka ei tarvitse olla "uskottava ihminen" tai "ihmisyyden edustaja". Taiteesta löytyy parhaimmillaan vain henkilöitä, joiden kautta ei tyrkytetä johtopäätöksiä reaalimaailmassa elävistä ihmisistä." Ala-Harjan kuunnelmassa Rööri henkilöhahmoina toimivat mm. hissi, vessanpönttö ja jääkaappi. Kuvakirjan Ter-Mari ja koralli (2006) kertoja on termospullo.

Ala-Harjan ihmishenkilöhahmot ovat hyvin kuvallisia, heidät olisi helppo tunnistaa, jos he astuisivat ulos kirjoistaan. Kirjailija kuvaa heidät luonnosmaisesti, mutta olennaisen löytäen. Lukija saa käyttää mielikuvitustaan.

Tekijän kirjat tuntuvat hakevan kertomisen keinoja kirjallisuuden lisäksi elokuvista, sarjakuvista, teatterista ja kuvataiteista ja onnistuvat sellaisina tavoittamaan jotakin monimediaisesta maailmasta, joissa kirjoja luetaan. Esimerkiksi jo esikoisromaanissa Tom Tom Tom (1998) on juonen hidastuksia ja yhteenvetoja, uni- ja muistilistoja, kohtauksia, kuvauksia ja sarjakuvamaisesti otsikoidut luvut.

Toisinaan hahmot muistuttavat tyyppejä, jotka ajautuvat - aivan vain yrittäessään selviytyä - tragikoomisiin päätelmiin maailmasta, joka ei tiedä olevansa tragikoominen ja monikulttuurinen. Ala-Harjan romaanihahmoista on helppo pitää heidän epävarmuutensa vuoksi, vaikka hänen teoksissaan ollaan aina lähellä kuolemaa.

Tom Tom Tomissa päähenkilö Kokko on peppipitkätossumainen nuori nainen, kuin fyysisiin kommelluksiin perustuvasta slapstick-elokuvasta lainattu hahmo, joka hohottaa, hirnuu ja nauraessaan huutaa, kun yrittää sopeutua isänsä sairauteen. Hahmo vertaa isäänsä Pepin isään, mikä on mielenkiintoista, koska esikoisessa ja myös tekijän kolmannessa romaanissa (Maata meren alla, 2003) ja Kanaria-romaanissakin ovat esillä yhteiskunnassa yhtä aikaa vaikuttavat monenlaiset kulttuurit, työttömyys ja jatkuva kysymys kodista tai kodittomuudesta.

Romaani Maata meren alla on elokuvattu, ohjaajana Lenka Hellstedt, ensi-ilta oli 2009. Romaanissa tummaihoinen päähenkilö Ida on adoptoitu lapsena Suomeen. Hän joutuu sopeutumaan kasvattajansa kuolevaisuuteen, vaikka haluaisi harrastaa sukeltamista talvisessa Helsingissä.

Ihonväristään leikkiä laskeva Ida yrittää selvitä arjestaan työttömänä ompelijana, ei pidä matkustamisesta mutta päätyy Berliiniin. Ida pohtii auttamisen paradoksia omassa kulttuurissaan ja kulttuurien välilläkin: miten halutessaan hyvää tuleekin tehneeksi muuta? Selviytymisen strategiana Idalla on, kuten Ala-Harjan romaanien päähenkilöillä yleensä, oma, itsetiedoton tapa havainnoida maailmaa. Kuten Ida sanoo: "Pitää nauraa, muutenhan sitä itkee."

Ala-Harjan toisessa romaanissa (Strip, 2001) on aiheena perheväkivalta ja laajemmin vuorovaikutuksen ja yksinäisyyden ongelmat: uutisleikkaajanaisen ja opettajamiehen suhde vaikuttaa räjähtävän käsiin samaan aikaan, kun opettajan isä yrittää toipua avioerosta. Väkivaltaisesti vaimoaan kohtaan käyttäytyvä mies ei pysty ilmaisemaan sitä mitä haluaisi sanoa ja mikä kulkee kuin ns. sisäinen puhe elokuvan alatekstin tapaan hänen mielessään: "Kristiina rakas osaatko kertoa miten minun pitää olla. Kristiina, älä sano etten ole mitään."

Ala-Harjan kaunokirjallinen ilmaisu murtaa keinotekoista kuvan ja sanan erottelua, vastaanottajien ikäryhmäajattelua yhtä hyvin kuin taide- ja viihdekirjallisuuden rajaakin. Kuvakirjoja Ala-Harja on tehnyt vuoteen 2007 tultaessa yhteistyössä Ilmari Hakalan kanssa ja sarjakuvien käsikirjoituksia Matti Hagelbergin albumeihin ja Parnassoon.

Esimerkiksi kuvakirjassa Aavikko ja makrillimeri (2005) pojan ja esine-henkilöhahmojen tarinaa kertoo raikkaasti puhekielinen poikakertoja, ja vaikka kirjan kohderyhmäksi on suositeltu lapsilukijoita, teos on käytännössä ilo yhtä hyvin minkä tahansa ikäiselle lukijalle.

Ala-Harjan romaanien henkilöhahmojen odottamattomuus innostaa lukemaan. Kertojat havainnoivat alati yhteiskuntaa ja romaanit tulevat antaneeksi lukijan ymmärtää erilaisia, yhtä aikaa vaikuttavia rooleja, joissa länsimaiset ihmiset yrittävät selviytyä.

Esimerkiksi Tom Tom Tomissa päähenkilön äiti on miltei pilakuvamaisuuteen asti itsekäs kansanedustaja, joka edustaa vasemmistoa saatuaan aikanaan sosialistisen herätyksen. Niin ikään romaanissa Maata meren alla päähenkilö keskustelee ideologioiden kanssa, kun äiti on Rosa Luxemburgin ihanteiden mukaan toimiva tehdastyöntekijä. Hän on ottanut lähetystyön vakavasti adoptoimalla Idan Afrikasta ja tämän velipuolen Venäjältä.

Kirjailijan novelleja löytyy esimerkiksi antologioista Verkon silmässä (2005) ja Murhan sävel (2006). Sen sijaan vaatii kärsivällisyyttä löytää tekijän eri teattereille ja teatteriryhmille kirjoittamia tekstejä, niin kuin kuunnelmakäsikirjoituksia tai hänen kaikenlaisia radiolle ja audiovisuaaliselle medialle tekemiään käsikirjoituksia: niitä ei ole painettu kirjamuotoon ja siksi niiden saatavuus on toistaiseksi huono. Ne ovat kuitenkin ehdottomasti osa Ala-Harjan tuotantoa kirjailijana, minkä lisäksi hän on kuvataiteen alalla pitänyt näyttelyjä, tuottanut niitä ja esiintynyt erilaisissa teoksissa esittävien taiteiden alalla. Hän kirjoittaa myös kolumneja ja ohjaa kirjoittajia.

Kerronnan omalaatuisuuksilla ja kielellä, joka on toisinaan naivistista ja toisinaan kärjistetyn kulmikasta, kirjailija osoittaa olevansa omaperäisesti oman sukupolvensa ja yleensä vähäosaisten asialla.

- Sini Kiuas -Viimeksi päivitetty 12.5.2011

Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 9.1.2013