Runoa Islannista - Gerður Kristný

Kirjasammon haastattelussa tällä kertaa upea islantilainen kirjailija Gerður Kristný. Hän ammentaa paljon runouteensa mm. skandinaavista mytologiaa. Hänen suomeksi käännetyn runokokoelmansa julkaisee Savukeidas tämän vuoden puolella.

1. Kerro hieman itsestäsi.

Synnyin vuonna 1970 Reykjavikissä, ja asun siellä edelleenkin. Olen suorittanut Islannin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatintutkinnon ranskan kielestä ja yleisestä kirjallisuudesta. Olen naimisissa ja minulla on kaksi poikaa: toinen on viisivuotias, toinen kahdeksan. Naapurustostamme on kaunis merinäkymä, eikä vuorillekaan ole pitkälti.

2. Ketkä ovat lempikirjailijoitasi tai ylipäätään sinuun vaikutuksen tehneitä kirjoittajia?

Islannissa on paljon hyviä runoilijoita, jotka inspiroivat minua jatkuvasti. Varsinkin vanha Edda-kantainen runous on minulle suuri inspiraation lähde. Pidän myös Hannes Sigfússonin (1922-1997) runoudesta, hän on islantilainen modernisti. Hänen runonsa ovat yleensä tummasävyisiä ja kielenkäyttö on minimalistista, kaikki turha on karsittu pois. Ulkomaisista runoilijoista suosikkini on ehdottomasti Marina Tsvetajeva, koska hänen runoissaan lumi on niin hallitseva elementti. Pidän suuresti myös Bukowskista, jonka lyriikka on nokkelaa, mutta silti niin kivualiasta. For Jane on upea runo!

3. Kerro hieman teoksestasi Blóðhófnir.

Voitin Islannin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010 teoksellani Blóðhófnir, joka perustuu muinaiseen pohjoiseen myyttiin. Taru on kerrottu Eddan Skírnimál-runossa. Se kertoo norjalaisen hedelmällisyyden jumalan Freyrin aikeista kaapata nimikaimani Gerdur Gymisdóttir pois kotoaan hänen morsiamekseen. Teos on julkaistu tähän mennessä Tanskassa ja Englannissa. Kustantamo Savukeidas julkaisee sen pian suomeksi Tapio Koivukarin kääntämänä. Osallistuin kirjamessuille Turussa viime lokakuussa ja runofestivaaleille kuukautta myöhemmin samassa kaupungissa — rakastan yleisölle lausumista, ihmiset todella keskittyvät kuuntelemaan tekstejäni. Olen aina ollut suuri suomalaisen kirjallisuuden, elokuvien ja maalaustaiteen ystävä, ja siksi on suuri kunnia tulla julkaistuksi Suomessa.

4. Monet islantilaiset kirjoittajat ammentavat innoituksensa skandinaavisesta mytologiasta. Mikä on henkilökohtainen suhteesi tähän mytologiaan?

Osa kirjailijoistamme saa inspiraationsa kyseisestä mytologiasta, mutta suurin osa heistä kylläkin kirjoittaa aivan muista asioista. Itse olen aina ollut kiinnostunut skandinaavien tarinaperinteestä, sillä sitä voi lukea ja tulkita niin eri tavoin. Skírnismália pidetään yleensä romanttisena rakkaustarinana, mutta itse koin sen kertomukseksi naisesta, joka myydään vaimoksi vieraaseen maahan yhtä ainokaista miekkaa ja hevosta vastaan. Sellaisesta tarinasta kannattaakin jo kirjoittaa runoja!

5. Mitä suunnitelmia tai toiveita sinulla on tulevan varalle?

Viime vuonna julkaistu runokokoelmani on saanut mahtavia arvosteluita. Koen suurimmaksi saavutuksekseni sen, että toimittajat ovat lakanneet kysymästä minulta, onko runous jo kuollut ilmaisumuoto. Aion jatkaa kirjoittamista sekä runojen että proosan merkeissä. Haluan myös jatkaa runojeni lausumista eri tapahtumissa. Viime vuosina olen lausunut niitä eri kirjallisuusfestivaaleilla esim. Kiinassa, Intiassa, Indonesiassa ja Bangladeshissa, ja täksi vuodeksi olen jo saanut kutsuja mm. Nicaraguaan, Kolumbiaan, Yhdysvaltioihin ja Pohjoismaihinkin.

Haastattelu: Kimmo Leijala
Käännös: Vilja Oltava
Kuva: Þórdís Ágústsdóttir