CROWD Omnibus -kirjallisuuskiertueen avajaistapahtuma 2.5.2016

Toimintansa juuri aloittaneen kansainvälisen CROWD-kirjallisuusverkoston ensimmäinen suuri projekti on CROWD Omnibus -kiertue, jonka aikana kirjailijat kiertävät bussilla ympäri Eurooppaa tapahtumasta toiseen. Pohjoismaiden kiertuetta koordinoi Nuoren Voiman Liitto, joka järjesti myös projektin avajaistapahtuman maanantaina 2.5 KokoTeatterissa. Lisää projektista voi lukea Kirjasammossakin julkaistusta tiedotteesta.

Avajaistapahtuma sisälsi kirjallisuutta sekä luettuna että erilaisin performanssein esitettynä ja musiikkiesityksiäkin kuultiin. KokoTeatterin tunnelmallinen tila oli kerännyt mukavan joukon kirjallisuuden ystäviä, ja miksipä ei, kun tapahtuma oli pääsymaksutonkin. Aluksi lavalla luettiin järjestäjien terveiset päällekkäin eri kielillä, mistä tuli varsin kakofoninen elämys... Tämän jälkeen Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja Laura Serkosalo piti puheenvuoron kertoen esimerkiksi, että kiertuetta on valmisteltu jo kolme vuotta. Sitten ääneen tulivat juontajat Anna Tulusto ja Erkka Mykkänen. Tulusto totesi, että kiertueen idea kiertää 14 maata yhteensä 100 kirjailijan kerta kuulostaa suuruudenhullulta, mutta ”ilman hulluutta elämä olisi todella tylsää ja tyhmää.” Hyvä tiivistys, sanoisin.

Virallisen avajaispuheen piti presidentti Tarja Halonen, joka oli kirjoittanut puheensa suomeksi, mutta käänsi spontaanisti sitä englanniksi kansainvälisille vieraillekin. Halonen totesi, että kirjallisuudella luomme siltoja toisiimme. Vaikka lukeminen on yleensä yksilöllinen tapahtuma, CROWD osoittaa, että kirjallisuuden kautta voidaan myös kokoontua yhteen ja kokea yhteisöllisyyttä. Halonen piti hienona, että kirjailijat saavat käyttää esiintymisissään omaa kieltään kiertueen aikana, mutta totesi sen olevan myös haastavaa toivottaen kiertueväelle onnea tähän.

Varsinaisen ”runollisen show’n” aloitti Harri Hertell, runoilija ja spoken word -artisti. Hertell oli päätynyt juttelemaan runoudesta myös vankilassa, mitä ei olisi aikaisemmin helposti uskonut, ja hän lisäsi: ”en olisi myöskään uskonut, että pääsen esittämään runoutta heti presidentin jälkeen.” Hertell esitti musiikin säestyksellä kolme runoaan. Viimeinen hänen runoesityksistään oli ”joukko kysymyksiä hieman funkahtavalla taustalla.” Hertellin esitys siis oli käytännössä varsin lähellä hip hop -musiikkia osoittaen selkeästi sen, miten tällainen musiikki lyriikoineen on suoraan yksi runouden alalaji.

Seuraavaksi lavalle saapui Kongossa syntynyt kirjailija ja akateemikko Fiston Mwanza Mujila, jonka kirjallista tyyliä on verrattu esimerkiksi Hunter S. Thompsoniin ja F. Scott Fitzgeraldiin. Itävallassa nykyisin asuva Mujila on kirjoittanut Kongon poliittisen tilanteen vaikutuksista ihmisten elämään. Hänen esityksensä oli vimmaisen eläytyvä ja hyvin kovaäänisesti artikuloitu. Vesa Rantaman suomennoksia Mujilan runoista heijastettiin salin seinälle esiintymisen aikana, joten esitetyn runouden vieraskielinen sisältö oli myös katsojien ymmärrettävissä.

Illan kolmas kirjailija oli suomenruotsalainen, ruotsiksi kirjoittava Hannele Mikaela Taivassalo. Hänen tekstinsä tulivat esitetyksi kolmella kielellä (ruotsi, suomi, englanti). Taivassalo luki fragmentteja syksyllä julkaistavasta romaanistaan In transit ja hänen lausumisensa tyyli oli edellisiin verrattuna perinteistä ja rauhallista. Eräässä vaiheessa hän levitti eteensä myös kartan, josta näytti lukevan tekstiään.

Ensimmäisen osion päätti Pohjois-Kyprokselta kotoisin oleva taiteilija, kirjailija ja tohtori Alev Adil, joka tarkastelee mm. diasporaalisia identiteettejä. Adil tarkensi itse vielä olevansa Kypros-Kyprokselta. Hän esitti runojaan englanniksi ja taustalla esitettiin samalla hänen taidekuviaan. Esitys oli hyvin elävästi lausuttua runoutta. Adil päätti lopettaa iloiseen runoon, sillä miksi runouden aina pitää olla niin synkkää? Seinällä näytetyt suomennokset Adilin runoihin teki Kasper Salonen.

Tauon jälkeen palkittu suomalainen runoilija Eino Santanen luki pitkän runonsa Tekniikan maailmat, joka on nimiruno hänen Tanssiva Karhu -palkinnon viime vuonna voittaneesta runokokoelmastaan. Monotoninen mutta voimakas luenta sopi erinomaisesti runon tyyliin. Puolivälin paikkeilla kuulijat tosin ”herätettiin” huudahduksella ja viimeistä osaa Santanen nousi lausumaan tuolilta varsin kovalla volyymilla. Mieleenpainuva esitys, jonka pohjalta on pakko ottaa pian luettavaksi Santasen Tekniikan maailmat -kokoelma, joka on jo pitkään lojunut luettavien pinossani.

Seuraavana oli Daniel Malpica, Helsingissä asuva ja Meksikosta kotoisin oleva runoilija. Malpica esitti runojaan espanjaksi tunnelmallisen kitaran säestyksellä. Runot luettiin lavalla myös suomeksi. Malpica lopetti esityksensä mielenkiintoisesti pukeutumalla naamariin, näppäilemällä vimmatusti kirjoituskonetta ja heiluttelemalla sivellintä.

Kyproslainen kirjailija Lily Michaelides toimii kotimaassaan myös kirjallisuusjärjestössä. Hän on kirjoittanut kreikaksi ja englanniksi runoutta ja proosaa. Michaelides esitti runonsa kuvaesityksen pyöriessä taustalla ja hän sitoi samalla kahta lavalla tuoleilla istunutta naista yhteen pitkällä punaisella langalla. Michaelides esitti runojaan kreikaksi ja taustan kuvaesityksessä runot näkyivät englanniksi.

Marko Tomaš on runoilija Bosnia-Hertsegovinasta sekä perustaja ja toimittaja sarajevolaisessa kirjallisuuslehdessä. Hän luki runonsa ilmeisesti kroatiaksi. Jack Kerouacille osoitettu pitkä runoelma luettiin yhteen pötköön monotonisesti, kuten se oli kirjoitettukin. Seinällä näkyneen suomennoksen oli kääntänyt Mauri Antero Vidovic.

Toisen osion päätti Peter Højrup, tanskalainen kirjailija, kääntäjä ja kustantaja Basilisk-kustantamossa. Højrup luki tekstiään tanskaksi. Hänen luentansa oli rauhallista ja teksti oli mielestäni vakuuttavaa myös seinältä luettuna suomeksi.

Tauon jälkeen juontajat esittelivät runoilijoiden matkaan bussiin lähtevän papyruskäärön, johon voi kirjoittaa mitä haluaa, joten nähtäväksi jää mitä siihen on tarttunut kiertueen jälkeen…

Seuraavaksi esiintyi puolalainen kirjailija ja kääntäjä Katarzyna Fetlińska, joka on kiinnostunut sekoittamaan kirjallisuutta ja esittävää taidetta. Hänen esityksensä oli tunteikkaasti lausuttua runoutta, ja seinällä näkyneet tekstit oli suomentanut Päivi Palokoski. Fetlińska kertoi ensimmäisen runoesityksensä jälkeen paljon myös inspiraationsa lähteistä. Toinen runo, jota ei ollut suomennettu, tuli lausutuksi osittain kauniin laulavalla tyylillä.

Andrea Inglese on italialainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, ja hän on väitellyt myös tohtoriksi yleisessä kirjallisuustieteessä. Inglese lausui runonsa italiaksi, ja esitykseen kuului taustalla nauhalta pyörinyt ihmisten hiljainen puhe. Suomennokset Inglesen runoista oli tehnyt Katja Kangasniemi-Marrocco.

Illan viimeinen suomalainen esiintyjä oli runoilija ja vapaa kirjoittaja Katariina Vuorinen. Hänen teoksiaan on käännetty jo 12 kielelle. Vuorinen luki runojaan suomeksi aloittaen varsin sensuellin kuuloisesti, puoliksi kuiskaten. Hän ilmaisi yleisölle olevansa myös hyvin innoissaan pitkään suunnitellun kiertueen alkamisesta. Seuraavaan runoon Vuorinen vaihtoi lausumisensa tyyliä selkeämmäksi, sanoja kuitenkin jännittävästi venyttäen. Yhden runon hän luki myös englanniksi.

Viimeisenä kirjailijoista esiintyi Ricardo Domenec, brasilialainen runoilija, kääntäjä ja kriitikko, joka asuu nykyisin Berliinissä. Hän kirjoittaa teoksissaan kriittisesti esimerkiksi kotimaastaan Brasiliasta ja seksuaalisuuden normeista. Domenec kertoi aluksi englanniksi tarinansa Suomen tulliin saapumisesta. Tämän jälkeen hän luki omaa runouttaan portugaliksi. Lopuksi Domenec luki vielä englanniksi Pentti Saarikoskea, jonka kertoi olevan yksi suosikeistaan!

Avajaistapahtuman päätteeksi esitettiin vielä musiikkia, kun proosabändi Ihmissyöjän ystävät esiintyi. Itse en valitettavasti ehtinyt heitä kuuntelemaan, sillä kello oli jo reilusti yli kymmenen illalla ja päätin lähteä kiitämään kohti yöpymispaikkaani Espoossa, kun seuraavana päivänä oli tiedossa varsin aikainen herätys...

Pidin kovasti tapahtumassa näkemistäni esityksistä – vaikka esiintyjät olivat eri maista ja puhuivat eri kieliä, kirjallisuuden aiheet ja suuret kysymykset näyttivät monessa kohtaa olevan universaaleja, vaikka tekijöiden lähtökohdat toivat niihin toki omaa erityismaustettaan. Kirjallisuudella ei ole rajoja -tyyppinen ajattelu on hyvin tärkeää nykymaailman kärjistyvässä tilanteessa, kuten presidentti Tarja Halonenkin tapahtuman avauspuheessaan mainitsi. Erityisesti taitavien käännösten merkitys nousi selväksi tässäkin tapahtumassa – on tärkeää saada maailmankirjallisuutta myös omalla kielellä luettavaksi, jotta raja-aidat kaatuisivat ja kollektiivinen ymmärrys maailman asioista lisääntyisi. CROWD Omnibus -kiertueelle toivottaa mieluusti hyvää matkaa ja yhteistyöverkoston toiminnalle hyvää jatkoa.

Tuomas Aitonurmi
Informaatikko ja toimittaja
Kirjasampo