Keskustelu

ErjaM

18.1.2013

Syyspurjehduksen jokaisesta henkilöstä saa helposti typistettyä hirviön; Harald elää firmalleen ja tekee töitä yötkin, Olofin moraali perustuu talouden ja kannattavuuden lakeihin. Elin jättää laivan ennen kuin se uppoaa ja vaihtaa konkurssiuhkan alla kärvistelevän yrittäjämiehen lainoja jakelevaan pankkiiriin.

Mutta eihän tarina tietenkään ole näin yksioikoinen, päinvastoin!

Elinin kantaa asioihin ei kuulla, mutta molemmat miehet kertovat elämästään hänen kanssaan, kumpikin omasta näkökulmastaan. Kun miehiin näin tutustuu paremmin, heistä alkaa nopeasti pitää ja heidän sanoihinsa uskoa.

Silti kertomukset menevät herkullisesti ristiin, kummankin osuudessa toinen on syyllinen, omat tekemiset taas täysin luonnollisia ja hyväksyttävissä. Kerronnassa on hienoja leikkauksia ja siirtymiä ajassa, tarina rakentuu niiden varassa sekä ymmärrettäväksi että toisaalta arvoitukselliseksi.

Vaikka käsittelyssä on suuria asioita; rakkaus, erilleen kasvaminen ja jopa kuolema, tunnelma on kaunis ja levollinen. Arvoitus ei ratkea, vaan synnyttää uusia, aina vain parempia kysymyksiä.