Keskustelu

Osallistu kommentointiin teossivulla.

PaMiVu

16.1.2020

Erästä holokaustin tositarinaa mukaileva tarina selviytymisestä Auschwitzin kauhuista, rakastumisesta keskitysleirillä ja kiihkeästä elämänhalusta, joka toisinaan jyrää aika paljon asioita alleen. Päähenkilö on mies (Lale), jolla on myös rutkasti onnea mukanaan; hän olisi voinut tulla tapetuksi aika monessa eri tilanteessa niiden kolmen vuoden aikana, jotka vietti saksalaisten vankina.

Tämä kirja pakottaa myös pohtimaan sitä, että kuinka iso osa holokaustin (tai jonkun muun hirmutyön) onnistumisessa on sillä, että osa uhreista alistui SS-miesten palvelukseen ja tekivät näiden rinnalla hirmutöitä muita oman ihmisryhmänsä jäseniä kohtaan. Kauhein esimerkki tästä oli kai Lalen entinen tatuointikaveri, josta tuli johonkin rikkeeseen syyllistyneiden vankien kiduttaja ja kuulustelija. Myös Lalen selviytymistarinassa iso osa on itsekkyydessä ja hyvin järjestelmällisessä ajatuksessa siitä, että hän on valmis tekemään mitä vain selviytyäkseen. (Todettakoon tässä, että mielestäni ei ole huonoja ja hyviä ominaisuuksia, vaan kaikki ominaisuudet ovat joltain kannalta hyviä ja toiselta huonoja; koskee niin alistumista, itsekkyyttä kuin uhrautumistakin. Eli kirja ei mielestäni tarjoa mitään helppoja ratkaisuja, vaan pohdittavaa ja keskusteltavaa.)

Kirjan hyviä puolia on se, että se kuljettaa lukijan läpi keskitysleiriarjen kotiinpaluumatkalle sekä siitä eteenpäin tavalliseen arkeen ja uusiin seikkailuihin. Eli saamme tietää mitä Lalelle ja Gitalle tapahtui myöhemmin elämässään. Kirja tuo esiin myös sen, että keskitysleireillä oli arkea, siellä nautittiin kesäauringosta ja levättiin sunnuntaisin. Niin rankkaa ja epäinhimillistä kuin elämä olikin, niin siihen mahtui myös arkisia asioita ja jopa iloja.

Kirjaa voi mielestäni suositella kaikille niille, jotka ovat jo niin vanhoja, että ovat käyneet toisen maailmansodan tapahtumat läpi koulun historiantunneilla. 4/2020

Kyyti vinkkaa

8.7.2019

Voiko keskitysleiriltä selvitä hengissä?

Auschwitzin tatuoija on romaani, joka perustuu tositarinaan. Kirjassa kerrotaan slovakialaisen Lalen elämästä ja siitä, kuinka hän joutui vangiksi Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille. Sattumalta hän pääsee keskitysleirin tatuoijaksi ja hänen tehtävänään on tatuoida numerot kaikkien leirille tulevien vankien käsivarsiin. Työ tatuoijana mahdollistaa hänelle muihin vankeihin nähden paremman aseman ja asemansa turvin hän yrittää auttaa myös muita vankeja.

Keskitysleirillä päivät, viikot ja kuukaudet seuraavat toisiaan. Lale tekee työtään ja ystävystyy muiden vankien kanssa. Eräänä päivänä keskitysleirille saapuu joukko uusia vankeja, naisia, jotka Lale joutuu työnsä puolesta tatuoimaan. Vankien joukossa on nuori nainen, Gita, johon Lale rakastuu ensisilmäyksellä. Heidän välilleen kehittyy pikkuhiljaa oikea rakkaustarina ja yhteisenä unelmana heillä on selvitä leiriltä hengissä, jotta he voisivat mennä naimisiin.

Tarina vie lukijan mennessään ja on kerrottu niin mielenkiintoisesti, että kirja kannattaa lukea, vaikkei yleensä tämän aiheisiin kirjoihin tartukaan. Lopussa kerrotaan Lalen ja Gitan elämänvaiheista tarkemmin ja selviää, että miten heille kävikään.