Hurtta, Boris

Kuvatiedoston lataaminen

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Kohtaloni on pysyä kauhukirjailijana, kun alunperin sellainen leima otsaani lyötiin. Pelottomimmat toisiin aihepiireihin keskittyneet lukijat voisivat tsekata löytyykö tuotannostani muuta lukemisen arvoista.

Elämäkertatietoa

Syntynyt: 8.12.1945 Turussa, asuu Turussa eli Kakskerrassa

Oikealta nimeltään Tarmo Talvio, käyttänyt myös nimimerkkiä Boris Lindström

Opinnot: ylioppilas

Ammatti: eläkkeellä poliisivirasta

Harrastukset: keräily, pyhiinvaellusmatkat, patikointi, "vanha musiikki", etenkin Olavi Virta; kirjailijan omin sanoin: "harrastan niitä asioita, joista kirjoitan, mutta tätä ei pidä käsittää liian kirjaimellisesti"

Palkinnot: joitain palkintoja scifin ja fantasian alalta
kunniavieras Finncon 2003 scifi -tapahtumassa

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

BORIS HURTAN TUOTANTOA
Novelleja ja muita fiktiivisiä kertomuksia
Ensimmäinen ns. oikea julkaisija mainitaan. Osa jutuista on aiemmin ilmestynyt jossain muualla, hyvin pienilevikkisissä julkaisuissa tai muista syistä yhdentekevissä ympyröissä. Mikäli kertomus on sittemmin julkaistu jossain kirjassa, mainitaan teoksen nimi ja julkaisuvuosi.


1 PIRUNKIRJOJEN KINTEREILLÄ – Portti 3-1988
- Keskiyön mato Ikaalisissa, 1991
2 PAHAT HENGET PORKKALASSA – Portti 4-1988
3 AIKAPORTTI – Portti 1-1989
- Keskiyön mato Ikaalisissa, 1991
4 KIVIPERKELE – Portti 1-1989
- Keskiyön mato Ikaalisissa, 1991
5 PERKELEITÄ BROADWAYLLA – Portti 2-1989
6 RANTAKÄÄRME PAKKASELLA – Tähtivaeltaja 2-1989
- Tähtipuu, 1990
7 YLIOPPILAS M. G. FENNONIUKSEN JÄLKEEN JÄÄNEET PAPERIT – Spin 3-1989 - Tähtipuu, 1990
8 SININEN ENKELI – Portti 3-1989
- Vuoden pimein päivä, 2007
9 PERISYNNIN KOSKETUS – Portti 4-1989
10 VIISAS VALINTA – Vespakillan Ampiainen 1-1989
11 NELJÄS KERROS – Tähtivaeltaja 1-1990
12 KUNINKAALLE MORSIAN – Sex Noveller 1990
13 KOLMEN JUMALAN KUMARTAJA – Portti 1-1990
14 PYHÄN HERODEKSEN MARTTYYRIT – Portti 2-1990
15 SIIRTÄJÄ – Aikakone 2-1990
16 PÄÄ – Portti 3-1990
17 YÖTUULEN VARTIJAT – Portti 4-1990
18 IHMEITÄ TAPAHTUU MYÖS TRAKTOROVSKISSA – Tähtivaeltaja 1-1991
19 PERILLISET – Portti 1-1991
- käännetty ruotsiksi: Arvtagarna – Enhörningen 10 2004.
20 FRETTI – Sulkakynä 1991
21 TIE – Aikakone 2-1991
22 ITALIA – Portti 2-1991
23 ENSIMMÄINEN TYÖPAIKKA – Kabinettikertomuksia WHH c-kasetti, 1991
24 PRINS SIGISMUNDIN LOKIKIRJA – Portti 3-1991
25 ON PAPPEJA JA PAPPEJA – Aikakone 4-1991
26 TULLIVAPAA PYRAMIDI – Portti 4-1991
27 SILLIKUNINGAS – Jalavan Kauhupokkari 1, 1991
28 KIRJANKERÄILIJÄN KOSTO – Parnasso 8-1991
- käännetty englanniksi: The Revenge of the Bibliomaniac - English Portti 2003
29 SAARNAAJA – Yöjuttu 9-1991 (salanimellä Into Syksiö)
30 METSÄN HALKI – Alienisti 1992
- Osallisena siihen mitä… 1999 (korjattuna)
31 PESTUUPÄIVÄ – Legolas 1-1992
32 LIHAPUMPPU – Tähtivaeltaja 2-1992 (salanimellä Olavi Tulilahti)
- Tulilahtikirja, 1999
33 PAHOLAISEN AIVOT – Portti 2-1992
- Vuoden pimein päivä, 2007
34 JESUS JA AMALIA – Viiltokuvia 1992
35 KULTAINEN LEIKKAUS – Lobotomia Requim 1993
- Osallisena siihen mitä… 1999
36 TULVAVUOKSEN JUMALAT – Kultainen naamio, 1993
37 MYÖHEMPINÄ AIKOINA – Kultainen naamio, 1993
38 NOIDAN TESTAMENTTI – Portti 3-1993
39 UKKOSLAPSI – Portti 4-1993
40 TAPULI-INSINÖÖRIN PALUU – Portti 4-1994
41 TONTTU – Spin 2-1995
- Osallisena siihen mitä… 1999
42 KUSESSA OLET – Tähtivaeltaja 2-1995
- Tulilahtikirja, 1999
43 ELÄVÄN TULEN STYLIITAT – Portti 2-1996
44 VIATTOMIEN VERI, SYYTTÖMIEN KÄRSIMYKSET – Onnellinen kuolema, 1996
45 KOPPAKUORIAISTEN TIE – Portti 4-1996
46 TELEHFOONI – Telehfooni, 1996
47 SORVI – Telehfooni, 1996 * Ks. 75
48 UTTA MAARA TSUM – Portti 1-1997
49 KUNINGATAR LILAN PÄÄKALLO – Portti 2-1997
- Vuoden pimein päivä, 2007
50 VIELÄ KERRAN, OLAVI TULILAHTI – Tähtivaeltaja 3-1997
- Tulilahtikirja, 1999
51 ALLAHIN KYYHKYNEN – Spin 1-1998
52 SIMONOS PETRAS – Legenda – Finnzine
53 KELTAISEN VIRRAN VESI – Portti 1-1998
- Vuoden pimein päivä, 2007
54 PARKKIPAIKKA – Portti 2-1998
55 HAUDATTOMAT – Portti 1-1999
- Vuoden pimein päivä, 2007
56 JÄLJET JOHTAVAT KORPEEN – Portti 3-1999
57 PURJEHDUS CURACAOON – Osallisena siihen mitä… 1999
58 RUSKETUSTA – Osallisena siihen mitä… 1999
59 LUOKALLEJÄÄNEET – Osallisena siihen mitä… 1999
60 MIES JOKA RAKASTI VALOKUVAA – Osallisena siihen mitä… 1999
61 BERSERKKI – Finnzine 4-1999
62 OLAVI VIRRAN PAREMMAT VUODET – Portti 4-1999
- ilmestyi erillisenä pienoisromaanina, Avoin Kirja, 2000
63 KUOLLEEN KIRJAN KAUPPIAITA – Viisauden sanat ovat… 2000
64 TORNI – Spin 1-2000
65 VALDEMARIN KIRJA – Portti 2-2000
66 AHNEIDEN PUUTARHAT – Portti 4-2000
67 KAKSI LYSTIKÄSTÄ KIRJAHULLUA – Portti 2-2001
68 MERENPOHJAN KAIKU - Portti 2-2001
69 TAUTIMIES – Portti 4-2001
- käännetty englanniksi: A Diseased Man – Dedalus Book of Finnish Fantasy, 2005
70 SEIKKAILUJEN JUNAT – Portti 1-2003
71 KULTAINEN LUMI – Finnzine 3-2003
72 HÄNEN VELJENSÄ ISMAEL – Finnzine 4-2004
73 TUULINEN SYKSY – Portti 1-2005
74 TŠAD-JÄRVEN KARTAT – Syyllinen, syyllisempi… 2005
* Ylikonstaapeli Tappurista kertovia juttuja on 23 ja ne kaikki on koottu kirjaan nimeltä
Tappuri, Avoin Kirja, 2005. Tusinan verran niistä on ilmestynyt aiemmin muissa
yhteyksissä, joista mainitaan vain kirjasen sivuilla nähty 47 . Vaikka pidänkin teosta
romaania lähestyvänä ehjänä kokonaisuutena, lisään Tappurit tähän listaan.
75 PETOLLISEN STRIPPARIN TAPAUS – Tappuri, 2005 (korjattu versio)
76 NIMIPÄIVÄYLLÄTYS
77 PAHENNUKSEN PESÄ (korjattu versio)
78 SAMPO
79 OLI RYÖSTETTY PANKKI (korjattu versio)
80 TAKINKÄÄNTÄJÄ (korjattu versio)
81 MUUT VIRANOMAISET (korjattu versio)
82 PETOLLISIA YSTÄVIÄ (korjattu versio)
83 LISÄÄ PETOLLISIA YSTÄVIÄ (korjattu versio)
84 TUULIMYLLYJEN KAUPUNKI (korjattu versio)
85 MEREN MAININGIT (korjattu versio)
86 ENNÄTYSTEN KIRJAA
87 VELJEKSET KUIN KARHUKSET
88 VALIKOITUJA SÄVELIÄ
89 RENKEJÄ JA ISÄNTIÄ
90 ERNESTIN SAIPPUA
91 TAUTI
92 MARTTYYRIN VIISAUDENHAMMAS (korjattu versio)
93 JAKAMATON TIETO EI TUO TULOSTA
94 MAMMUTTI (korjattu versio)
95 HOPEISEN SOLMIONEULAN TAPAUS
96 SORVI (korjattu versio)
97 EILEN POISTUI TYÖPAIKALTAAN
98 SOTAKOKKI PÄRTTYLI – Äimistyttäviä tarinoita, 2005
99 JÄÄTALVI – Usva –verkkolehti 1-2005
- Vuoden pimein päivä, 2007
100 PARATIISILINNUT – Järkyttäviä tieteistarinoita, 2006
101 ELÄMÄ ON IHMISELLE SUSI – Antikvariaatti Uusi Katakombi, 2006
102 KAMREERI HÖGBERGIN KIRJASTO – Antik. Uusi Katakombi, 2006
103 SIVUBISNEKSIÄ – Antikvariaatti Uusi Katakombi, 2006
104 PUUT KUIN PURJEET LAIVAN – Portti 1-2006
105 SALAKULJETTAJAN TYTÄR – Portti 3-2006
106 IKONIPUINEN ARKKU – Viides testamentti, 2007
107 KIRJANSYÖJÄ – Kahden tsasounan aarteet, 2007
108 ÄLÄ MENNEITÄ MUREHDI, ÄLÄ TÄTÄ PÄIVÄÄ – Kahden t. 2007
109 KIRJE ANTIKVAAARINPITÄJILLE – Kahden tsasounan aarteet, 2007
110 NIMIÄ JA NIMITTELYÄ – Kahden tsasounan aarteet, 2007
111 PERIJÄTÄR – Kahden tsasounan aarteet, 2007
112 MUTKA – Kahden tsasounan aarteet, 2007
113 LÄHELLÄ TUNNETUN KAIKKEUDEN RAJAA - yhteisnovelli h.j.haarikon kera
114 PÄIVÄ ILMAN KAHVIA – Kahden tsasounan aarteet, 2007
115 DOKTOR KRONBURGERIN MUISTIKIRJA – Portti 3-2007
116 VUODEN PIMEIN AIKA – Vuoden pimein päivä, 20

lisäksi: ISOKIRJAILIJA – Boris Hurtta
kirjailija Kari Nenosen bibliografia, 52 s. L-S Kirjailijat ry. (omakustanne), 1999
ISBN 952-5129-08-X


Mukana muiden toimittamissa ja kirjoittamissa kirjoissa

1 PEHMEÄ PYRAMIDI
-sarjakuva-antologia, Turun Sarjakuvakerho ry., 1990
ISBN 951-95507-0-4
- mukana yhdellä sarjakuvalla

2 TÄHTIPUU – toim. H.J. Haarikko ym.
- tieteisnovelliantologia, Ursa, 1990
ISBN 951-9269-53-3
- mukana kahdella novellilla

3 SULKAKYNÄ – toim. Tauno Piiroinen
- antologia, Sulkakynä ry., 1991
ISBN 952-90-3129-7
- mukana yhdellä novellilla

4 KESKIYÖN MATO IKAALISISSA – toim. Raimo Nikkonen
- tieteisnovelliantologia, Ursa, 1991
ISBN 951-9269-57-6
- mukana kolmella novellilla

5 KAUHUPOKKARI 1 – toim. Markku Sadelehto
- kauhukertomuksia, Kustannus Oy Jalava, 1991
ISSN 64.1488-994434-0
- mukana yhdellä novellilla

6 VIILTOKUVIA – toim. M. Eskelinen & S. Hiidenheimo
- novelliantologia, Tammi, 1992
ISBN 951-30-9087-6
- mukana yhdellä novellilla

(7) ELÄVIEN JA KUOLLEITTEN TALVIO – toim. H.J. Haarikko & H. Pajunen
- Boris Hurtan 50-vuotisjuhlakirja, Avoin Kirja, 1995
ISBN 952-5034-09-7
- kirjailijan henkilökuva

8 VIRAN VARRELTA – toim. Ulla Piela
- artikkeleja ja esseitä, TJS, 1996
ISBN 952-5091-02-3
- mukana yhdellä artikkelilla

9 TURKU-RETKENI – toim. Harri Raitis & Juhani Tikkanen
- antologia, Lounais-Suomen Kirjailijat ry., 1996
ISBN 952-5129-03-9
- mukana lyhytproosalla

10 KERRAN TULEE KEVÄT – toim. Kati Sarmavuori
- lyriikkaa, Äidinkielen Opetustieteen Seura, 1997
ISBN 952-5120-04-X
- mukana kahdella runolla

11 SYÖMISKIRJA VOL. 1 – h. j. haarikko
- reseptejä ja proosaa, Avoin Kirja, 2000
ISBN 951-881-017-6
- mukana usealla sitaatilla

12 VIISAUDEN SANAT OVAT TIEDON MAUSTE – toim. Harri Raitis
- antologia, Suomen Liikemiesten Lähetysliitto, 2000
ISBN 952-91-2105-9
- mukana kahdella novellilla

13 SYYLLINEN, SYYLLISEMPI – toim. Ritva Sorvari ym.
- Kouvolan dekkarinovellikilpailun satoa, 2005
ISBN 951-98877-8-4
- mukana yhdellä novellilla

14 The Dedalus Book of FINNISH FANTASY – toim. Johanna Sinisalo
- Englannissa ilmestynyt suomalaisen fantasian antologia, Dedalus, 2005
ISBN 1 903517 29 X
- mukana yhdellä novellilla

15 KOTIMAISIA TIETEIS- JA FANTASIAKIRJAILIJOITA – toim. V. Sisättö & T. Jerrman
- kirjailijaesittelyjä, BTJ Kirjastopalvelu, 2006
ISBN 951-692-617-7
- mukana kahdella artikkelilla, (myös Boris Hurtta esitellään kirjassa)

16 IHMEEN TUNTUA – toim. Anne Leinonen & Ismo Loivamaa
- näkökulmia fantasiakirjallisuuteen. BTJ Kirjastopalvelu, 2006
ISBN 951-692-622-3
- mukana yhdellä artikkelilla

17 KIRJOITA KOSMOS – toim. Anne Leinonen
- spekulatiivisen fiktion kirjoitusopas, Suomen Tieteiskirjoittajat, 2006
ISBN 952-91-9336-X
- mukana yhdellä artikkelilla

18 MAHDOLLINEN ELÄMÄ – Harri Kumpulainen
- S. W. Rundgrenin spekulatiivinen elämä, Pelipeitto Kustannus, 2006
ISBN 952-5666-02-6
- mukana spekulatiivisella muistelmalla

19 VIIDES TESTAMENTTI – toim. Juri Nummelin
- Turun alueen kirjoittajien jännitysnovelliantologia, Turbator, 2007
ISBN 978-952-5666-05-2
- mukana yhdellä novellilla

20 PITKÄ JAUNTTI – Harri Erkki
- scifi-kertomuksia, Turbator, 2007
ISBN 978-952-5666-09-0
- esipuhe Boris Hurtt

Boris Hurtan toimittamia teoksia:

KULTAINEN NAAMIO – toim. Boris Hurtta
- kauhunovelliantologia, 266 s. Book Studio, 1993
ISBN 951-611-692-2
- mukana kirjoittajat: Boris Hurtta, S. Albert Kivinen, J. Kouta, Kari Nenonen
Sauli Santikko, Johanna Sinisalo, Maarit Verronen

ONNELLINEN KUOLEMA – toim. Boris Hurtta
- kolmen tekijän pienoisromaaneja, 216 s. Book Studio, 1996
ISBN 951-611-759-7
- mukana kirjoittajat: Boris Hurtta, Sauli Santikko, Johanna Sinisalo

JOKASYKSYINEN LEVOTTOMUUS – toim. T. Sandström & P-R Tähti & B. Hurtta
- antologia, lyriikkaa ja proosaa 22 kirjoittajalta, 149 s. L-S Kirjailijat ry. 1999
ISBN 951-5129-10-1

ANTIKVARIAATTI UUSI KATAKOMBI – Viisi Herraa
- toim. H. Haarikko & B. Hurtta & K. Mäentaka,
- antikvariaattitarinoita, 123 s. Wanhain Herrain Huone, 2006
ISBN 952-92-0071-4
- kirjoittajina toimittajat sekä Juha Salminen ja Pietari Virtanen

KAHDEN TSASOUNAN AARTEET – Seitsemän Herraa, toim. Boris Hurtta
- antikvariaattitarinoita, 141 s. Wanhain Herrain Huone, 2007
ISBN 978-952-99922-0-1
- kirjoittajina H. Haarikko, B. Hurtta, K. Mäentaka, J. Salminen, P. Wirtanen
Novellikokoelmat
Telehfooni. Kamala Ukko 1996
Krapuja. Lyhyttä proosaa ja runoja. Avoin Kirja 1997
Osallisena siihen mitä ei tapahdu. Kamala Ukko 1999
Tulilahtikirja. Lounais-Suomen kirjailijat 1999

Novelleja myös Portti-lehdissä, ks. http://www.sci.fi/~portti/

Mukana antologioissa ja kokoomateoksissa
Pehmeä pyramidi. Sarjakuva-antologia. Turun Sarjakuvakerho 1990
Tähtipuu. Tieteisnovellien antologia. Ursa 1990
Sulkakynä. Antologia. Sulkakynä 1991
Kauhupokkari 1. Fantasianovellien antologia. Jalava 1991
Keskiyön Mato Ikaalisissa. Tieteisnovellien antologia. Ursa 1991
Sherlock Holmes Suomessa. Turbator 2010.

Viiltokuvia. Novelliantologia. Tammi 1992
Kultainen naamio. Novelliantologia. Myös toimitustyö. Book Studio 1993
Onnellinen kuolema. Kolme pienoisromaania. Myös toimitustyö. Book Studio 1996
Viran varrelta. Kokoelma artikkeleita ja esseitä. TJS 1996
Turku-retkeni. Antologia. Lounais-Suomen kirjailijat 1996

Kerran tulee kevät. Lyriikkaa. Äidinkielen Opettajien Seura 1997
Jokasyksyinen levottomuus. Antologia. Myös toimitustyö. Lounais-Suomen kirjailijat 1999
Syömiskirja. Reseptejä ja proosaa. Avoin Kirja 2000
Viisauden sanat ovat tiedon mauste. Suomen liikemiesten lähetysliitto 2000

Muu tuotanto
Meteoran kadonneet luostarit. Matkakertomus ja historiikki. Lounais-Suomen kirjailijat 1998
Isokirjailija. Kirjailija Kari Nenosen bibliografia. Luonais-Suomen kirjailijat 1999
N. 50 lehdissä julkaistua fantasia- ja science fiction -kertomusta (esim. lehdissä Portti, Spin, Tähtivaeltaja, Parnasso, Aikakone)
Lisäksi lukuisia artikkeleita, pakinoita, piirroksia, kirja-arvosteluja eri lehdissä.
Roolipeli Seitsemän hunnun tanssi. Toteutus Hannu Pajusen kanssa. 2001
Tähtikuunarin aarre. Ilmestynyt Portti-lehden jatkoromaanina 1-3/2002
Laulajan lunnaat: Olavi Virta on maailman paras laulaja : nostalgisia iltatunnelmia 1950-luvun lopun hengessä (Wanhain Herrain Huone, 2007)
Turkulaisia antikvariaatteja : Boris Hurtta muistelee (Wanhain Herrain Huone, 2008)

Tekstinäyte

1. luku romaanista Käärmeet ja tikapuut, joka ilmestyy mitä ilmeisimmin Turussa science fiction -tapahtuma Finnconin yhteydessä elokuussa 2003. Kustantaja on Tampereen science fiction -yhdistys.


Verannan pöydällä oli kuollut lintu!

Sten seisoi ovella avain sojossa, kun tuli vilkaisseeksi sivulle ja huomasi linnun. Oli vietävä se pois ennen kuin tyttö näki. Titten kirkas ääni kuului laiturin suunnalta. Ei saanut järkyttää häntä alkajaisiksi linnunraadolla, jos täällä piti olla kuukausi.

Sten hiipi lähemmäs. Ruskeankirjava lintu. Somat keltaiset, mustat ja suklaanväriset laikut aaltoilivat höyhenpeitteessä. Pyysi silittää. Mutta ei hän. Hyi, hän ei pystynyt silittämään kuollutta lintua. Silti se oli nätti. Ei pienintäkään vikaa. Aivan kuin se vain nukkuisi vahakangasliinalla ja voisi lehahtaa milloin hyvänsä ilmaan. Sten ei tuntenut lintuja; oli pikkulintuja ja isoja lintuja ja tämä sijoittui keskiväliin eikä ollut yksikään niistä jotka kaikki tietävät nimeltä. Sillä oli aika pitkä suora nokka ja keltaiset jalat, joiden varpaat kuolema
oli kouristanut. Saattoi olla kurppa. Voisi tarkistaa jos olisi lintukirja. Ja miksei olisi, täällähän piti olla kaikkea. Varmaan huvilalla oli sama sinikantinen kirja, jota hänkin oli poikasena selannut, Linnut värikuvina.Mutta Yrsalla oli tietenkin ruotsinkielinen painos. Tai sitten niillä oli apteekkarien peruna sadan vuoden ikäinen nahkakantinen loistopainos, missä oli tunnettujen ruotsalaisten lintumaalarien töitä.

Steniä pelotti kuolema. Maalla se vaani kaikkialla, kaupungissa sitä ei tarvinnut katsoa silmästä silmään. Kaupungin kuolema oli häädetty vuodeosastolle, syrjäiseen kalmistoon, arkkuliikkeen raskasverhoisen tummennetun ikkunan taa. Se leiskui television ruudussa ja lehtipisteiden lööpeissä epätodellisena kykenemättä koskettamaan. Kaupungeissa Sten oli aika ajoin pystynyt miltei unohtamaan lapsuutensa lopun, mutta nyt hän oli joutunut palaamaan ja tällainen vastaanotto hänelle oli järjestetty. Stenin maaseudulla yksin tietkin olivat autonpyörien alle liiskaantuneitten pikkueläinten peitossa, joka navetan takana kiljui sika lahtipenkissä
ja vanhaisäntä roikotti kissanpentua niskasta kohti puuliiterin klappitukkia päätyäkseen itse alkutalvella saunanlauteelle lakanan alle vartoamaan hevoskyytiä kirkon vieressä olevaan ruumishuoneeseen ja mustaan hautaan, jonka hänen lähimmät omaisensa kaivoivat routivaan maahan, missä vaarin lahonnut kallo nauroi.

Sten kurkotti kättään ja tarttui lintuun peukalolla ja etusormella. Sen alla oli pieniä valkoisia matoja kuin juustoraastetta pizzalla. Häneltä pääsi älähdys. Lintu putosi. Pöydälle jäi kymmeniä matoja. Niitä varisi tummille lattialankuille. Hän kokosi voimiaan. Veti syvään henkeä. Nyppäsi siiven sormenpäitten väliin ja juoksi kättä kaukana sivulla pitäen huvilan taakse takaisin ja avasi oven ja etsi keittiön ja sieltä ämpärin ja rätin. Hän loikki rantaan hakemaan vettä. Madot olivat jo vornineet joka suuntaan. Ne kohottelivat ihmetellen eturuumistaan ja vainusivat kadonnutta saalista, josta oli jäljellä vain untuvia ja limainen lätti. Niitä oli lattialla, oli portailla ja ties montako oli pudonnut lankkujen raoista alustaan.

Sten tukahdutti pahanolon tunteen ja kuurasi ja hankasi raivokkaasti vahakangasta. Siihen saattaisi jäädä linnun muotoinen jälki. Siltikään liinaa tuskin saisi heittää pois. Heillä ei koskaan heitetty pois mitään, millä oli tunnearvoa saati muuta arvoa. Varmaan Yrsa oli auringonpaisteisina pikkutytön kesinään leikkinyt tärkeitä leikkejään tämän liinan päällä ja haalistuneet kuviot olivat onnen maan kartta. Kun vahakangas oli miltei puhdas, Sten laasti lattialla olevat madot jalallaan. Onneksi niistä jäi vain märkiä viiruja, jotka karkeasyinen puu imi
hetkessä olemattomiin.

- Mitä ihmettä sinä touhuat? Ei vettä saa hakea merestä, kun on hyvä kaivo. Ja katso nyt Sofia-mummin patalappua!

Yrsa oli tullut monia kasseja laahaten ja oli pahalla päällä. Kaiken matkaa vastahakoisesti marissut Sten oli rajattoman meren ja vanhan huvilan nähdessään innostunut ja rynnännyt ensimmäisenä autosta ilman kantamuksia.

- Joku piru oli pannut kuolleen linnun pöydälle. Siivoan jäljet, ettei Titte näe ja pelästy.

- Hei, kuka nyt sellaista tekisi?

Järkevä ja tasainen Yrsa. Hän piti aina jalat maassa, hän joutui vuoroin jarruttelemaan, vuoroin tönimään liikkeelle Steniä. Yrsa suuttui harvoin, mutta nyt hän oli syystäkin tuskastunut. Hän kysyi linnusta ja alkoi opettavaisesti nuhdella.

- Ei suinkaan. Ei kukaan kulje täällä jättämässä kuolleita lintuja meidän verannan pöydälle. Se on varmaan lentänyt päin ikkunaa ja taittanut raukka niskansa. Kellään ei ole syytä tehdä tällaista. Kukaan ei edes tiedä, että me tulemme. Mehän ollaan puhuttu kaikki selväksi. Tulee olemaan sulle helpotus, kun uskalsit lähteä. Älä nyt aloita tällaisilla kohtauksilla.

Sten tutki epäluuloisena verantaa. Ikkuna oli iso ja toisella seinällä olevan maisemaikkunan kautta näkyi talon lävitse. Ehkäpä sopivassa valossa tuo näytti hyvältä kurpan lentää; linnut eivät puhalla lasia ja ajetaanhan autoillakin päin liikenteenjakajia, vaikka ne ovat ihmisten itsensä pystyttämiä. Miksi hän ensimmäiseksi ajatteli kiusantekoa? Se johtui fobioista ja neurooseista, joihin Yrsa oli ehtinyt motkotuksessaan. Yrsa oli tietenkin oikeassa. Ei Stenillä kaikesta huolimatta pitänyt olla vihamiehiä, ja perikunnan huvila oli ollut tyhjillään monta kesää.

Yrsa katseli huvilaa kuin omaansa ja oma se tavallaan olikin. Viimeisestäkin hauraasta posliinimummosta oli aika jättänyt ja nuorempi polvi koostui urbaaneista uraihmisistä, joilta ei liiennyt aikaa epämuodikkaasti. Selkämeren rannalla sijaitsevalle Villa Henrikvallalle. Yrsa oli hiukan toisenlainen. Kun tultiin tilanteeseen missä rapistuvalle huvilalle piti tehdä jotakin, virisivät hänen romanttiset ja nostalgiset muistonsa. Ellei tämä kesä tuottaisi pettymystä, Stenilläkään ei olisi mitään sitä vastaan, että he lunastaisivat muiden osuuden. Paikat vain kaipasivat maalausta ja kunnostamista, timpuria, peltiseppää, siivoojaa ja vahvaa miestä, eikä Yrsalla
ollut kuin Sten, joka oli ensi töikseen pilannut lähes antiikkisen pannulapun.

- Anteeksi, sanoi Sten onnettomana ja häpesi mustunutta villamyttyä.

- Pöydällä oli matoja.

- Sittenpä lintu on maannut siinä kauan. Ja mummin kaunis lappu on pilalla. Tai voihan sen kokeeksi keittää. Värit saattavat mennä sekaisin. Sinä se aina olet ajattelematon ja impulsiivinen.

Sten paiskasi ämpäristä vedet männikköön. Tontilla kasvoi mäntyjä, ei kovin korkeita mutta vankkoja, punakylkisiä lakkapäitä, ja ne kallistuivat sisämaahan päin. Kaikilla rannoilla tuulee aina. Maa nousi hiekkaiseksi töyrääksi ja vesirajassa oli valtavasti valkoisia, pyöreitä kiviä. Vastaranta oli Sundsvallissa. Ei aivan Yyteri, muttei paljon puuttunut. Naapuritkin olivat tarpeeksi kaukana.

Mutta oliko heillä varaa tällaiseen? Kaipa oli, Yrsa oli rahoissaan ja Stenkin tienasi, vaikkei lääkärin ja postimiehen palkkoja kannattanut vertailla.

- Minä haen vettä. Missä se kaivo on?

- Auton luona. Ja muista pestä ämpäri, äläkä kaada likaista vettä takaisin kaivoon. Tuo samalla se vihreä kassi.

Missähän Titte oli? Tyttö oli siinä iässä - meni syksyllä kouluun - ettei hiljaisuus välttämättä enteillyt pahaa. Ja siinähän hän seisoi laiturilla pandakarhun näköinen reppu selässä.

- Isä, mä näin villikissan.

- Missä sinä sellaisen ehdit nähdä?

- Se juoksi talon alta, kun te tappelitte. Sitten se meni laiturin sisälle.

- Me emme tapelleet, Sten sanoi rupeamatta selittämään. Hänestä tuntui pahalta, kun oli heikkohermoinen vätys ja joka suhteessa Yrsaa huonompi. Usein hän koki itsensä riittämättömäksi olemaan isä.

Laituri oli huvilan tarpeisiin nähden liian iso, mutta huonompi ei olisi kestänyt avomeren jäidenlähtöjä. Kiviarkku oli monta metriä kanttiinsa ja silti se oli vino ja murtumaisillaan. Ruosteisia rautalankoja pisti esiin hirsien ja lohkareitten seasta. Kansi köyristeli toiselta reunaltaan ja siitä puuttui lautoja.

- Minne se kissa meni?

- Se juoksi rantaan ja hyppeli kiviä pitkin. Sitten se ui ja meni piiloon tonne kiukaaseen. Se oli oikein kova uimaan.

- Sitä sanotaan laituriarkuksi. Eikä tuo oikein kissalta kuulosta. Minkä näköinen se oli?

- Musta kissa. Kiiltävä ja söötti.

- Jospa se oli jokin muu eläin. Oliko sillä lyhyet jalat ja pieni pää?

- Ei se kovin iso ollut.

Hurrin talo ja minkkitarha olivat olleet tuskin kilometrin päässä Henrikvallan niemen suojaisella puolella Pirunvuoren lahdessa. Kaiken aikaa Sten oli muistanut Olavi Hurrin ja hänen minkkinsä ja kaiken muun kauhean.

- Jos se olikin minkki.

- Aika kumma kissa se oli ja kamalan villi.

- Villiminkki sen täytyi olla. Minkillä ei ole semmoisia suippoja korvia kuin kissalla eikä se ole yhtä iso. Minkki on vähän niin kuin näätä tai kärppä tai saukko. Olethan sinä telkkarissa nähnyt. Ruvetaan me tarkkailemaan tätä minkkiä, niin meillä on luonto-ohjelmaa omasta takaa.

- Pureeko se?

- Ei minkit tee ihmiselle pahaa. Ne ovat hyvin arkoja ja varovaisia eläimiä. Ja kovia ne ovat kalastamaan.

- Ei eläimet osaa onkia.

- Sepä ui ja sukeltaa niin hyvin, että saa kalat kiinni, Sten ehätti sanoa ennen kuin huomasi tytön laskevan leikkiä. Hän ei viitsinyt sanoa, että villiminkit olivat tuholaisia. Tappoivat kaiken itseään pienemmän. Kumma ettei minkki ollut vienyt kurppaa verannalta.

- Älä vaan putoa sieltä laiturilta. Annas kun tulen ja tarkastan sen. Lankut voivat olla vaikka miten lahoja.

Sten nousi laiturille. Rannassa oli betonista ja kivestä tehty koroke kuin hyppyrin nokka. Siitä johti arkulle paksuista tukeista ja ratakiskoista tehty silta. Kauheita voimia kätkeytyi viatonta näyttelevään mereen, kun se oli pakottanut kiskotkin mutkalle. Sten polkaisi jokaista pattinkia. Muutama vaikutti löysältä ja neljä puuttui kokonaan. Arkku oli niin vakaa, että sen päällys oli ehjä, joskin kallellaan. Hän tirkisteli pattinkien raoista ja kurkotteli ulkopuoleltakin, muttei nähnyt minkkiä. Hän hyppi tasakäpälää laiturin kannella varmistuakseen sen kestävyydestä
ja ehkä säikyttääkseen pedon matkoihinsa.

- Saat sinä käydä laiturilla, mutta älä juokse! Ja varo noita kohtia, joista puuttuu laudat. Minä korjaan heti kun ennätän.

Keskikesällä merivesi oli alhaalla, mutta laiturinnokassa oli syvää. Ei näkynyt pohjaa eikä näkynyt meduusoita, tai meritähdiksi he olivat niitä sanoneet. Ehkä ne ilmestyisivät loppukesällä, ehkä saasteet olivat ne hävittäneet. Vesi näytti kyllä yhtä vihreältä ja kirkkaalta kuin ennenkin.

- Älä hyppää laiturilta, kun menet uimaan.

- Miksei?

- Voi olla seipäitä tai jotain. Pyydä äitiä tai minua katsomaan ensimmäisellä kerralla. Huvilan kohdalla on poukama, josta kivet on raivattu. Etkä mene liian syvälle. Vesi ei muuten taida olla niin lämmintä mihin olet tottunut.

- Mennään nyt uimaan!

- Nytkö jo?

- Nyt!

- No, mene sitten.

- Sinä kans!

Stenin teki mieli kieltäytyä, mutta uhrautumalla voi kerätä pinnoja. Hän ei ollutkaan uinut meressä moneen kesään.

- Taidan tullakin ja katson millainen pohja on.

- Kiva! Saanko minä hukuttaa sinut?

- Voit yrittää, mutta minäpä olenkin merirosvo, ilkeä Kapteeni Koukku, ja ryöstän sinut.

- Sitten minä olen krokotiili, joka syö Koukun.

- Olisit mieluummin kaunis Heli-Keiju, joka osaa lentää, Sten ruikutti kauhuissaan.

- Ei, minä haluan olla krokotiili!

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Toim. Vesa Sisättö & Toni Jerrman, Maija Arponen. BTJ, 2006.