Ahvenainen, Helvi

"Voikukat kukkivat. Aurinkoisena päivänä kodin ympäristö on keltaisenaan kukkia, keltainen matto äsken vielä vihreän nurmikon peitteenä. Näen kotipihalta myös naapurin puolelle, keltainen peitto on levinnyt sinnekin. Olen ulkona, niin kuin kesäisin melkein aina muistan olleeni. En tiedä missä äiti tai sisarukset ovat, ehkä sisällä. Jään seuraamaan auringon leikkiä pilvenhattaroiden kanssa. Välillä pilvet vaeltavat auringin eteen ja silloin tummenee voikukkanurmikko. Joskus hitaasti, joskus nopeammin aina pilviverhon muodon mukaan. Sitten taas aurinko valtaa alaa ja voikukat alkavat hehkua valossa. On niin kirkasta, että häikäisee. Minusta tuntuu, että uppoan tähän valon ja varjon vaihteluun, leikkiin, jossa saan olla mukana, vaikka vain istun maassa ja katselen. Maailma on taivaan sineä ja pilvenhahtuvia ja juuri nyt keltaisten kukkien kultaa. Minun kotipihani. Tässä on hyvä olla. En vielä tiedä, mitä on kotimetsien tuolla puolen.