Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

6.2.2015

Ursula on kuninkaan tytär. Isä kuitenkin kulkee sodassa, eikä osaa olla Ursulan kanssa luonnollisesti levottoman luonteensa takia. Ursula on äkkipikainen ja itsekeskeinen. Kun Ursulan hovineidoksi pestataan köyhä mökintyttö Lea, kokee Ursula ensimmäisen kerran mitä elämä on linnan ulkopuolella. Ensikosketus metsäänkin on pelottava. Myöhemmällä iällä Ursula kyllästyy elämäänsä ja lähtee juhlissa sotilaan mukaan ja tulee raskaaksi. Prinsessa ei tiedä mitään raskaana olosta tai lapsen hoitamisesta. Isä vihastuu häneen ja lähettää tämän kauas metsään yksinäiseen mökkiin. Prinsessa joutuu opettelemaan selviytymään yksin kasvavan mahansa kanssa ja saa myöhemmin apua synnytykseen. Pojan nimeksi tulee Hirvi, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi metsänväkeä. Ursula ja Hirvi opiskelevat yrttejä ja parannusta pienen menninkäisen johdolla. Parannettavia tuleekin mökille, mutta Ursulaa aletaan pitää noitana. Mökin ulkopuolella kulkee tauti, johon ei ole parannusta.

Hirvi alkaa elämään yksin mökissä ja pelastaa kaupungista pois tullessaan tytön, joka nimetään Lepakoksi. Lepakko ei hallitse kehonliikkeittään ja silmät arastavat valoa. Silti häntä kohdellaan hyvin ja opetetaan jopa kirjoittamaan. Lepakko ihastuu Hirveen ja heistä tuleekin nuoripari. Pitkän ajan päästä Hirvi alkaa myös parantamaan ihmisiä. Vanhalla kuninkaalla on kuitenkin velka maksettavana, tämä kun elää metsässä vanhoilla päivillään ja kärsii synneistään. Hänellä on mahdollisuus hyvittää velkansa niin, ettei se siirry Hirven harteille. Niinpä kerran mökille tulee pieni, heiveröinen poika, jonka vanhemmat Ursula joskus pelasti. Kuningas mieltyy Varpuseen ja auttaa tätä. Kuitenkin Hirven isoisän nukkuessa pois Varpunen sulkeutuu itseensä surussaan. Metsässä kulkeva pelottava Liekki ottaa Varpusen pauloihinsa ja vie tämän kuninkaanlinnaan. Hirvi lähtee tätä pelastamaan edeltä, jonka jälkeen Lepakko lähtee pelastamaan näitä.

Kirjan kieli on juurevaa ja runollista. Kirja jakaantuu kahteen osaan ja on rakenteeltaan selkeä. Pidin itse teoksen kauniista sekä vanhahtavan oloisista sanavalinnoista. Jokaisen luvun alussa oleva ote Kalevalasta on hauska, ja tarinan tunnelma on levollinen. Jokainen hahmo kasvaa tavallaan, eikä esimerkiksi Lepakon erilaisuutta alleviivata millään tavalla, vaikka kirjan vanhassa maailmassa häntä pidetään kauheana. Hirvi oppii äidiltään ja muilta ihmisten maailmasta, samalla kun tämä opettaa metsänväestä erilaisia asioita. Se kertoo ihmisten ja metsän väen ystävyydestä ja elämästä. (Edis_ / Sivupiiri)